Sen jälkeen, kun minut hyväksyttiin kotiterveydenhoidon hoitoon, tuon jälkeen olen ollut lääkereseptien kirjoittamiseen rajoitetussa sairaanhoidossa.
Kun kotihoidossa lääkärit vaihtuvat hyvin useasti, ja kun sääntöjen mukaan "ilmeisesti" lääkärit eivät saa kirjoittaa rauhoittavia lääkereseptejä sitä ennen potilaalle, kun he ovat tavanneet/nähneet potilaan, että kun olen pyytänyt kotihoidon lääkäriä tulemaan kotiini, jotta tämä uusisi minulle Diapam lääkereseptin niin, esitin tuon pyyntöni yli 3-viikkoa sitten, lääkäri ei ole vielä käynyt reseptiäni uusimassa. Minua ihmetyttää, kun minulle ei ole ilmoitettu, miten pitkän aikaa on odoteltava, ennen kun lääkäri ehtii kotiini lääkereseptiä uusimaan? Kun edellinen kotihoidossa väliaikaisesti työskennellyt lääkäri, ehti käydä kotonani vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hän kävi kertomassa minulle, että nykyaikana jos ihminen haluaa kuolla, hän saa kuolla. Kysymykseeni, miten paljon matka Sveitsiin eutanasiaa varten maksaa, ja mistä tuollasen matkan voi tilata, tuo lääkäri ei vastannut mitään.
Kirjoitin tämän siitä huolimatta, vaikka tiedän, ettei minun kertomaani uskota. Minulla kun ei ole ollut nauhuri, eikä videolaitteita käytössäni silloin kun tämä edelläkertomani lääkärin kotikäynti tpahtuma tapahtui. Ja olen hyvin tietoinen siitä, että minun sanani lääkärin sanaa vastaan on täysin turha. Suomessa lääkärillä on kaikkivalrius asema, mikä takaa heille työskennellä juuri sillä tavalla kun he itse haluavat.
Ja kun olen pyytänyt kotihoidon ohjaajalta, että kotihoidon lääkäri tutkisi, olisiko vakituissti kroonisesti tulehtuneet poskionteloitteni hoitoon tarvetta syödä antibioottinen lääkekuuri koska minulla on sellainen tuntemus, että tulehdus on pahentunut niin, tuo kotihoidon ohjaaja kertoi minulle puhelimessa, ettei kotihoidon lääkärin toimenkuvaan kuulu tehdä tutkimuksia, ja ettei kotihoidossa ole olemassa niin kallista laitetta, jolla poskionteloita voisi tutkia.
Kummallista asiassa on se, kun kukaan ei missään koskaan ole kertonut, että niitä monisairaita vanhuksia, jotka asuvat kodeissaan, kuka heitä tutkii, kenelle heidän tutkimisensa kuuluu?
Että kun julkisuudessa ihailtavasti kerrotaan siitä, kuinka vanhoille ihmisille paras paikka on oma koti niin, koskaan tuossa yhteydessä ei ole kerrottu, että kkuka kodeissaan asuvia vanhuksia kuuluu tutkii ja hoitaa, kun nuo toimenpiteet eivät kotihoidon toimenkuvaan kuulu?
Minä olen loppuun asti uuvuksissa, koska riittävää kivunlievitystä ei ole, eikä edes ole toivoa saada riittävää kivunlievitystä, ja kun nyt sitten kipujen aiheuttaman unen puutteen vuoksi, tarvitsen jo käyttää rauhoittavaa Diapam lääkettä niin, sitäkin on hyvin vaikea saada, koska kotihoidossapalvelevien lääkärien vaihtuvuus on jatkuvaa niin, että usein Diapam lääkereseptin uusimiseen tarvitaan lääkärin kotikäynti.
Minä olen niin kyllästynyt tähän Suomalaiseen sairaudenhoitoon, että kuka vaan, jolla on tarpeeksi rohkeutta ja halua kirjoittaa siitä, minkälaista kotonaan asuvan monisairaan vanhuksen kotihoito oikeasti on, saa tulle tutustumaan paikanpäälle meille, minun luonani kun käy joka arkipäivä joku kodinhoitaja, että on helppoa havaita minkälaista se kotihoito mistä minä maksan oikeasti on. Ja kun minulla sattuu olemaan sellainen harvinainen synnynnäinen, parantumaton sairaus, mihin en ole vielä koskaan onnistunut saamaan yksilöllistä kokonaisvaltaista hoitoa. Että siinä se olisi raju juttu. kun siitä kun minulla todettiin olevan tämä harvinainen sairaus on kulunut jo 60 vuotta. Että minulla on aihetta kysyä, mitä hyötyä minulle on ollut Suomalaisesta paljon kehutusta lääketieteellisestä osaamisesta ja tietmisestä? On minulle kyllä tehty kaiiki korjausleikkaukset, mitä lääketiede tietää voivan tapauksesani tehdä, mutta muuten hoitoni on perustunut, virallisessa sairauden kuvauksessa, "taudin määrittelyssä" oleviin virheellisiin tietoihin, tämän sairauden potilaalle aiheutuvien haittateijöiden suhteen. Että nyt kun Suomi on mukana kansainvälisessä Harvinaiset ry. sairauksien järjestössä, jos joku haluaisi osoittaa sen, mitä varten on katsottuolevan tarpeellista perustaa Harvinaista sairautta sairastavien oikeuksia puolustamaan, tälläinen erikoisjärjestö niin, minu tpaukseni sopisi oikein hyvin esimerkkitapaukseksi. Todistettavasti minä en ole koskaan saanut tähän harvinaiseen sairauteeni minkäänlaista ennalta ehkäisevää, enkä täsmä hoitoa, että siitä huolimatta, vaikka minua pitkään hoitanut hyvä asiantuntija lääkäri, joka tuon lisäksi oli hyvä ihminen, itse on kirjoittanut todistukseen kaiken sen, mitä hän tiesi harvinaiseen sairauteni oleellisesti kuuluvan niin, koska viralisessa taudinkuvauksessa noista kaikista sairauden potilaalle aiheuttavista haittatekijöistä ei ole ollut mainintaa niin, lääkäri vaikka asiantuntijana tiesi muutkin potilasta haittaavat tekijät, ei huomannut ottaa niitä minua hoitaessaan huomioon, tai ei uskaltanut, koska virallisessa taudinkuvauksessa kaikkea ei ollut mainittu.
Sen jälkeen, kun minut hyväksyttiin kotiterveydenhoidon hoitoon, tuon jälkeen olen ollut lääkereseptien kirjoittamiseen rajoitetussa sairaanhoidossa.
Kun kotihoidossa lääkärit vaihtuvat hyvin useasti, ja kun sääntöjen mukaan "ilmeisesti" lääkärit eivät saa kirjoittaa rauhoittavia lääkereseptejä sitä ennen potilaalle, kun he ovat tavanneet/nähneet potilaan, että kun olen pyytänyt kotihoidon lääkäriä tulemaan kotiini, jotta tämä uusisi minulle Diapam lääkereseptin niin, esitin tuon pyyntöni yli 3-viikkoa sitten, lääkäri ei ole vielä käynyt reseptiäni uusimassa. Minua ihmetyttää, kun minulle ei ole ilmoitettu, miten pitkän aikaa on odoteltava, ennen kun lääkäri ehtii kotiini lääkereseptiä uusimaan? Kun edellinen kotihoidossa väliaikaisesti työskennellyt lääkäri, ehti käydä kotonani vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hän kävi kertomassa minulle, että nykyaikana jos ihminen haluaa kuolla, hän saa kuolla. Kysymykseeni, miten paljon matka Sveitsiin eutanasiaa varten maksaa, ja mistä tuollasen matkan voi tilata, tuo lääkäri ei vastannut mitään.
Kirjoitin tämän siitä huolimatta, vaikka tiedän, ettei minun kertomaani uskota. Minulla kun ei ole ollut nauhuri, eikä videolaitteita käytössäni silloin kun tämä edelläkertomani lääkärin kotikäynti tpahtuma tapahtui. Ja olen hyvin tietoinen siitä, että minun sanani lääkärin sanaa vastaan on täysin turha. Suomessa lääkärillä on kaikkivalrius asema, mikä takaa heille työskennellä juuri sillä tavalla kun he itse haluavat.
Ja kun olen pyytänyt kotihoidon ohjaajalta, että kotihoidon lääkäri tutkisi, olisiko vakituissti kroonisesti tulehtuneet poskionteloitteni hoitoon tarvetta syödä antibioottinen lääkekuuri koska minulla on sellainen tuntemus, että tulehdus on pahentunut niin, tuo kotihoidon ohjaaja kertoi minulle puhelimessa, ettei kotihoidon lääkärin toimenkuvaan kuulu tehdä tutkimuksia, ja ettei kotihoidossa ole olemassa niin kallista laitetta, jolla poskionteloita voisi tutkia.
Kummallista asiassa on se, kun kukaan ei missään koskaan ole kertonut, että niitä monisairaita vanhuksia, jotka asuvat kodeissaan, kuka heitä tutkii, kenelle heidän tutkimisensa kuuluu?
Että kun julkisuudessa ihailtavasti kerrotaan siitä, kuinka vanhoille ihmisille paras paikka on oma koti niin, koskaan tuossa yhteydessä ei ole kerrottu, että kkuka kodeissaan asuvia vanhuksia kuuluu tutkii ja hoitaa, kun nuo toimenpiteet eivät kotihoidon toimenkuvaan kuulu?
Minä olen loppuun asti uuvuksissa, koska riittävää kivunlievitystä ei ole, eikä edes ole toivoa saada riittävää kivunlievitystä, ja kun nyt sitten kipujen aiheuttaman unen puutteen vuoksi, tarvitsen jo käyttää rauhoittavaa Diapam lääkettä niin, sitäkin on hyvin vaikea saada, koska kotihoidossapalvelevien lääkärien vaihtuvuus on jatkuvaa niin, että usein Diapam lääkereseptin uusimiseen tarvitaan lääkärin kotikäynti.
Minä olen niin kyllästynyt tähän Suomalaiseen sairaudenhoitoon, että kuka vaan, jolla on tarpeeksi rohkeutta ja halua kirjoittaa siitä, minkälaista kotonaan asuvan monisairaan vanhuksen kotihoito oikeasti on, saa tulle tutustumaan paikanpäälle meille, minun luonani kun käy joka arkipäivä joku kodinhoitaja, että on helppoa havaita minkälaista se kotihoito mistä minä maksan oikeasti on. Ja kun minulla sattuu olemaan sellainen harvinainen synnynnäinen, parantumaton sairaus, mihin en ole vielä koskaan onnistunut saamaan yksilöllistä kokonaisvaltaista hoitoa. Että siinä se olisi raju juttu. kun siitä kun minulla todettiin olevan tämä harvinainen sairaus on kulunut jo 60 vuotta. Että minulla on aihetta kysyä, mitä hyötyä minulle on ollut Suomalaisesta paljon kehutusta lääketieteellisestä osaamisesta ja tietmisestä? On minulle kyllä tehty kaiiki korjausleikkaukset, mitä lääketiede tietää voivan tapauksesani tehdä, mutta muuten hoitoni on perustunut, virallisessa sairauden kuvauksessa, "taudin määrittelyssä" oleviin virheellisiin tietoihin, tämän sairauden potilaalle aiheutuvien haittateijöiden suhteen. Että nyt kun Suomi on mukana kansainvälisessä Harvinaiset ry. sairauksien järjestössä, jos joku haluaisi osoittaa sen, mitä varten on katsottuolevan tarpeellista perustaa Harvinaista sairautta sairastavien oikeuksia puolustamaan, tälläinen erikoisjärjestö niin, minu tpaukseni sopisi oikein hyvin esimerkkitapaukseksi. Todistettavasti minä en ole koskaan saanut tähän harvinaiseen sairauteeni minkäänlaista ennalta ehkäisevää, enkä täsmä hoitoa, että siitä huolimatta, vaikka minua pitkään hoitanut hyvä asiantuntija lääkäri, joka tuon lisäksi oli hyvä ihminen, itse on kirjoittanut todistukseen kaiken sen, mitä hän tiesi harvinaiseen sairauteni oleellisesti kuuluvan niin, koska viralisessa taudinkuvauksessa noista kaikista sairauden potilaalle aiheuttavista haittatekijöistä ei ole ollut mainintaa niin, lääkäri vaikka asiantuntijana tiesi muutkin potilasta haittaavat tekijät, ei huomannut ottaa niitä minua hoitaessaan huomioon, tai ei uskaltanut, koska virallisessa taudinkuvauksessa kaikkea ei ollut mainittu.