Kommentit (3)

Raitistunut addikti

Hei oikeesti...kemiallisesti päihderiippuvainen on sairas lopun ikäänsä ja tälläisen henkilön pitää huolehtia omasta hyvin voinnistaan hautaan asti. Yksikin annos päidettä raittiille riippuvaiselle laukaisee pakonomaisen päihteiden käytön jatkumon oli sitten elämän tilanne mikä hyvänsä. Esim lapsen syntymä on hyvä syy jatkaa käyttämistä ei lopettaa jos sairaus on aktiivisessa vaiheessa. Suomessa on erittäin hyviä hoitolaitoksia päihderiippuvuuden hoitoon...alkoholisti ei raitistu ennen kuin näkee sairautensa todelliset negatiiviset seuraukset omassa ja läheisten elämässä ja ymmärtää ne.

selviikki

Minulla on ollut aina jokin riippuvuus. Lapsuuteni ja nuoruuteni olin kirja-addikti. Luin vaikka kuinka paljon. Minulla ei ollut normaalien lapsien harrastuksia, koska asuimme paikassa, jossa ei muita lapsia ollut. Luin, luin ja luin. Kymmeniä kirjoja viikossa.

Murrosiässä minusta tuli sitten seksiaddikti. Ei mitään rotia eikä tolkkua.

Tupakkaankin olin riippuvainen. Lopulta yhtenä iltana vain lopetin. Ainuttakaan tupakkaa minun ei parane polttaa enää koskaan. Jos poltan yhden, ostan hetken päästä askin ja alan jälleen tupakoida. Tupakoida ja pelätä keuhkosyöpää...

Lopulta ihan aikuisena aloin pelata kolikkopelejä. Ihan vahingossa kokeilin jonkin marketin peliautomaattia. Olin siinä vaiheessa vähillä rahoillani jo ostanut kaupasta jotain hengenpitimiksi. Joku pappa peliautomaatin luona neuvoi, mikä pelin idea on. Voitin muutaman markan, otin voitot ja menin uudelleen kauppaan ostamaan lisää ruokaa. Mutta siitä pelikeikasta lähti sitten peliriippuvuus alkuun. Nyt olin monta kuukautta jo pelaamatta, mutta pari viikkoa sitten erehdyin pelaamaan. Ensin 20 euroa. Hävisin sen. Hain pankkiautomaatilta uuden setelin. Hävisin senkin. Ja vielä seuraavan. Eilen pelasin yli 20€. Tänään menivät viimeiset rahat. Palkkapäivä on vasta ensi viikolla. Kuusi päivää rahattomana. Pysyn kyllä hengissä, ei siinä mitään. Mutta ärsyttää, että minua nyt jo polttaa ajatus pelata ihan vähän, kun tili tulee. 

Tästä kierteestä pitäisi päästä eroon. Ja kun yksi riippuvuus loppuu, tulee toinen. Syön liikaa. Pelaan liikaa. Tuhlaan johonkin muuhun, ellen ruokaan tai peleihin. Rahaa ei saa vaan olla. Se tuntuu tekevän reiän taskuuni. Joskus saattaa mennä pari viikkoa tilin jälkeen niin,että minulla on vielä pankissa rahaa. Ihmettelen tilannetta itsekseni ja vähän ihailenkin, miten hyvin minulla menee. Sitten jonakin päivänä päässä napsahtaa ja tuhlaan rahat. Toiset kaksi viikkoa sitten pitää elää pyhällä hengellä ja toivoa, että bensa riittää työmatkoihin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat