Kommentit (1)

Nuoruuden päiväkirjoja ei kannata hävittää. Jos pelkää, että ne masentavat liikaa, ei pidä lukea niitä kovin tuoreeltaan.

Muutin kaksi vuotta sitten pienempään asuntoon ja heitin paljon muistoja - mm. kirjeitä ja valokuvia - pois. Nuoruuden päiväkirjat säilytin, koska halusin säilyttää yhteyden teini-ikäiseen itseeni. Olen yli 60-vuotias, joten etäisyyttä on tullut tarpeeksi.

Selailin niitä sieltä täältä, ja kirjat palauttivat mieleeni joitakin unohtuneita asioita. Nuoruuden ehdottomuus, mustavalkoisuus ja kapea maailmankuva lähinnä huvittivat näin pitkän ajan päästä katsottuna. Ei se päiväkirjanpitäjä ihan vieras tyttö ollut, mutta aika paljon olen noiden aikojen jälkeen viisastunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat