Kirjailija Nina Honkanen: ”Hoidan mieltäni juoksulenkillä ja lukiessa”

klo 9:02 | 12.5.2021
Nina Honkanen, 53, on käsitellyt elämänsä vaikeita asioita terapiassa ammattilaisen kanssa. Apua mielenlukkojen avaamiseen hän saa lenkkipolulta ja kirjallisuudesta.Lue koko juttu
On tää julkisuudenhakuinen daami tämä Nina Honkanen. Nyt on taas kysyntää, kun elää H-P Björkmanin kanssa. Unohtuu tuossa elämäntarinassa sanoa se että hän on tasaisesti elänyt avo-ja avioliitossa ja niiden välissä seurustellut eli elämän kustantajia hänelle on riittänyt vaikka lehdissä vuodattaa kuinka on köyhä ollut koko aikuiselämänsä. Tuonkin mainitsemansa terapia-ajan eli parisuhteessa. Kirjansa kirjoittaa omasta elämästään, etenkin Pakopiste on detaljia myöten elettyä mutta eihän sitä julkisesti tunnusteta. ...." asia, joka vaivaa kirjan verran". Just. Suomen kokoisessa maassa saa naamansa ja kirjansa esille kun jaksaa olla niin "avoin".
Monissa lehdissä kertonut vaikeuksistaan ja aina seurustellut/löytänyt uuden kumppanin! Onkohan koskaan ollut
yksin? Miltä lapsista tuntuu? Uusi kumppani ja hänen lapset! Löysin kirjoituksen monen vuoden takaa, missä kyseinen
henkilö kertoi että terapian ansiosta ei anna periksi parisuhteessa silloisen kumppanin kanssa ja heidän yhteiset
kokemukset vahvistavat suhdetta! Tiedän näitä juttuja ei tarvitse lukea, mutta samat naamat ja samat jutut! Ketä
kiinnostaa? Lehdetkin voisi kirjoittaa joskus jostain muusta! Juoksu on monelle terapiaa ja samoin aika moni käy
myös terapiassa! Julkisuudessa pitää pysyä samoilla asioilla!
Ihmettelen toimittajan tarvetta julkaista tän naisen tarinointia. On nimittäin 1990luvun lopulta ollut tätä yhtä ja samaa: isä kuoli, kaikki kuolee, terapiaan yhteiskunnan rajoilla, avioerotkolmekertaa ja siihen avoerot ja seurusteluerot päälle. Eihän tämä ole edes hyvä kirjoittamaan. Elää muitten siivellä ja naama virneessä joka paikassa. On niin bonusäitiä ja on bonuslapsia, ja voi lapsi- ja miesparat mihin joutuvat. Aina se meneillään oleva on niin ihanaa kun terapian kautta on saatu hermot hallintaan. Voi voi. Noita samoja latteita muka filosofisen viisaita lauseitaan toistelee joka paikassa.
Kommentoija varmaankin tarkoittaa kirjaa "Pohjakosketus", joka tosiaan täysin Nina H:n omasta elämästä - vaikka hän kieltää kirjan olevan ns. autofiktiota... Kiertää kirjamessuja Björkmanin kanssa tänä vuonna ja kuulemma uutta kirjaa pukkaa. Tässä välissä puhuu taas lama-ajasta tv:ssä. On tämä Suomi pieni maa, että tällaiset keskinkertaiset ainekirjoittajat päässee vuodesta toiseen julkisuuteen. Noh, miessuhteillaan jos ei muuten tämäkin nainen. Lopettais jo.
Luin tämän johtuen hänen uudesta kumppanistaan. Hienosta näyttelijästä. Ihmettelin, että miten on ollut varaa käydä terapiassa ja noin usein. Minulla ei ollut, eikä ollut mahdollisuuttakaan kun olin töissä. Olisin joutunut tekemään takaisin kaikki terapiassa vietetyt tunnit. Sillä palkalla yksinhuoltajana ei olisi ollut varaakaan. Kun en varmaan olisi saanut yhteiskunnan tukemana niitä. Traumaattisia kokemuksia puran aina öisin painajaisissani. Edelleen pelkounia exään liittyen. Olen siis huonompi ihminen, koska en ole myöskään voinut välttyä katkeroitumiselta. Eikä ole ollut aina uutta olkapäätä, johon nojata.
Hyvää joulua, kaikki kohtalotoverit. Tai ainakin rauhallista, ei tarvitse pelätä väkivaltaisen umpijuopon pilaavan joulua.