klo 14:33 | 1.7.2009
Helppo kehottaa ihmisiä halaamaan enemmän, mutta entäs jos ei ole ketään jota halata. Ei kaikilla ole lapsia tai lapsenlapsia, ei puolisoa eikä niin läheisiä ystäviä että uskaltaisi halailla.
Kyllä minullakin on ikävä toisen ihmisen iholle mutta ei sinne voi väkisin pyrkiä. Olen jo aikoja sitten luopunut jatkuvasta kumppanin hakemisesta, löytyy jos löytyy. Tosin hyviä vinkkejä otan vastaan, mistä tällainen viiskymppinen nainen kumppanin löytäisi?
Onneksi on koira, jota rapsutella. Se ei myöskään petä eikä riitele humalassa.
Yksinäisen on vaikea löytää tavallista keskusteluseuraa mistään.
Jos menee juttelemaan sattumanvaraisesti kaupungilla, leimataan hulluksi.
Internetissä tapaa ihmisiä jotka eivät ole tosissaan tai etsivät ihan toisenlaista seuraa. Tuttavat pitävät helposti epätoivoisena ja karsastavat, jos kertoo internetissä tapaamastaan ihmisestä. Miksi esim baari on muka tapaamispaikkana jotenkin hyväksytympi kuin internetin keskustelupalstat?
Se kertoo enemmän toisista ja heidän kapeasta näkemyksestään, jos pitävät baaria nettiä parempana tapaamispaikkana. Maailmansivu on tavattu sokkotreffeillä esimerkiksi kirjeenvaihtopalstojen kautta.
Mutta riskinsä nettitreffeissä on. Paljon on liikeellä ihan muuta kuin netissä luvataan. Mutta se onkin jo toinen juttu.