kehtaako sitä tunnustaa?

Seuraa 
Liittynyt18.8.2015

kehtaako tai kannattaako tunnustaa puolisolleen, että on ainakin vakavasti harkinnut pettämistä? Eikö se ole jo melkein kuin olisi tehnyt sen?
Kun on kerran oppinut, ettei parisuhteessa ole salaisuuksia, on vaikea ruveta salaamaan. Toisaalta tunnustaminen tekisi elämästä yhdessä vaikeampaa. Teet niin tai näin, aina menee hullummaksi.

Kommentit (14)

Vierailija

Eikös tuollaisesta tule vain paha mieli puolisolle? Ja mitä hyötyä siitä on? Minä en ainakaan tuollaista kertoisi, en halua aiheuttaa pahaa mieltä puolisolleni. Ja jos kyseessä on pelkkä asian harkinta, eihän siinä ole mitään tunnustettavaa.
Toki olen sitä mieltä, että parasta on ollla pitämättä salaisuuksia parisuhteessa, mutta rajansa kaikella. Sehän on lähes sama asia, kuin esim. jos ystäväsi olisi ostanut uuden asun, joka olisi mielestäsi aivan kamala, mutta olisit varmaankin mielipiteestäsi hiljaa etkä sanoisi hänelle päin naamaa, että asu on kamala mielestäsi. Muutenhan ystäväsi pahoittaisi mielensä aivan turhan takia.
Käytä tervettä järkeä siinä mitä sanot ja mitä jätät sanomatta.

Vierailija

Älä ihmeessä murehdi tuollaisia, parisuhteenne vaikuttaa olevan hyvällä tolalla, jos kerran periaatteena on olla salailematta asioita. Mutta kaikkia ajatuksiaan ei sentään tarvitse toiselle paljastaa! Teot kyllä kertoisin.

Vierailija

Pidä hyvä ihminen kiinni ajatuksen vapaudestasi vaikka parisuhteessa eläisitkin. Eikös se ole hyvä, että voi edes mielikuvituksessa seikkailla. Et ole loukannut ketään, toivottavasti et edes itseäsi. Ehkäpä tarvetta pettämiseen ei tulekaan kun suhtaudut vähän rennommin itseesi ja muihin.

Vierailija

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ajatuksissaan voi tehdä mitä vain, ja on hyväkin välillä haaveilla ja unelmoida hassuistakin asioista. Tärkeintä on tehdä se mikä on oikein todellisessa elämässä!

Vierailija

Ei kannata kertoa.Itse olen keski-ikäinen mies ja mietin samoin koska vaimoni ei suostu seksiin kun kylpylälomalla tässä vinkki naisille pihdatkaa vähän niin pääsee kylpylään joka viikonloppu :)

Vierailija

Mielestäni harkinta ei ole sama asia kuin teko, mutta sinun pitäisi miettiä, miksi harkitsit pettämistä ja kun keksit sen syyn, keskustella siitä puolisosi kanssa.

Vierailija

"Pitäisikö minun hankkia rakastaja?" kysyin mieheltäni vasta pari tuntia sitten! Siitä virisi varsin hyvä keskustelu - minulle eivät riitä hänen vähäiset kosketuksensa, olemattomat sanansa saati harvat seksikerrat.
Olen todella harkinnut ulkopuolista ihmistä, mutta tuskin tätä toteutan, ennen eroa ainakaan. Miehelläni ja minulla on mennyt jo pitkään huonosti... En tiedä olisiko sitten parempi vaihtoehto etsiä lämpöä jonkun muun sylistä ja pysyä aviossa, jossa ei ole muuta yhteistä kuin lastenhoito ja kätevä asumisjärjestely. Tulemme kavereina toimeen mieheni kanssa, mutta siihenpä se sitten käytännössä jää...
Jokainen toki harkitkoon miten toiselle osapuolelle ajatuksistaan kertoo, jotta ei tuhoa turhaan vaikeassa tilanteessa olevaa parisuhdetta. Jo ajatus vieraissa käymisestä on kuitenkin merkki jostain... Mistä se kertoo minun tai sinun kohdalla - syyt voi olla erilaisia.

Vierailija

Kaikkein pahinta,mitä voi toiselle tehdä,on pettää toisen luottamus.Kun sen rajan ylittää,joutuu todella tekemään työtä,että voi toiseen enää uskoa.Ja se sattuu,uskokaa pois,lujaa ja vieläpä molempiin.Jos tälläisiä tunteita viriää,että haluaa toista kuin omaansa ihan tosissaan,kannattaa miettiä tarkoin,mitä kaikkea siitä voi seurata.Kysehän on puhtaasti valinnasta.Ja jos tietää menevänsä ja tekevänsä ennenpitkää jotain toisen selän takana,eikö silloin ole parasta puhua asiasta toiselle,kertoa suoraan,mitä ajattelee,mitä vaille tuntee jäävänsä.Me kun emme voi toistemme ajatuksia tietää.Silloin toinen voi hyvässä lykyssä yrittää suhteen eteen enempi,täyttää toisen tarpeita ja vastata täydemmin toisen tunteisiin.Antaa toiselle mahdollisuus korjata tilanne.Jos yrityksestä huolimatta suhde ei toimi,niin eikö kaikkien kannalta ole parempi erota ja antaa mahdollisuus tyytyväiseen elämään.Elämä kun on tosi lyhyt,emmekä toisiamme omista.Keskustelu on vietävä loppuun asti,eli sovitaan mahdollisimman tarkoin tulevaisuudesta,siitä mitä halutaan ja mihin pyritään.Ja siitä pidetään sitten kiinni.Kokeillaan uusia toimintatapoja vaikka seuraavat puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta uusiksi.Ja ainahan on ulkopuolista apua saatavilla,pariterapiaa tai seksuaaliterapiaa.Kyllä meidän jokaisen parisuhteessa elävän on otettava vastuuta omista valinnoista ja toisistamme,tehtävä työtä myös toisen eteen.Sitä on oikeus odottaa toiselta,kohtuudella.Ajatuksia,fantasioita saa ja mielestäni pitääkin jokaisella olla,eikä niitä tarvitse kumppanille kertoa jos ei halua.Eivät ne ketään vahingoita,kun jäävät vain ajatuksen taholle.Samoin ihmiset tuppaavat pitkissä liitoissa välillä ihastumaan toisiinkin ihmisiin(niiiin inhimmillisiä olemme ja epätäydellisiä loppuun saakka...),mutta niistäkään ei ole harmia muutoin kuin,jos toinen tekee jotain aloitetta ihastuksensa suuntaan.Eli haaveilla mielestäni saa,sitäkin kohtuudella.Ajatuksiaan pystyy valvomaan ja kääntämään suuntaa,jos on tarvetta eli jos rupee liikaa miettimään.millaista tai mitä muiden kanssa olisi.Ja kun katsoo kumppaniaan,kannattaa katsoa hyvin tarkkaan.Miettiä hyviä puolia ja tekoja,ja myöskin,näkeekö edessään onnellisen ja tyytyväisen ihmisen.Joskus sekin on todella antoisaa,että tekee toiselle sen,mitä haluaisi itselleen tehtävän..

Vierailija

Kirjoitat noista asioista hyvin harkitusti ja viisaasti; juuri tuossa esittämälläsi tavoin minäkin nuo asiat olen ymmärtänyt ja hahmottanut - mutta Sinä kielensit (verbaalistit) ne niin hienosti. Monet kiitokset!

Vierailija

Niin,nykypäivänä vain tuputetaan joka paikasta tätä "hetken huumaa",elämän pitäisi ja tulisi olla hurjan antoisaa miltei koko ajan ja meitä kehoitetaan katselemaan tiiviisti vain omaa napaa ja etua..Mitenkähän parisuhteen laita on,jos näin kumpainenkin toimii ja täyttää omia halujaan toisesta piittaamatta..?Se vain on niin,että hetken hurmaa on runsain mitoin tarjolla,mutta aitoa ja hyvää,rehtiä suhdetta voi joutua etsimään hyvinkin pitkään.En usko sekunttiakaan,että itsekäs,epärehellinen elämä tekisi ketään kovin onnelliseksi,päinvastoin.Inhimmillisiä ja epätäydellisiä olemme jokainen,kaikki tekevät virheitä,mutta niistä voi ja pitäisi ottaa opiksi.Haaveet,unelmat ja fantasiat tekevät elämästä helpomman,ja ikävän ja ehkä tylsänkin elämänvaiheen siedettävämmäksi eivätkä loukkaa ketään.Mitä parhainta jatkoa ja mukavaa kesää toivottelen :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat