Sairauden käsitettä pitäisi tarkistaa

Vierailija

Viimeaikaiset raskaat kokemukset ovat saaneet minut pohtimaan sitä, minkälaisia asioita me naiset joudumme läpi käymään ja miten suhtautumistamme näihin kehon mullistuksiin on ohjattu ja rajattu jo etukäteen julistamalla ne "luonnollisiksi, naisen elämään kuuluviksi".

Jos näistä kirjoittaisin omalta osaltani nyt kronologisessa järjestyksessä. Olin terve ja reipas lapsi. Sitten tulivat kuukautiset. Olin niiden suhteen melko onnekas. Vuodot olivat järjellisellä tasolla ja alavatsaan koski kovasti vain n. joka kolmas kuukausi. Toisinaan kivut äityivät helvetillisiksi, mutta olen aina punnertanut itseni kouluun ja töihin, vaikka toisinaan ajattelinkin, että mikä tahansa muu vastaava elimistön kiputila, vähäisempikin, olisi saanut minut jäämään kotiin. Kun kyseessä on kuukautiset, niin kotiin ei sovi jäädä, koska kyseessä on luonnollinen asia, joka ei ole sairaus.

Sitten aloin odottaa esikoistani. Kuukautiset jäivät, mutta tilalle astui käsittämätön pahoinvointi. Aamut ja aamupäivät olivat melko hyviä, mutta pahoinvointi vyöryi ylitseni lounastunnin jälkeen. Vatsalaukku oli totaalisen väärinpäin joka ikinen iltapäivä ja ilta. Olin moneen otteeseen vähällä oksentaa, mutta keskityin pitämään vähäiset ruoat sisälläni ja totta onkin, etten oksentanut kertaakaan. Toimistossa istui kanssani miespuolisia insinöörejä ja monesti mietin, että jokainen heistä olisi vastaavassa pahoinvoinnissa kävellyt muitta mutkitta ovesta ulos. Minä en edes kertonut huonosta olosta kenellekään. Kotona makasin voipuneena sohvalla ja ihmettelin huonoa oloani. Mies kiiruhti huomauttamaan "eihän raskaus ole sairaus". Silloin kysyin, että miksi sitten tunnen itseni sairaammaksi kuin koskaan ennen elämässäni.

Lapset syntyivät ajallaan ja n. kuukausi sitten puhkesi elämäni kolmas (ja pahin) helvetti. Kesäkuun puolivälissä aloin ihmetellä, että miksi tulee tasaisin väliajoin kuuma. Täytin 50v alkuvuodesta. Lopulta käsitin, että vaihdevuosioireet ovat tulleet. Kellotin 15-20 minuutin välein tulevan aallon. Aalto alkoi rintakehältä, nousi kaulaa pitkin kasvoille. Kasvot muuttuivat tulipunaisiksi ja otsalle kirposi hiki. Ensin vain kosteutena, mutta ilmojen yhä lämmetessä hiki alkoi valua kasvojani pitkin. Yöt olivat yhtä härdelliä. Yhtenä yönä potkin peittoa päälle ja pois kymmenen minuutin välein. Jossain vaiheessa aamuyöstä torkahdin hetkeksi ja havahduin siihen, että vieressäni oli itsensä ympärille kiertyvä litimärkä köysi (täkki) ja minä makaan vieressä läpimärkänä hiestä. Hiki virtasi rintojen välistä ja selästä. Kyyneleet kohosivat silmiini (vaikka ohjeissa puhutaan huumorista). Herätin miehen ja sanoin, että nyt en enää jaksa. Sain hänen tukensa välittömästi ja tilasin ajan gynekologilta. Häpeillen heikkouttani menin lääkäriin. Vanhempi mieshenkilö tutki minut ja totesi kohdun limakalvolta vaihdevuosien tulleen. Alapää oli myös pahoin tulehtunut limakalvomuutoksista, vaikka sitä en ollut hikoilultani havainnut. Kun gynekologi kirjoitti estrogeeni/keltarauhashormoni- reseptiä kysyin vielä nolostuneena, että onko väärin syödä lääkkeitä, vaikka on terve ihminen. Mies katsoi minua lempeästi ja kysyvästi virkkoen "enhän minä edes kirjoita lääkkeitä terveille ihmisille". Purskahdin itkuun helpotuksesta.

Sairauden käsitettä tulisi muuttaa ja tunnustaa sairaat ihmiset sairaiksi, oli alkusyy huonoon kuntoon mikä hyvänsä. Naisen elämään kuuluvat, usein vaikeatkin vaiheet, ohitetaan olan kohautuksella ja todetaan ongelma "luonnolliseksi". Aika harvoin olen kuullut esim. miesten eturauhasen liikakasvun ja vessassa juoksemisen johtuvan miehen luonnollisesta ikääntymisestä, joka tulee urheasti kestää.

Kuukautiset eivät sinällään ole sairaus, raskaus ei ole sairaus eivätkä vaihdevuodet ole sairaus. Kuukautiskipu sen sijaan on sairaus, raskauspahoinvointi on sairaus ja vaihdevuosioireet ovat sairaus. Nämä kannattaa reippaasti myöntää, tukea sairasta ihmista ja kannustaa avun hakemiseen.

 

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat