Työuupumus vaatii, että jonkun on muututtava
klo 7:47 | 28.3.2014
Onko pomo ikävä? Oletko liian kiltti? Vai väärässä työpaikassa? Jonkun on muututtava, ennen kuin työn ilo palaa. Se on mahdollista, kun tunnistat, mikä sinua uuvuttaa.Lue koko juttu
Miksi aina syyllistetään työntekijää? Että omassa päässä täytyy kaiken muuttua?
Pois opituista ajattelumalleista? Kiltteys on huono asia?
Mitä jos ei auta muuta kuin olla kiltti? Ei tässä maassa työpaikkoja ole siinä suhteessa, että sitten vain vaihdetaan hommia jos ei nappaa. Olisin vaihtanut jo ajat sitten, jos vaan voisin kävellä toiseen työpaikkaan. Helvetti, vaihtaisin ensimmäisen pettymyksen tullen.
Enkö minä ole tässä kohtaa uhri, jos nakitetaan koko ajan lisää hommia, kun edellisetkään eivät ole vielä selviä? Jos on koko firman organisaatiossa alimmalla asteikolla, eli kaikkien käskettävissä (vaikka on tullut tekemään tiettyä koulutusta vaativaa tehtävää)? Jos työnkuva on epäselvä ja laajenee tyyliin: "hei, sinähän voisit ottaa tämän.." Työnkuva muuttuu sitä mukaa kun tulee joku tehtävä jonka tekemiseen täytyy joku nakittaa.
Ja ne uudet tehtävät annetaan tyyliin "tee tämä" ja "neuvoihan sejase sinua tässä tehtävässä?" ilman mitään neuvoja, ohjeistusta.
"Sinun vastuullasi on tehdä tämä." Onhan se hyvä antaa vastuuta, mutta kun on kyse sovitun työnkuvan ulkopuolisesta asiasta, voitaisiinko minulta kysyä että haluanko sen vastuun? Etenkin, kun arvostus ja palkka ei näytä nousevan.
Ei uskalla kieltäytyä mistään, jotta ei saa potkuja. Ei uskalla valittaa, jotta ei saa potkuja.
Työhaastattelussa ja perehdytyksessä sovittiin muuta kuin mitä on todellisuus. Miltä arvon neuvojen jakelijoista tuntuisi jos sovitaan tehtävänkuvaus A, mutta todellisuudessa teetkin sekä A:n, B:n ja E:n tehtävät? Ei varmaan mukavalta. Mutta se vikahan on silloin työntekijän päässä ja vaatii ajatusmallien muuttamista...
Miltä tuntuisi uutena työntekijänä heti mennä valittamaan jostakin? Vielä puhutaan koeajan pidentämisestä... hah. Lisää stressiä. Sitten mietitään miksi porukka ei jaksa töissä.
NO JUURI TÄMÄN VUOKSI? VOI [Pistä tähän ihan järjetön määrä kirosanoja].
Kaikenlaisia typeryyksiä! "Työpaikka ei ole vankila, sieltä voi lähteä" -Puhuttaisiinko jatkostakin pari sanaa? Irtisanoudu, saat karenssin. Entä mistä tässä maailman tilanteessa kaivetaan se uusi työpaikka? Työttömänä olet Te-toimiston pompoteltavana ja pääset vaikkapa hauskoihin palkattomiin työharjoitteluihin. Minä tyhmä olen ollut siinä uskossa että orjuus on lakkautettu :D
Minä vaihtaisin työpaikkaa vaikka heti. Ei se ole niin helppoa enkä edes jaksa ajatella, yritän vain selvitä yhdestä päivästä kerrallaan.
Entä kun
ei saa uutta työtä? Työmarkkinatilanne on vähintäänkin haastava ja nykyinen työni vie terveyden. Työtilanne on helvetillinen. Taas joudun saikulle, vaikka yritin jo kuukausia sitten pyytää helpotusta. Kun työtilanne on kohtuullinen, pystyn hyvin tekemään työtäni.
Itsetunto nolla jälleen kerran. Tämä taas vaikuttaa siihen, mitä töitä uskallan edes hakea ja miten pystyn markkinoimaan itseäni.
Niinpä, sairauslomakaan ei ole mikään ratkaisu, kun jo muutaman päivän "loman"jälkeen kirittävää on taas kahdenviikon edestä, mikä jo pelkkänä ajatuksenakin taas ajaa uupukseen jo ensimmäisenä työhönpaluu päivänä.
Työkavereiltakaan ei sympatiapisteitä heru kun tekemättömät duunit kasautuvat heille, ja osa heistäkin kokee olevansa samassa jamassa, mutta hammasta purren jatkavat ja miettivät mikä oikeus minulla on työtaakkaani pyrkiä keventämääm muiden kustannuksella.
Pelottaa kovasti että ei jaksa enää olla riittävän tehokas ja nopea omaksumaan uusia toimintatapoja joita vaaditaan
Hei,
totta puhut ja ankeinta on se, että näitä henkistä ylivaltaa ja työkuormituksen pakkovaltaa käyttäviä esimiehiä EI valvo oikeasti kukaan, heidän tekemisiinsä on vaikea puuttua, koska he pakenevat työterveyshuollossakin "operatiivisen johtamisen" taakse ja työterveyshuoltohan ei mielellään ruokkivaa kättä katkaise, raha puhuu ja ratkaisee, eikä työntekijän ylikuormitustilanne, terveysjaksamisen tule kuulluksi, kaipa ne Suomen työikäisten masennustilastotkin tämän vuoksi kasvavat, kun ei voida puuttua henkiseen työväkivaltaan, vaan esim. samojen työntekijöitten ylikuormitus työssä saa jatkua vuosikaupalla, jopa vuosikymmeniä.
Totta puhut, että työmaailmaan on palannut orjatyö esim. tietokantaohjelmien kautta, joitten kautta samalle työntekijälle voi "piilosta" lisätä isoja tehtäväkokonaisuuksia, vaikka työaika on jo ennestäänkin ollut intensiivisesti työkäytössä. Ja sitä huonommaksi tilanne muuttuu, mitä vanhemmaksi tällaisessa orjuudessa työskentelevä työntekijä iältänsä tulee, kuvaan astuu ikäsyrjintä ja työntekijä on "ikään kuin ilmaa", hänen työasemaansa ja aikaisempia näyttäviäkin työsaavutuksia ei muisteta ja tulevat nuoremmat "kyvykkäämmät" riistämään työsi tuloksen. Tosin kaikki nuoret eivät suinkaan kuulu tähän kastiin, myös vanhemmista työtekijöistä löytyy näitä toisen työn tuloksen riistäjiä, samaten kuin esimiehistä. - Eipä siinä muuta jää jäljelle työstä kuin fyysiset ja henkiset kuormitukset ja vaivat ja se kuuluisa suomalaisen työelämän masentava vaikutus elämään, missä alkaa se seuraava kamppailu, että jaksaa vielä uskoa parempaan huomiseen omine työelämästä saatuine kremppoineen, jos onnistuu eläkkeelle pääsemään jotensakin "mielekkäästi, tämän ns. laadukkaan työelämän" jälkeen.
Aivan turhaan puhutaan tänään työelämän kehittämisistä ja avun saanneista eri tahoilta, kun tosi kuormittavista tilanteista ei ole ulospääsyä työnantajan ollessa niin hyvin "suojatyöpaikassaan", ettei hänen direktio-oikeuksiinsa ja vääränlaiseen vallankäyttöönsä voi mistään ulkopuolelta hevin puuttua. -Työpaikkakiusaamisen muodot kukoistavat suomalaisilla työpaikoilla valitettavasti, kun arvotkin taitavat olla koko suomalaisessa yhteiskunnassamme kadoksissa, on kaikenlaista huuhaa-konsulttiakin vino pino liikkeellä. Koko suomalainen yhteiskunta "huutaa" yhteisöllistä ja vastuullista johtamista, jossa koko yhteiskuntaa tasapainottavat arvot olisivat kohdallaan, mikä estäisi yhteisökulttuurin muuttumisen vinoutuneeksi yksilökulttuuriksi, jossa työnantajakin valtaan päästyään käyttää härskisti valtaansa riistämällä työntekijältään terveyden, työn mielekkyyden ja työyhteisöllisessä mielessä pahimmassa tapauksessa halventaa myös työntekijänsä ammattitaidon koko työyhteisön silmissä ja kapeuttaa siten vielä ylikuormitetun työntekijän sosiaalista ympäristöä ja mahdollisuuksia olla siinä arvostettuna työntekijänä mukana.
Näin se menee itse ajan trukkia tietys yritykses koneita on yhdeksän mihin pitää kuskata tavaraa viedä pois jos pidän normaali tauot tauon jälkeen odottaa täys kaaos ja koneen hoitajat on naama norsun veellä miks et tuonu tavaraa kone seisoo ku en ite jaksa pitää taukoja ku vaikuttaa urakkaa
Joka sana niin täyttä jo totta.
Työuupumus ei ole sairaus ja siihen ei voi määrätä sairauslomaa. Työperäinen pitkittynyt stressi ja väsyminen työssä on minut uuvuttanut. En koe olevani masentunut, mutta masentuneeksi minut on määriteltävä että saan tarvitsemani huokaisun työstä joka uuvuttaa. Töissä ei mikään muutu, vauhti vain tuntuu yltyvän. Nyt haenkin töitä muulta alalta, jonkun on muututtava. Minä lähden!
Työlaki määrää ruoka tunti 30 min. Ja 2 kahvitaukoa. Iltavuoroissa usein ei vaan pystyy pitämään ruokatunti; ja kahvitauot eI ikinä pidetty,
Työuupukseen vaikuttaa jatkuva kiireen tuntu ja kokemus siitä, ettei työssä saa hoidettua kaikkia työtehtäviä. Tähän voivat vaikuttaa sekä työpaikan että työntekijän yksilölliset tekijät, kuten työilmapiiri, työtehtävät ja työntekijän oma kokemus selviytyä työtehtävistään. Myös ammatillisella asemalla, iällä ja sukupuolella sekä selviytymiskeinojen hyödyntämisellä on tutkitusti vaikutusta työuupumiseen.
Itselleni tärkein tekijä uupumisesta toipuessani oli läsnäolon opettelu. Aloin tekemään tietoisen läsnäolon harjoituksia ja hiljalleen huomasin, että uupumus väistyy mielestäni. Täältä voi käydä lukemassa lisää työuupumuksesta sekä omista kokemuksistani asian parissa: https://valmentajaheidi.com/blogi/tyouupumus
Itse uuvuin töissä kahdesta syystä. Koskaan ei kiitetä, kun on työt hyvin hoidettu. Olin 12 vuotta sijaisena ja yhden kerran esimieheni kiitti minua. Sen sijaan käskyjä, kehoituksia ja tölväisyjä kyllä tuli. Työtehtävät olivat epämääräisiä, koskaan ei tiennyt ihan 100% varmuudella, miten asiat piti hoitaa ja esimies piiloutui "en koskaan halunnut esimieheksi" -lauseen taakse.
Toinen syy oli se, että välillä ei ollut mitään tekemistä. Sen jaksaa, jos se toistuu silloin tällöin, mutta minulla sitä riitti ihan liikaa. Tulee olo, että mitä helvettiä minä täällä teen? Miksi täällä pitää olla kun ei töitäkään ole? Sitten tein kaikenlaisia haistapaska-hommia, kunhan olin tekeniväni. Kahvitauoilla sitä kuuli, miten kiirettä muilla oli.
Nyt olen sairaslomalla työuupumuksen ja stressin takia ja työsuhteeni loppuu kohta, en aio sitä enää jatkaa. Pikkupaikkakunnalta on erittäin haastavaa löytää työtä, joka olisi mielenkiintoista ja vielä elättäisikin yksinhuoltajan. Pakko vaan uskoa, että sitä jotain siunaantuu.