Vierailija

Kohta 15 vuotta täyttävä tyttäreni on noin 165cm ja painaa vain 44kg. minusta tuo on AIVAN LIIAN VÄHÄN. Tyttö ei suostu puhumaan asiasta vaan vaikenee jos otan asian esille. Hän syö oikeastaan aika paljon vieläpä melko usein rasvaista ruokaa mutta paino ei näytä nousevan.

Voinko itse tehdä asialle mitään?

Kommentit (4)

Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä.

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk  (10–20% läntisestä väestöstä kärsii uusienkin tietojen mukaan yhä C-vitamiinin puutteesta, Suomessa luultavasti vielä useampi). C-vitamiinia kannattaa tankata joka päivä. C-vitamiinin puutos altistaa lukuisille eri sairauksille. Kun C-vitamiinia ei ole riittävästi, sitä ei riitä kaikkiin kehon soluihin ja kudoksiin. C-vitamiinin lisäämisestä ei ole haittaa, sillä sitä ei voi saada liikaa. C-vitamiini on vesiliukoinen ja ylimäärä huuhtoutuu pois virtsan mukana.

D-vitamiinia 50-125µg / vrk

Magnesium (sitraattimuodossa) 200-400mg/vrk,  kalsiumin ja magnesiumin suhde on 2:1 (joidenkin tutkimusten mukaan lähes 90 % ihmisistä kärsii magnesiumin puutteesta)

Pohjoismaiset terveysviranomaiset suosittelevat aikuisille Omega-3 rasvahappoja 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta vähintään 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapolla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.

Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä ja lähimarketistakin n. 50€:lla.
 
Muut saa todella edullisesti Citymarketin luontaistuotehyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.

Kaikkein huonoin tilanne on maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.
http://www.prweb.com/releases/2013/6/prweb10851751.htm

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minun oma tyttäreni painoi reilut kaksi vuotta sitten 14-vuotiaana (8. luokan keväällä) 42 kg farkut jalassa ja pituutta oli jo lähes 168 cm.
Itse juttelin tyttäreni kanssa vain painosta ja hänen terveydestään. Hän oli alkanut sairastelemaan kuumetta jopa parin viikon välein. Kerroin hänelle olevani erittäin huolissaan siitä että hän on paljon sairaana. Aikaisemmin hän oli ollut pois koulusta vain vesirokon sekä sikainfluenssan takia. Hän ymmärsi huoleni. Kerroin hänelle, että voisimme yhdessä mennä tästä kouluterveydenhoitajan kanssa juttelemaan. Hän ei halunnut. Hän tosin antoi minulle luvan mennä sinne yksin, mutta semmoiseen aikaan, ettei oppilaat ole välitunnilla :) siis ihan normaalia yläasteikäisen käytöstä.
Menin kouluterkkarin luokse ja kerroin huoleni. Terveydenhoitaja lupasi pyytää tyttäreni luokseen juttelemaan ja punnitukseen. Tyttäreni käynnin jälkeen terkkari soitti minulle ja kertoi osan heidän sopimistaan asioista, hän ei kertonu semmoisia asioita jotka kuuluvat vaitiolovelvollisuuden piiriin. Tyttäreni sai ajan ravitsemusterapeutille ja koululääkärille. Ravitsemusterapeutti suositteli varaamaan ajan myös omalta lääkäriltä verikokeita varten. Hän siis kävi useiden eri ihmisten luona apua hakemassa, toki vähän vastentahtoisesti. Jos hänen piti itse varata aika jonnekin, hän ei sitä tehnyt. Minä sain kuitenkin lapseni toiveesti käydä mukana lääkärillä (jäin oven ulkopuolelle) sekä ravitsemusterapeutilla. Hän sai ravitsemusterapeutin arvion mukaan noin 1000 kcal vuorokaudessa eli selkeästi liian vähän. Hän sai ohjeet syömiseen ajankohtiin sekä määriin. Aterioita tuli 7 päivässä. Paino lähti hitaasti noususuuntaan.
Vuoden ajan hän kävi rav.terapeutilla noin kerran kahdessa kuussa. Painoa oli tullut lisää reilu kolme kiloa. Lisäksi kouluterveydenhoitaja seurasi painon kehittymistä noin kerran kuussa. Rav.terapeutti sanoi ettei hän osaa enempää auttaa ja hän laittoi lähetteen syömishäiriöpoliklinikalle.
Syömishäiriöpoliklinikalla häntä seurattiin/haastateltiin tiiviisti parin kuukauden ajan ja todettiin ettei ole ainakaan anoreksiaa ja mieleltään hän on täysin terve. Siksi hänelle riittävät kouluterveydenhoitajan punnitukset seurantana.
Tytär aloitti lukion ja tuli taas uusi kouluterveydenhoitaja. Ensimmäisen punnituksen jälkeen tuli pieni notkahdus painoon ja sen jälkeen punnituksia oli kerran viikossa. Kouluterveydenhoitaja seuraa edelleen painon kehittymistä ja hän tekee yhteistyötä syömishäiriöpoliklinikan kanssa eli painot ilmoitetaan myös sinne. Nyt 16 v. tyttäreni on menossa lukiossa jo toiselle luokalle ja hoitosuhde jatkuu edelleen. Painoa on kertynyt jo 48 kg ja pituutta lähes sentti lisää.
Koskaan hän ei ole laihduttanut, muttei ole myöskään ollut edes normaalipainoinen vaan hän on ollut jo pienestä pitäen painokäyrissä alapuolella.
Suosittelisinkin miettimään, että pelkästään puntarin lukemaa ei kannata tuijottaa. Tärkeintä on oman lapsen hyvinvointi ja terveys. Omalla tyttärelläni eivät solisluut eivätkä kylkiluut törröttäneet esiin eikä hän näyttänyt muutenkaan sairaalta ulospäin. Jos lapsesi on terve eikä ole
muuta huolestuttavaa kuin tuo vaa'an lukema, niin ehkei huolta olekaan. Jos taas olet huolissasi tyttäresi voinnista, niin ehdottoman pikaisesti yhteys terveysasemalle tutkimuksiin. Nythän on koulusta kesäloma, joten siellä ei ole ketään, mutta voithan syksyllä olla yhteydessä myös kouluterveydenhoitajaan, siis jos ei ole nyt akuutimpaa tarvetta.
Jaksamista sinnekin. Meillä on monet keskustelut käyty näiden reilun kahden vuoden aikana ja monet itkut (pääasiassa minä) itketty. Tärkeää on ettet saarnaa lapsellesi vain painosta vaan kerrot hänelle oman huolesi ja omat tunteesi.

Kannattaa ainakin varmistaa, että kotona on kunnon ruokaa. Mikään leipä, pahanmakuinen margariini ja rasvaton maito ei todellakaan houkuttele tekemään margariinileipiä Leipä ei nyt muutenkaan ole mitään kovin terveellistä.

 

Eli kauden kasviksia ja kunnon ruokaa tarjolle, niin ainakaan ei ole mausta ja ulkonäöstä ruuan syöminen kiinni.

Kauden marjoista tekee esim. pirtelöitä tai rahkaa (luomukermalla), niin saa lapset syömään paremmin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat