Salamarakkaus iskee ja vie

Rakastuminen myllää kaiken ajatuksista aivotoimintaan – ja salamarakkaus varsinkin.Voiko yllättävän tunnemyrskyn uhriksi joutua kuka ja koska tahansa? Kolme asiantuntijaa vastaa.Lue koko juttu

Salamarakkaus iskee ja vie

Kommentit (6)

Olisi mielenkiintoista kuulla haastateltujen vastauksia polyamoriaan liittyen. Itse onnellisessa ja vapaassa suhteessa eläneenä alkoi mietityttää, mistä kyseiset asiantuntijat näkevät tämän epätyypillisen käyttäytymiseni johtuvan.

  • ylös 41
  • alas 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anonyymi7

Ihmettelen, kenen kohdalla tuollainen toimii. Pettäminen on tosi raukkamaista jos sitä ei itse ilmoita puolisolleen. Tietää kyllä että toinen pettää koko ajan ja lisäksi asian kuulee lopulta muiltakin.

Ja tämä pettäjä luuli etten minä ole moksiskaan, tuollainen elämäntyyli on ihan normaalia. Yritin ennen eroa puhua, kerroin rauhallisesti, miten olin kokenut avioliiton, niin sanotun avioliiton. Toinen ei ollut kiinnostunut keskustelemaan asioista. Hän ei halunnut sitoutua, kunhan elää omaa elämäänsä ja sama jatkuu, puoliso on yhdentekevä. Puhuin joulukuussa 2015 kaikesta, myös avioerosta. En ole nähnyt kenenkään naamalla yhtä järkyttynyttä ilmettä. Käsittämätön ihminen. Ja ei mitään katumusta ,ei mitään halua keskustella jne. Hänellä oli totisesti aikaa korjata avioliittonsa jos motiivi olisi ollut. Näin ei käynyt. Minä aloin luhistua vuonna 2016. Otin avioeron ja sain häneltä syytökset niskaani. Hänen mielestään muut olivat  syyllisiä siihen, kuinka hän laiminlöi minua. Älkää pettäkö. Jos olisi teoria, että esim. menisin uudelleen naimisiin tuon ihmisen kanssa, olisin jo valmiiksi lyönyt hanskat tiskiin. Odottaisin vain milloin hän lähtee pettämään. En odottaisi mitään rakentavaa enää häneltä. En puhuisi enää mitään, ei enää pysty. Asuisin toisella puolella taloa, kaukana. Kuin kämppis tai sisar. Pettämisellä tehdään avioliitto raunioksi. Jos niin on käynyt, koettakaa pelastaa tilanne. Minä ei voinut - koska toista asia ei kiinnostanut. Syytän vain itseäni. Menin väärän ihmisen kanssa naimisiin. Tästäkin oltaisiin voitu puhua että olimme väärät toisillemme ja miksi olimme väärät? Ainakin meillä oli täysin eri elämänarvot. Eipä mulla muuta. Totuus tekee vapaaksi, jos toinenkin haluaa olla rehellinen. Asiat jäivät selvittämättä. Erosin. Toivon että hänellä menee hyvin. Jaksoin lopulta antaa anteeksi. Ainakin sellainen tuntuma minulla on, mutta siinä meni kauan.

  • ylös 11
  • alas 10
Vierailija

Itse vaihdoin vastaavassa tilanteessa miestä. Olen erittäin onnellinen nyt sen oikean kanssa. Me ollaan niin samanlaisia. Nyt 8 vuotta uuden kanssa yhdessä ja meillä on 2 vuotias Matias poika. Molempien lapset asuvat meidän kanssa ja meillä on vilskettä. Seksiä joka päivä ja suudelmia ja koskettelua arjessa. Entinen mieheni oli mitä kiltein ja kultaisin mutta aika paljon puuttui. Elämä on rakkauden ja intohimon täyttämää nyt. En kadu !

  • ylös 15
  • alas 10
Vierailija

Kuka sen lopulta määrittelee mikä on sivusuhde ja miksi toiseen rakastumisen taustalla on aina joku kriisi tai ongelma? Silloinhan rakkaus toista ihmistä kohtaan on aina kriisi tai ongelma, oli sitten sinkku tai suhteessa. Voihan se jo olemassa ollut suhde muuttua sivusuhteeksi jos uusi suhde on täydempi.

Vierailija

Rehellisyys. Kai tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Ympäristön paine ja yleisesti hyväksytyt normit estää ihmistä jopa rakastamasta. Purraan hammasta ja siedetään omaa elämäntilannetta, jotta muut olisivat tyytyväisiä. Yhtään ihmettele miksi Suomessakin päädytään monenlaisiin ääritekoihin, eikö sitä parempi vaihtoehto olisi antaa jokaisen ihan itse valita tekonsa, joiden kautta on onnellinen edes hetken.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat