klo 17:44 | 9.6.2009
Hyvän Terveyden maaliskuun numerossa julkaistiin iso juttu onnellisista yksineläjistä. Juttu on herättänyt niin paljon keskustelua, että huomasimme tarttuneemme tärkeään aiheeseen.
Juttumme haastatellut olivat löytäneet oman tapansa elää. Palautekirjeistä käy ilmi, että se ei ole aina selviö. Keski-ikäisiä yksin asuvia on Suomessa paljon, ja moni heistä kärsii yksinäisyydestä.
Tartumme aiheeseen vielä jatkossa, mutta tarvetta olisi myös vertaistuelle ja keskustelulle. Oletko sinä jäänyt yksin ja haluatko kertoa tarinasi?
Varmasti on paljon onnellisia ja meneviä sinkkuja, jotka haluavatkin olla yksin - ehkä. Mutta jostain syystä ainakin kaikki minun tuntemani sinkut etsivät koko ajan miestä tai naista itselleen. Harva haluaa olla yksin, mutta yksinäisyyttä on vaikea tunnustaa muille, kun koko ajan pitäisi olla fiksu, kaunis, onnellinen ja menestyvä. Ei ihme, että masennus lisääntyy.
Tähän ongelmaan minulla tuli ainakin ensimmäiseksi
mieleen tämä nykyajan maailmanmeno.
Nykyäänhän ihmisistä monikaan ei edes halua mitään
pidempiaikaista suhdetta vaan olla vapaita olemaan
tänään jonkun kanssa ja ensikuussa toisen.
Niiden jotka haluavat pysyvämpää suhdetta on
vaikea tietää toisesta.
Ihmisillä kun ei satu olemaan lappua kaulassa
missä lukee kumpaan kategoriaan kukin kuuluu.
Etsin viisitoista vuotta pysyvämpää suhdetta, ja sitten kun löysin sen, suhde kesti vain muutaman kuukauden. Halusin itse pois suhteesta; en kestänyt tulla kahlituksi. Kai sitten kuulun elämään yksin. En voi olla ajattelematta, että jossain olisi mies, joka antaisi naisellekin vapauden ja itsenäisyyden parisuhteessa. Netistä ei kuitenkaan hyviä tyyppejä löydy. Kaikenlaisia yrittäjiä olen nähnyt ja sanoisin - varokaa nettiseuralaisia. Miehet etsivät kymmenen vuotta nuorempia naisia ja harvemmin tositarkoituksella.
Kyllä se netistäkin voi löytyä, mutta ehkä 1/100:sta on varteenotettavia (vai mikä se suhdeluku liekin, pieni kuitenkin).