Kommentit (9)

Vierailija

Pikasen kyllä terapian merkitystä liioitellaan, se että juttelee jonkun kanssa ei ole mikään lääketieteellinen hoitokeino. Jos ihminen on ahdistunnut tai paniikkihäiriöistä kärsivä ei keskustelu auta mitään, ainoan helpotuksen saa lääkeistä jotka helpottavat kyseisiä oireita. Ihmisen joka kärsii peloista tai tuntemattomasta uhasta on hyvin varovainen kertomaan edes terapeutille ongelmistaan, koska mikään ei takaa että asiat pysyvät seinien sisäpuolella..ei ainakaan se salassapito velvollisuus.

Vierailija

Kolme vuotta masennusta ja unettomuutta takana, tämän laukaisi suuri elämässä tapahtunut kriisi. Kriisi paheni minulla niin pahaan pisteeseen, että jouduin suljetulle osastolle hetkeksi aikaa lepäämään. Siellä ollessani minulle testattiin sopivaa mielialalääkitystä. Jotenkin suhteellisesti toimiva annostus löytyi ja mieli pysyi hetkellisesti tappavan tasaisena, mitään ilon tunnetta ei ollut, piti väkisin hymyillä ja kyyneliä ei enää tullut. Mieliala oli vakaa mutta mistään päivän tapahtumista en tuntenut mielihyvää, iloa tai mitään ylipäätään.

Jouduin uudestaan menemään lääkäriin, kävin terapiassa useammalla psykologilla ja psykiatrilla, mutta näistä ”keskusteluista” ei minulle ollut mitään hyötyä, se ei auttanut kokomaani kriisiin. Pyysin, että nämä viikoittaiset käynnit lopetettaisiin, koska ne eivät antanut minulle yhtään mitään. Kummallista kyllä pyyntööni suostuttiin, mutta lääkkeitten annostusta suurennettiin. Nyt jatkan yhä edelleen lääkkeiden popsimista jotka auttavat ”tasoittamaan” mutta mikään ei vain tunnu miltään. En nauti seksistä, en ulkoilusta, en elokuvista, en musiikista, en jaksa pitää yhteyttä ystäviini ja olen erakoitumassa. Mikään ei vain kiinnosta tai tunnu miltään. Lääkkeitä yritin lopettaa itsekseni, ei ollut sitten hyvä idea… mieli masentui ja alkoi hautoa kaikenlaisia ajatuksia, naama rupesi puutumaan ja lihakset kamppasi, päätä särki ja oli yleisesti huono-olo, vapinaa ja tärinää, mutta koko kropan puutuminen alkoi pelottaa ja jatkoin kiltisti lääkkeiden popsimista.

Joten jatkan lääkkeiden syömistä, en tiedä pääsenkö niistä koskaan eroon…

Kerran vuodessa näen lääkärin joka kirjoittaa vuodeksi lääkkeet ja vuoden olen kriisini kanssa yksin. Voi olla, että terapia tai keskustelu auttaa joille mutta epäilen tätä suunnattomasti, koska samaa litaniaa ja samoja liirumlaarum fraaseja ym. voisin itse myös ladella. Ei niistä ole kenellekään hyötyä, ei ainakaan minulle.

Tulen varmasti tulevaisuudessakin syömään lääkkeitä, lääkkeitä milloin punaista- ,sinistä- ,valkoista -ja keltaista pilleriä mutta sitä kait tämä elämä on. Harmittaa vain, että en osaa nauttia mistään, enkä tunne ilonhetkiä tai surua, olen kuin sumussa…

t: ei tunteita

 

Vierailija

Sairastan fibromyalgiaa, olen saanut suuren avun mielialalääkkeistä ainaiseen kipuiluun, nyt on paljon mielekkäämpää eläminen, ei ole kaikkia kipuja poistanut, mutta sietokyky on tullut paremmaksi, kestää kipuja;;Suosittelen muillekkin. Terveisin 64 vuotias nainen Ruotsista.

Vierailija

En puolla,en kiellä mielialalääkkeitä,mutta tuo on totta,että ihmisille tuputetaan lääkkeitä ihan väkisin.varmaan syynä se,että saadaan kuluja pienemmäksi,kun ihminen saadaan tiettyyn tunnetilaan,jolloin hän on "harmiton"..Jokaisella yksilöllä pitää olla oikeus itsenäisesti päättää,haluaako niitä käyttää.

Vierailija

Sairastaessani keskivaikea-vaikea -asteista masennusta minullekin tuputettiin lääkkeitä. Joka ainoa lääke aiheutti erittäin voimakkaita sivuoireita niin, että mahdolliset hyödyt peittyivät niiden alle. Vuosien varrella käytiin läpi kutakuinkin kaikki lääkevaihtoehdot, kunnes lopulta ehdotin lääkärilleni, että eiköhän kokeilla ihan ilman pillereitä.

 

Nousin vähitellen suosta säännöllisten elintapojen sekä riittävän nukkumisen sekä kohtuullisen liikunnan avulla. Poistin elämästäni stressiä aiheuttavia asioita yksi kerrallaan ja yleisesti ottaen vointini koheni pikkuhiljaa. Nyt on viisi lääkkeetöntä vuotta takana ja vaikka masennusjaksoja tulee edelleen, on oloni kokonaisuutena ihan siedettävä.

 

Terapiassa kävin vuoden verran ja sieltä sain eväitä itseni kokoamiseen. Silloinen psykiatrini oli todella hyvä ja ymmärsi tilanteeni. Terapiasta saamani hyöty ei ollut välitön, vaan se alkoi näkyä vasta istuntojen jo päätyttyä.

 

Sanotaan, ettei masentunutta saa komentaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Tämä on totta useimmiten. Silloin kun masentunut sen oma-aloitteisesti sanoo itselleen, ollaan hyvän tien alkupäässä. Sillä tiellä olen nyt eikä minulla ole valittamista. Sairauteni on läsnä jokaisessa päivässäni mutta niin niissä on monta hyvääkin asiaa.

Vierailija
Vierailija

Sairastan fibromyalgiaa, olen saanut suuren avun mielialalääkkeistä ainaiseen kipuiluun, nyt on paljon mielekkäämpää eläminen, ei ole kaikkia kipuja poistanut, mutta sietokyky on tullut paremmaksi, kestää kipuja;;Suosittelen muillekkin. Terveisin 64 vuotias nainen Ruotsista.

 

Jos pelkkä kipu on ongelmasi, niin sulla ei ole fibromyalgiaa, vaan ihan joku muu vaiva.

 

Syötkö statiineja?

 

Syöthän riittävästi D-vitamiinia, magnesiumia, B-vitamiineja sekä kalaöljyä?

 

http://personal.inet.fi/koti/remeli/fibromyalgia.htm

Vierailija

Lääkärin todella tuputtavat mielialalääkkeitä, vielä kehtaavatkin tuputtaa jos on tulehduksellinen autoimmuunisairaus joka aiheuttaa väsymystä. Lääkkeet ei yhtään auta siihen. Välillä tulee mieleen että lääkärit on aivopesty tuputtamaan noita lääkkeitä.

Kyllä se niin on että ihmisen pitää kohdata itse asiat jotka ahdistavat tai pelottavat ei suljettava niitä mielestä. Lähdettävä liikkeelle, pelkkä käveleminen ja ulkoileminen etenkin metsissä tekee hyvää. Enkä kiellä pahanolon purkauksiakaan, kunhan ei jää päälle.

Jos haluaa päästä lääkkeistä eroon, on todella pitkällä aikavälillä pikku hiljaa pienennettävä lääkkeiden määrää. Suuremmalla aikavälillä mitä lääkärit suosittavat.

Itsestäni mielialalääkkeiden ja kaikista pahin Efexor jälkeen on tullut mielialalääkkeiden vastustaja.  Miten lääkärit saattavatkin pilata ihmisen elämää, houkuttelemalla niitä käyttämään, kuinkahan paljon rahallista menetystä lääkkeiden käyttäjille on tullut turhasta syömisestä jotka vain muuttavat persoonallisuutta, mutta eivät auta.

Kaiken  lisäksi lääkkeiden aiheuttamista elämää vaikeuttavista sivuvaikutuksista, lääkärit sulkevat vain korvansa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat