Ahdistaa vastata, hirvittää soittaa - mikä puhelimessa pelottaa?

Soittaminen on helppoa ja yksinkertaista. Eikö? Vaikeissa asioissa ja ihmissuhteissa puhelin muuttuu möröksi. Ahdistaa vastata. Hirvittää soittaa.Lue koko juttu

Ahdistaa vastata, hirvittää soittaa - mikä puhelimessa pelottaa?

Kommentit (3)

Todella hyvä ja kattava artikkeli aiheesta!

Itse kärsin kyseisestä vaivasta ja oli todella mukavaa huomata että tämä vaijettu aihe oli tuotu esiin näin hienolla tavalla.

Kiitos =)

  • ylös 30
  • alas 27

Tunnistan itseni! Puhelimen vastaamista vältän viimeiseen asti. Soittaminen myös vaikeaa, koska en vaan uskalla, kun luulen että vastaanottaja ei halua puhua minulle! Ei ole tullut soitettua oikein kenellekään, koska luulen, että he kaikki ovat jo minut hylänneet. Ja aina kun puhelin soi, minua alkaa ahidsttaa kysymys, kuka siellä nyt taas soittelee. En muutenkaan tykkää puhumisesta, koska mua alkaa ahdistaa helposti se, että mitä vastaanottaja miettii sanoistani ja luulen että he myös puhuvat kanssani tahtomattaan (miksi soitat, en ole sulle kukaan) ja mietin vain liikaa sitä, joten vältän puhelimella soittamista erityisesti. Varsinkin entisille hyvillekin koulukavereille. Olen hävittänyt jopa numerot, ettei niiden olemassaolo ahdistaisi minua. / Jyri

  • ylös 46
  • alas 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni! Puhelimen vastaamista vältän viimeiseen asti. Soittaminen myös vaikeaa, koska en vaan uskalla, kun luulen että vastaanottaja ei halua puhua minulle! Ei ole tullut soitettua oikein kenellekään, koska luulen, että he kaikki ovat jo minut hylänneet. Ja aina kun puhelin soi, minua alkaa ahidsttaa kysymys, kuka siellä nyt taas soittelee. En muutenkaan tykkää puhumisesta, koska mua alkaa ahdistaa helposti se, että mitä vastaanottaja miettii sanoistani ja luulen että he myös puhuvat kanssani tahtomattaan (miksi soitat, en ole sulle kukaan) ja mietin vain liikaa sitä, joten vältän puhelimella soittamista erityisesti. Varsinkin entisille hyvillekin koulukavereille. Olen hävittänyt jopa numerot, ettei niiden olemassaolo ahdistaisi minua. / Jyri

Olen 40 ja vasta nyt yhtäkkiä hoksasin alkaa selvittelemään puhelinkammoani. Huojentavaa tavallaan, että tämä on ihan oikea asia ja muidenkin ongelma.

Oma kammoni liittyy ehkä eniten juuri näihin samoihin ajatuksiin kuin Jyrillä. En soita, kun kuitenkin vain häiritsen ja ei se vastaanottaja halua minulle jutella. Syynä tähän on varmasti kiusaamistausta, joka "opetti" minulle, että olen todellakin ei-toivottu henkilö. Niinpä sama arvottomuus on seurannut mukanani aina. Vastaaminen sen sijaan ei ole niin iso ongelma.

Olen kyllä tiedostanut vuosia, ettei suhtautumiseni puhelimeen ole normaali. Mutta jotenkin olen vain ohittanut sen ja vältellyt puheluita. Soitan oikeastaan vain lähiperheelleni, en ikinä esim. ystävilleni, joita ei kyllä montaa olekaan. Viestejä lähettelen kyllä ihan mielelläni. Saatan nykyään jopa sanoa ääneen läheisilleni, etten tykkää soittaa, joten yleensä mieheni hoitaa kaikki puhelut (ruuan tilaamiset, yhteiset kaverit jne).

Vastaaminen on yleensä ihan ok, tosin minulle soitetaan tosi harvoin, kun en itsekään soita koskaan.

  • ylös 2
  • alas 10

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat