Kuka meistä ei ole rantakunnossa?

Kommentit (6)

Vierailija

jos uskallat mennä peilin eteen ja hyväksyä itsesi semmoisena kuin olet,olet voittanut jo,mielestäni ei kannata välittää muitten dolly partonin tai mannekiinin vartalosta,pääasia että saat hyvän mielen,että olen uskaltanut näyttää itsesi kantamalla kilot mukaan rannalle

Vierailija

Miten sen nyt ottaa. Juuri viha läskejäni kohtaan ja häpeä niiden takia, sekä kateus paremman vartalon omaavia kohtaan saivat minut tarttumaan tuumasta toimeen ja laihduttamaan 20 kg. Negatiivisia tunteita ei olisi olemassa jos niistä ei olisi hyötyä, sillä kaikki tunteet ovat viime kädessä evoluution tuotosta.

Läskinä yritin pitkään vakuutella itselleni, etten välitä muiden mielipiteistä, olen onnellinen pullukkana, jne, mutta seurauksena oli vain lisää ja entistä syvempiä itseinhon kierteitä (joita 'hoidin' tietysti ahmimalla). Vasta nykyisessä kunnossani, kun käännän jo muutamia päitä päinvastaisesta syystä kuin ennen, alkaa olo tuntua jotenkuten inhimilliseltä. Ehkä olen sitten huonoa ihmistyyppiä, kun kerään itsetuntoa ympäristöstä, mutta tulin siihen tulokseen, että on helpompaa muuttaa vartalo kuin mielen syvään iskostuneet perusprosessit. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin. YMMV.

Vierailija

Tuo kysymys siitä, että kuka on rantakunnossa, on hauska. Aivan samoin mietimme eräässä kahvipöytäkeskustelussa, että kenellä on kroppa ja kenellä ei. Lopulta eräs pyöreä naisihminen avasi suunsa ja totesi "mielestäni minullakin on kroppa". Seurasi naurunremakka.

Siinä ei ole mitään väärää, jos keski-ikäinen naisihminen on olemiseensa tyytyväinen ja tekee tietoisen päätöksen olla välittämättä kiloistaan.

Eri asia on kuitenkin lapset, jotka iloisina kirmaavat rannalla, juoksevat veteen ja hyppivät laiturilta. Yhä enemmän näkyy ylipainoisia ja jopa lihavia lapsia. Päähäni ei mene sekään, että miksi uimarannasta on tullut varsinainen mässäilypaikka perheille. On sipsiä, pähkinää, karkkia, limsaa ja voileipää. Kun peitto on saatu levitettyä, niin kaivetaan eväät esille ja uimaan menossa olevia lapsia kehoitetaan takaisin "syömään nyt jotakin". Pari vuotta sitten katselin episodia, missa reippaasti ylipainoiselle pikkutytölle työnnettiin välittömästi rannalle päästyä Bringless-pötkö käteen. Kun tyttö sitten kävi silloin tällöin ottamassa pötköstä, niin äiti mesosi, että "miksi syöt koko ajan, kun vatsa on muutenkin niin iso".

Harmillisen usein näkee, että vanhemmat itse ovat huomattavasti kiinnostuneempia epäterveellisestä rantanapostelusta, kuin virikkeitä täynnä olevalla uimarannalla kirmaavat lapset. Nuoret äidit ja isät ovat monesti itsekin jo pahasti ylipainoisia, nousevat laiskasti lasten perään, liikkuvat hitaasti ja kahlaavat trikoissaan rantavedessä, kun eivät kehtaa uimaan mennä.

Millään pahalla en kirjoita. En tuomitse ketään ja toivon, että kaikki saavat nauttia niistä vähäisistä kauniista kesäpäivistä, joita meille tähän maahan suodaan. Tämä asia on kuitenkin iso ja surullinen ongelma maassamme. Kuten jo totesin, niin on ok, että keski-ikäinen ihminen, joka tietää mitä tekee, valitsee painonsa ja on siihen tyytyväinen.

Mutta nuorten perheiden kohdalla pitäisi jotakin ryhtiliikettä saada aikaiseksi. Vanhemmat ovat lähes yksin vastuussa alakouluikäisen ja sitä nuoremman lapsen ylipainosta. Omilla elintavoilla ja esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Vanhemmat myös päättävät mitä kotiin (tai rannalle) ostetaan ja mitä siellä syödään.

Mikään toisten kyttääjä en halua olla, mutta nimenomaan uimarannalla tämä lihavuusongelma aina näyttäytyy selvimmin. 

 

 

 

 

Vierailija

Oma äitini oli ja on tosi isokokoinen, joten hän ei juurikaan vienyt minua uimaan, kun olin lapsi. Toisinaan käytiin, mutta piti olla joku etäinen ja mahdollisimman vähän kansoitettu ranta ja mieluiten vieraalla paikkakunnalla. En meinannut millään ymmärtää tätä, mutta äiti selitti, ettei hän halua kenenkään eikä varsinkaan kenenkään tutun näkevän häntä uimapuvussa, koska hän on iso. Seuraus: opin esimerkistä, että omaa vartaloa kuuluu hävetä yli kaiken, eikä se kelpaa muille. En myöskään oppinut kunnolla uimaan. Minusta tuli uimakyvytön normaalipainoinen aikuinen, joka häpeää omaa vartaloaan niin paljon, etten aina meinaisi kehdata käydä lääkärissäkään. Äiti ei tarkoittanut että näin kävivi, hän jopa jaksoi kertoa minulle lapsesta saakka että olen juuri sopivan kokoinen ja lässynlää, mutta ei lapsi ole tyhmä. Kun aikuiset häpeää vartaloaan niin lapsikin tajuaa että vartaloa kuuluu oikeasti hävetä.

 

Kunpa asenneilmapiiri muuttuisi (julkisesti, ja päiden sisällä) niin, että kaiken kokoiset ja muotoiset ihmiset kehtaisivat nauttia olostaan ihan millaisissa vaatteissa vaan.

- Nainen, 26 v, 168 cm / 56 kg, oma vartalo tuntuu kuvottavalta

Vierailija

Oletko muuten koskaan ajatellut, että jättäisit jossain kohtaa lapsuudessa tapahtuneet asiat taaksesi ja ottaisit oman elämäsi haltuun? Suosittelen. Itselläni on alkoholistiperheen tausta, isä kuoli kun olin 16v ja äiti ei sen ajan mukaisesti ollut mitenkään rohkaiseva ja kannustava, vaan pikemminkin väheksyi ja lyttäsi. Olin suurinpiirtein sinun ikäisesi, kun ymmärsin, ettei mennyttä voi muuttaa ja tulevaisuudesta vastaan itse.

Käy solariumissa, jotta saat mukavan perusvärin. Sen avulla uppoat hyvin massaan. Päälle mukavantuntuiset uikkarit. Ota hyvää seuraa mukaan ja lähde sinne rannalle. Ellet vieläkään saa mentyä, niin ota pari siideriä ja kokeile sen saattelemana. Kun vaikutus haihtuu, niin jäät luontevasti rannalle muiden sekaan.

Terv. edellisen lapsikommentin kirjoittaja

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat