Vanha salasuhde kummittelee

Vierailija

Siitä jutun juuresta on jo pian 40 vuotta. Oltiin nykyisen vaimoni kanssa kihlauduttu. Hän meni vuodeksi opiskelemaan kouluun, jossa aikuiset oppilaat asuivat täysihoidossa. Keväällä kaveriltani lipsahti vahingossa, että hänellä on siellä mieskaveri ja he ovat seurustelleet koko talven. Minä tietysti olin aivan yllättynyt. Kysyin ensihättän, että kumman hän aikoo ottaa. Hän sanoi, että se toinen on naimisissa, ei sitä voi ottaa. Eipä siinä paljon muuta puhuttukaan, jatkettiin viikonlopputapaamisia ja muutettiin kesällä yhteen. Joskus yritin asiasta udella, mutta vaimo suuttui ja siihen se jäi, melkein purkamatta. Vuosien mittaan olen pari kertaa koittanut keskustella jutusta, mutta huonolla menestyksellä. On hän sentään vakuuttanut, että seurustelu oli 'kilttiä' eikä seksiä harrastettu. Yritän uskoa, vaikka vaikea on kuvitella, että nuori homman oppinut aviomies tyytyisi kuukausia vain pitämään kädestä. On mennyt vuosiakin, ettei asia ole vaivannut, mutta nyt vanhana ja joutilaana ajatukset karkaavat usein tähän vanhaan juttuun, enkä saa sitä pidettyä pois mielestä. Tiedän hyvin, että juttu on ikivanha, ehkä mitätönkin eikä se ainakaan märehtimällä parane. Vaan minkäs teet, kun ajatus karkaa minne tahtoo. Muuten meidän liitto on mitä parhain ja vaimoni todella mukava. En haluaisi häntä tällä kiusata eikä keskustelu kai onnistuisikaan. Vaan miten saisin tämän menneisyyden haamun häädetyksi ?.

Kommentit (4)

Vierailija

Uskon,että nuoruuteen kuuluu hapuilu,oman elämän suunnan etsiminen ja usein se löytyy kokeiluiden ja erehdysten kautta.Ne osoittavat oikean suunnan.Ja ihmiselle sopii,vaikka haluaisimme muuta uskoa,useampikin eri ihminen kumppaniksi ja valintoja täytyy tehdä,joskus vaikeitakin.Ketään ei voi täällä omistaa eikä myöskään pakottaa elämään rinnallaan vaan jokainen voi halutessaan erota.Useimmilla meillä on erillaisia asioita,joihin olisimme halunneet saada tyhjentävän vastauksen,näin vanhemmiten,mutta niin ei syystä tai toisesta tapahdu.Ja se on vain hyväksyttävä ja annettava menneiden olla.Sekin on valinta.Vaimosi oli nuori,ihastui,mutta ollut uskollisesti rinnallasi(näin ainakin käsitin)40 pitkää vuotta vaikka olisi voinut lähteä niin halutessaan.Joten uskon että rakastaa sinua aidosti.Onko oikeasti millään muulla niin väliä...?Katsoppa näitä nykypäivän liittoja,kuinka monessa sellaisessa ihmiset pettävät,loukkaavat ja satuttavat läheistään,uskomattomissa tilanteissakin,vain omien halujensa takia.Ovat itsekeskeisiä,omahyväisiä ja ilkeitä ja joskus tekevät sitä vuosikausia,sekä naiset että miehet.Minusta sinulla on mennyt hyvin elämä,jos vain tuo alkuaikojen asia on pitkien vuosien aikana mieltä painanut!

Vierailija

Miksi ihmeessä haluat kaivella vuosikymmeniä sitten mahdollisesti tapahtuneita asioita? Asioita, joilla ei ole mitään vaikutusta yhteiseen elämäänne? Kiusaat vain itseäsi (ja mahdollisesti vaimoasi).

Tiedän pari vastaavaa tapausta:
Omat appivanhempani, joista appiukko matkatöitä tehdessään oli silloin tällöin pettänyt vaimoaan. Kuitenkin hän kotiin tullessaan aina kuulusteli vaimoaan ja epäili tämän pettäneen. Tästä kärsi koko perhe, mutta siihen aikaan ei helposti erottu. Anoppini kertoi asiasta minulle vähän ennen kuolemaansa. Hänen hautajaisissaan appiukkoni flirttaili naispapin kanssa...

Toisessa tapauksessa dementoitunut vanha mies luuli vaimonsa pettävän häntä, koska tämä oli nuorena seurustellut toisen miehen kanssa. Mies kuvitteli jopa näkevänsä "sulhasia" kotitalon ympärillä. Hän onneksi pääsi lapsien toimesta ajoissa hoitoon...

Yritä ymmärtää: Et voi omistaa ketään ihmistä, kaikilla on oma menneisyytensä, sitä ei voi muuttaa. Omaa suhtautumistasi asioihin voit muuttaa, jos haluat. Epäily, kateus,mustasukkaisuus, viha ovat negatiivisia tunteita, jotka syövät ihmistä itseään.
Keskity kaikkeen siihen hyvään, mitä välillänne on ollut ja kehitä sitä parempaa, mitä vielä tulee olemaan...

Vierailija

Jatkan;
Jos vanhat asiat sinua erittäin pahasti kiusaavat, kannattaisi ehkä hakeutua psykoterapiaan. Jos löydät pätevän terapeutin, se parantaa varmasti elämänlaatuasi.

Jokaisella ihmisellä on sisällään käsittelemättömiä, osittain unohdettuja asioita, jotka voivat nousta pintaan yllättäin.

Tiedän, mitä ajattelet; meidän nuoruudessamme terapiassa kävivät vain "hullut", mutta ajat ovat muuttuneet...

Vierailija

Kiitokset ystävällisistä ja ymmärtävistä vastauksista. En tosiaan halua kaivella ikivanhaa pikkujuttua, kun vain saisin sen pysymään poissa mielestä. Ihmettelen itsekin, miksi se nyt vanhana on noussut kummittelemaan pysyttyään vuosikymmenet kohtuullisesti kotelossaan. Muuten luotan ja olen luottanut vaimooni täysin eikä häntä parempaa kumppania voisi olla. Vastauksistanne vahvistui omakin ajatuksenia, että parempi joka tapauksessa pitää pieni närästys sisällään. kuin yrittää sitä puida yhdessä ja mahdollisesti sotkea muuten täydellinen yhteiselo joka on ollut ja tulee olemaan. Kun mietin mitä olisin halunnut asiasta kysellä, niin päällimmäisenä tuntuu itsetuntoa kalvavan kysymys siitä mikä oli minun asemani salasuhteen aikana. Olinko minä ikäänkuin varalla odottamassa jos sivusuhde ei johda uuteen liittoon vai olinko minä koko ajan päärakkaus ja toinen vain tilapäinen huvi. Vaan mitä tuolla nyt olisi väliä. Yritänpä toden teolla siivota pääni moisesta roskasta. Sitä pyrkimystä tämäkin kirjoittelu edustaa ja toivon mukaan edesauttaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat