Nuoren laihdutustarve

Vierailija

Tarvitsisin apua!
16vuotias tyttäreni on selvästi ylipainoinen. Vuosi sitten kouluterveydenhoitaja puuttui asiaan, ja lapsi ottikin tavoitteekseen että keväällä paino olisi 8-alkuinen. Eikä tehnyt mitään muutoksia mihinkään. No, kaikkihan me tiedämme, ettei tuo paino itsestään putoa. Me vanhemmat emme ole halunneet tehdä painosta suurta asiaa, ajatellen että lapsen on tärkeää tietää, että hän kelpaa joka kokoisena.
Meillä syödään melko terveellisesti, ei juurikaan eineksiä eikä pikaruokaa, kyllä täysjyvää, kalaa, luomuliha, marjoja, hedelmiä jne. Ongelma on se, että tytär ei kerta kaikkiaan pysty kieltäytymään ruoasta. Häneltä ikään kuin puuttuu 'kylläisyysgeeni'. Ja toinen ongelma hänen kannaltaan on paljon-urheileva veli, jolle on pakko tehdä kunnon ruokaa 'jatkuvalla syötöllä'. Kotona en kerta kaikkiaan voi muuta kuin kieltää ottamasta lisää / lainkaan, mikä aina selvästi pahoittaa mimmin mielen. Ja ongelman todellinen syy lienee siinä, että hänen pienessä mielessään niitä kaloreita ei lasketa, joita muu perhe ei näe. Meillä ei ole paljon taskurahaa käytössä mutta kouluruokaa maistuu ja kavereillakin ruokaa/herkkuja tarjotaan ihan varmasti.
Mitä siis tehdä, jotta en tee hallaa hänen itsetunnolleen? Vaihtoehto valitettavasti ei enää ole, että antaa hänen vaan olla muita isompi kun hän on 175cm ja varmaan kohta 100kg niin painon kehitys ei voi eikä saa enää olla ylöspäin.

Kommentit (3)

Vierailija

Itse olin teini-ikäisenä ylipainoinen. Kotona syötiin ihan perusruokaa, samankaltaista kuin teilläkin. Herkut maistuivat kuitenkin aina kun niitä oli tarjolla ja liikunta ei kiinnostanut, vietin aikani mieluummin lukien ja ohjelmia katsellen.
Vanhempani huolestuivat painonnoususta ja äitini yritti puhua minulle asiasta vakavasti, mutta puhuttelulla ei ollut mitään vaikutusta. Isäni oli myös ylipainoinen ja vasta hänen puhuttelunsa auttoi. Isäni kertoi kaikista vaikeuksistaan, joita oli kohdannut ylipainon vuoksi (koulukiusaus, terveysongelmat) ja totesi surullisena ettei halunnut samaa omalle lapselleen.
Aloin vähitellen ymmärtää painonhallinnan merkitystä. Tein suunnitelman liikunnasta (vanhempien kanssa iltalenkille mukaan koiraa ulkoiluttamaan, kansalaisopiston aerobic-tunneille vanhemman siskon kanssa, yms.) sekä sovimme, että herkkuja ei kotiin osteta ellei ole jokin juhlapäivä.
Tehkää siis yhteinen sopimus liikunnasta, jota voitte harrastaa yhdessä, esim. iltakävelyt, perheen keilailuilta, ryhmäliikuntatunnit yhdessä, sulkapallovuoro, pihatyöt. Liikkumaan on helpompi lähteä jos se on mukavaa ja on hyvää seuraa!
Sopikaa tavoitteista. Käyttäkää porkkanaa kepin sijaan. Ei jatkuvaa huomauttelua tai punnituksia, vaan palkinto saavutetun tavoitteen jälkeen (vaikka -5kg: elokuvaliput, - 10 kg: uusi laukku). Painon pudotessa tyttäresi huomaa hyvän olon tunteen lisääntymisen eikä "palkintoja" välttämättä tarvita, itse hyvä olo ja tietysti parempi ulkonäkö riittää palkinnoksi!

Vierailija

Soffallakin on onnistuttu :) . Hiukan mukailemalla tämä voisi onnistua nuorillekin tai ruumiillisesti kevyttä työtä tekeville. Oikeasti ainoa ehto on, että makeat välipalat ja seurusteluherkut jätetään pois ...myös telkkaria katsellessa. En ota lääketieteellistä vastuuta, mutta käyhän katsomassa: http://soffaproffa.weebly.com/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat