Entisestä rakkaasta irtaantuminen kestää yleensä vähintään vuoden - joskus eroon voi kuitenkin jäädä jumiin
klo 6:02 | 18.6.2022
Onko sinun vielä vuosienkin jälkeen mahdotonta kohdata entistä puolisoa ilman tunnemyllerrystä? Ehkä eron käsittely on yhä kesken ja vaatii vielä itsetutkiskelua.
Käyn juuri tuollaista läpi. Mies jätti pitkäperjantaina. Hänellä toinen nainen, olen täysin lyöty, kaikki on mustaa ja en näe minkäänlaista tulevaisuutta. Mies osti puoliskoni omakotitalosta ja olen jo 2 viikkoa asunut uudessa kämpässä. Mies auttoi käytännön asioissa, en olisi yksin saanut tehtyä mitään. Kai hänellä oli huono omatunto, koska ensin hän oli ylimielinen, mutta alkoi sitten ahkerasti auttaa. En olisi todellakaan halunnut erota, kaipaan häntä, kotiani, yhteistä elämäämme, kaikki, aivan kaikki on viety minulta. Hän jatkaa elämäänsä, koska hänhän ehti prosessoida eroa mielessään, minä olen rikki, edelleen shokissa ja suorastaan toimintakyvytön. Olen todella yksin, kaikki tuntuu vaikealta ja minua pelottaa. Miten tästä voi selvitä, miten löytää tarkoitus elämälleen?
Tiedän tunteesi. Naiseni teki samanlailla.
Sally: saman kauheuden keskellä itsekin.
Tuttu juttu, käyn läpi samanlaista eroa. Puoliso salarakkaansa kanssa muutti yhteen tosta noin vaan. Aamulla vierestäni lähti duuniin ja ei tullut takaisin.
Mieheni haki avioeroa kesällä 2020. Harkinta-ajan hän käytti lähes kokonaan ja kesällä 2021 hän jätti toisen vaiheen erohakemuksen ja ero astui pian sen jälkeen voimaan. Selkeää syytä eroon hän ei kertonut. Minusta tuntui mahdottomalta selviytyä asiasta, mutta sen päätin, että teen kaikkeni, ettei minusta tule katkeraa vanhaa eukkoa. Meillä on aikuiset lapset, enkä halunnut heidän kärsivän erostamme, vaan halusin, että pystyn exäni kanssa yhtä aikaa olemaan mm. lastenlasten juhlissa. Välimme ovat säilyneet ystävällisinä. Ihana työni ihmisten keskellä on auttanut minua paljon: työpäivän aikana ei ole ollut hetkeäkään aikaa murehtia. Asun toistaiseksi kodissa, joka oli yhteisemme. Eläkkeelle jäädessäni muutan todennäköisesti toiselle paikkakunnalle. Erosuru alkoi liki kakdi vuotta sitten, ja nyt näen tilanteessani myös paljon sellaidia hyviä asioita, joita en aluksi osannut ajatella. Olen onnellinen, että selvisin erosta "hyvissä sielun ja ruumiin voimissa" . Läheisyyttä kaipaan, mutta sitä nyt vain ei ole, ja se pitää hyväksyä. Yhteisen tarinamme ikävä loppu ei tee tyhjäksi kymmeniä hyviä vuosiamme!
Miehein ilmoitti 30v liiton jälkeen että haluaa olla onnellinen ja häipyi. Yksikään mies ei lähde liitosta jos ei valmiina ole uutta. Niin oli hänelläkin, ollut ilmeisesti jo muutaman vuoden. Koskaan ei myöntänyt tätä, ei pyytänyt anteeksi, ei selittänyt tai käynyt asioita läpi. Blokkasi pois elämästään. Olin kuin kuollut, joka kuitenkin hengittää. Näin vain mustaa. Perheeni, kotini, tulevaisuuden haaveni, terveyteni, kaikki, oli rikottu ja viety minulta. Tavoitteena oli vain jaksaa hengittää ja olla ajamatta autoa kallion seinämään. Ajattelin etten selviäisi siitä. Mutta selvisin. Ystävät ja läheiset, sekä aikuiset lapset kannattelivat minua pahimman yli. Osallistuin eroryhmään ja huomasin että en ole yksin. Luin paljon kirjallisuutta erosta.Myöhemmin myös tapasin miehen, joka auttoi minua ymmärtämään että olen riittävän hyvä tällaisena ja kelpaan. Nyt olen kiitollinen siitä että miehtni lähti. Jos hänen mitta naiseudelle oli vain nuoruus ja isot keuhkot, saa mennäkkin. Hän ei ole arvoiseni. Se surettaa että itsekyydellään ja ikäkriisillään pilasi lasteni elämän ja mielenterveyden. Nyt tiedän ainakin minkälaisen miehen haluan. En jänen laistaan. Vaikka tämä onkin vanha sanonta, se pitää paikkansa; elämä kantaa ja aika parantaa. Laitat vain pienet tavoitteet tällä hetkellä itsellesi. Se voi olla vaikka; jaksan elää huomiseen ja hengittää