Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Kommentit (10)

Vierailija

Viljat ovat myös huono vitamiinien lähde. Tiedetään, että jauhamisen jälkeen 40% viljan vitamiineista häviää 24 tunnin kuluttua ja 3 päivän kuluttua vitamiineista on jäljellä enään 10%. Viljan jyvällä on hieno, monikerroksinen rakenne, jossa pitkittäis- ja poikittaiskuitujen vuorotellessa niissä on hapelta ja valolta helposti pilaantuvia rasvoja ja vitaaliaineiden hävikiltä suojaava vaikutus. Kokojyvävehnäjauhon köyhtyminen alkaa jauhamishetkellä. Kun alkio, jossa E-, A-, ja B-vitamiinit, proteiinit ja rasvat ovat, rikotaan, osan niistä pilaantuminen alkaa jo tunneissa. Valkojauho tehdään arvottomaksi jo valmistumishetkellä. Rasvaa sisältävää jauhoa ei voi pilaantumatta säilyttää huoneenlämmössä, joten teollisuus poistaa rasvan ja samalla kaiken muunkin terveellisen teollisessa prosessoinnissaan.

Vierailija

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla. 

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa hyvästäkin ruokavaliosta (runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita) alle 10 µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Muiden kalojen D-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat suuresti, joissakin kaloissa se on nolla (Lähde: Fineli).

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. 

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusterapeutit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän lapsilla riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Mistä tämä 50 nmol/l lukema on peräisin?

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Aikuisten ja lasten D3-vitamiinivalmisteet!

 

D3-vitamiinia on Suomessa monia eri vahvuuksia: kuivatabletteina, imeskelytabletteina tai öljykapseleina sekä imeväisille on tippoja. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita. Ota D-vitamiinisi ruuan kanssa, joka sisältää rasvaa imeytymisen varmistamiseksi.

Vierailija

C-vitamiini
C-vitamiini  on antioksidanttivitamiini, joka on välttämätön koko kehon terveydelle ja on erityisen tärkeä ihon terveydelle. C-vitamiini on vesiliukoinen ja tunnetaan myös askorbiinihappona. Koska C-vitamiini osallistuu yli 300 kehon toimintaan, elämä on riippuvainen sen päivittäisestä saannista. Sen ensisijainen tehtävä on ylläpitää kollageenia, joka on ihon, nivelsiteiden, luuston, hampaiden ja verisuonten seinämien muodostumiselle välttämätön valkuainen. Lisäksi C-vitamiinilla on tärkeä tehtävä punaisten verisolujen muodostumiselle ja välttämättömän raudan imeytymisessä. Se on tärkeä myös B-vitamiineihin kuuluvan folaatin hyväksikäytössä. C-vitamiini parantaa kovettuneiden verisuonten laajentumista, mikä helpottaa rintakipuja. Se auttaa sydänkohtauksissa, korkeassa kolesterolissa ja korkeassa verenpaineessa. C-vitamiini on myös vahva antioksidantti ja suojaa valkuaisia, lipidejä, hiilihydraatteja ja jopa DNA:ta vapaiden radikaalien vaurioilta. Se suojaa endoteelisoluja homokysteiinin hapettumisvaurioilta ja vahvistaa myös vahvan antioksidantin, glutationin toimintaa. C-vitamiinin vakava puutos aiheuttaa heikkoutta, sisäistä verenvuotoa ja sidekudoksen purkautumista. C-vitamiinin puutoksen tiedetään yleisesti heikentävän vastustuskykyä. Keho tarvitsee C-vitamiinia muodostamaan kollageenia, sidekudosta, joka pitää koossa ihmisen koko fyysisen rakenteen. Näin sillä on kyky tehdä valtimot joustavammiksi ja lujemmiksi niin, että ne voivat paremmin vastustaa mekaanisia voimia ja tulehdushyökkäyksiä.

C-vitamiini on hyvin tärkeää luustolle ja se on yhdistetty useissa tutkimuksissa parempaan luuntiheyteen, ja pitkässä 17 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa 500 mg/vrk C-vitamiinilisän käyttö yhdistyi 70% pienempään murtumariskiin, C-vitamiinia käyttämättömiin verrattuna. Jo luuston kunnon vuoksi kannattaa käyttää 500 mg suuruista päivittäistä C-vitamiinilisää. C-vitamiinin hyödyistä luustolle on tutkimusnäyttöä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22492364?dopt=Abstract
http://www.greenmedinfo.com/blog/osteoporosis-scurvy-bone-not-calcium-deficiency

Suomalaisen Paul Knektin johtamassa, vuonna 2004 julkaistussa antioksidanttivitamiineja koskevassa tutkimuksessa vedettiin yhteen siihen mennessä julkaistujen 9 aiemman prospektiivisen tutkimuksen tulokset. Yhteenvedon pohjalta tultiin siihen tulokseen, että vähintään 400 mg suuruisen C-vitamiinilisän käyttö oli yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen. Vähintään 700 mg suuruisen C-vitamiinilisän käyttö oli myös yhteydessä 25 prosenttia pienempään kokonaiskuolleisuuteen.http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15585762

Plasman C-vitamiinitasojen saturaatio (kylläisyys) saavutetaan suun kautta nautituilla noin 400 mg päiväannoksilla, mikä puoltaa tämänsuuruisia määriä. Myös Stipanukin (toim.) hyvänä pidetyssä kirjassa 'Biochemical, Physiological, and Molecular Aspects of Human Nutrition' arvioidaan, että suositukset ovat liian matalia: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=588652991190780&set=a.149457918443625.30465.135616813161069&type=1

Vierailija

HB:n viitearvot :

Miehet: 134–167 g/l

Naiset: 117–155 g/l

 

Anemiaa aiheuttaa raudan riittämätön saanti, raskaus ja imetys (lisää raudan tarvetta), maidon kalsium, viljojen fytaatit, imeytymishäiriöt, suolistosairaudet, erilaiset sairaudet, muiden ravintoaineiden puutokset ja runsaat kuukautiset.

 

Folaatin, C-vitamiinin ja B-12 vitamiinin puute aiheuttaa perniöösianemiaa.

 

Lisäksi maidon kalsium tai kalsiumvalmisteiden käyttö sekä viljojen fytaatit, heikentää raudan imeytymistä. Juo vettä. Juoksevia maitotuotteita enintään 2-3 annosta (4-6dl) päivässä. Kalsiumia on lähes joka ruuassa, joten ilman maitoakin pärjää.

 

Rauta on tärkeä osa hemoglobiinia, jonka tehtävänä on kuljettaa happea kudoksille. Lisäksi rauta osallistuu punasolujen tuotantoon ja auttaa vapauttamaan energiaa hiilihydraateista ja rasvoista elimistön käyttöön. 

 

Aikuisen naisen saantisuositus on 15 milligrammaa vuorokaudessa ja suomalaiset naiset saavat rautaa keskimäärin vain 10 milligrammaa. Runsas liikunta suurentaa tarvetta hieman. Piilevä puutos esiintyy jopa 30 prosentilla hedelmällisessä iässä olevista naisista. 

 

Raudanpuuteanemia on lasten yleisin anemia. Länsimaissa sitä esiintyy 23 %:lla lapsista, ja suurimmassa riskissä ovat keskoslapset, taaperoikäiset (6 kk–2 v) ja murrosikäiset.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/lapsen-raudanpuuteanemia/#.VFt6W_msWSo

 

Tärkein lähde on punainen liha. Veri- ja maksaruoat ovat vielä parempia, mutta niitä käytetään hyvin vähän. Rautaa saa melko hyvin myös vaaleasta lihasta ja kalasta. 

 

Jos ravinnosta saa rautaa vain niukasti, elimistö ottaa tarvitsemansa raudan varastoistaan. Kun varastoihin syntyy vajausta, lihasten hapotus kovassa liikunnassa voi olla normaalia voimakkaampaa. Vasta varastojen tyhjennyttyä syntyy anemia, jonka tunnusmerkkejä ovat poikkeuksellinen väsymys ja hengästyminen. Lievä puutos ja anemia määritellään verikokeessa. 

 

Puutos korjataan rautavalmisteella. Rautavalmistetta ei pidä käyttää varmuuden vuoksi, sillä liikasaanti on haitallista.

 

Tässä 2 hyvää valmistetta, joista ei saa vatsavaivoja eli vältä apteekin valmisteita. Otetaan maidottoman ruuan kera. Myydään luontaistuotekaupoissa, nettikaupoissa ja Citymarket.

http://www.hankintatukku.fi/fi/tuotteet/?-ferromax-tonic-strong-&product=91

 

http://www.valioravinto.fi/kelasin-rauta

 

Tässä viljojen haitoista:

http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm

 

Seerumin rauta kertoo tarkemmin elimistön rautatilanteen kuin hemoglobiini tai ferritiini.

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_seerumin_rauta_tarkea_terveyden_mittari

 

http://oyslab.fi/ohjekirja/2566.html

Vierailija

" Valtion ravitsemusneuvottelukunta on jo vuodesta 1954 lähtien seurannut suomalaisten ravitsemus- ja terveydentilaa ja antanut ravitsemukseen liittyviä suosituksia tilanteen parantamiseksi. Alkuvaiheessa korjattiin ravitsemuksellisia puutoksia, josta esimerkkinä jodin lisääminen ruokasuolaan struumaepidemian poistamiseksi ja A- ja D-vitamiinin lisääminen margariineihin hämäräsokeuden ja riisitaudin ehkäisemiseksi. 2000-luvun alussa myös maitoon alettiin lisätä D-vitamiinia väestön yleisesti matalan saannin korjaamiseksi. Tässä toimenpiteessä on seurantatietojen mukaan onnistuttu hyvin. Uudestaan ajankohtaiseksi täydentämistoimenpiteitä vaativaksi ravitsemuskysymykseksi on noussut jodin heikentynyt saanti. Uusi neuvottelukunta edeltäjiensä tapaan pohtii edelleen ravintoaineiden riittävän saannin turvaamista. "

 

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/valtion+ravitsemusneuvottelukunta/

 

Ja meille väitetään, että perustuu tieteellisiin tutmimustietoihin.

 

Ihan mutulla suositellaan muutamaa mikroa D-vitamiinia, ilman tieteellistä pohjaa.

Vierailija

D-vitamiini on elintärkeä luustomme hyvinvoinnin kannalta. Tiesitkö, että D-vitamiinilla voi ehkäistä myös masennusta? Lisäksi D-vitamiini on keskeinen tekijä sydän- ja verisuonitautien, MS-taudin, syöpätautien, reumatautien, metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen riskienhallinnassa.

Vierailija

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa. 

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti,reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l. 

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat