78-vuotias mieslukija kysyy, mistä oikein johtuu aivastus. Hänelle saattaa tulla useasti 5–6 aivastusta peräkkäin. Onko se sairauden vai terveyden merkki?

Terveydeksi! on suomen kielessä perinteisesti sanottu aivastajalle, ja samanlaisia toivotuksia on useimmissa muissa kielissä. Aiemmin tällä on ollut totisempi merkitys, kun alkavasta hengitystietulehduksesta, josta aivastus usein on merkkinä, ei koskaan oikein tiennyt, onko kyseessä lievä flunssa vai vakava sairaus, johon ei ollut hoitoa.

Aivastus syntyy refleksinä nenän limakalvolle joutuneista ärsyttävistä tekijöistä. Näitä voivat olla pölyt, kylmä ilma, flunssan alkaessa ärtynyt limakalvo tai allergisilla henkilöillä siitepöly tai muut allergiaa aiheuttavat tekijät. Joillakin henkilöillä pelkästään äkillinen kirkas valo esimerkiksi astuessa hämäristä sisätiloista auringonpaisteeseen voi aiheuttaa aivastuksen.

Koko aivastustapahtuma on monimutkainen pallean, äänihuulten sekä rintakehän, nielun ja kurkunpään lihasten yhteistyönä syntyvä tapahtumasarja, jonka seurauksena saadaan ilma virtaamaan nopeasti nenän kautta ulos, ja siten yritetään tyhjentää nenäkäytävät niihin kuulumattomasta materiaalista. Aivastus syntyy aivojen ohjaamana automaattisesti, eikä sitä pysty yskän tavoin tahdonalaisesti synnyttämäänkään.

Aivastus sinänsä ei siis ole sen paremmin sairauden kuin terveydenkään merkki. Jos se kuitenkin vaivaa jatkuvasti ilman selvää ulkoista aiheuttajaa, olisi hyvä käydä lääkärillä, jotta nenäkäytävät voidaan tähystää ja pohtia mahdollisia syitä.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Paraneeko kynsisieni varpaista koskaan itsestään? Auttavatko kalliit apteekin voiteet? Miksi saa mainostaa tuotetta, joka muka parantaa kynsisienen nopeasti, kun väite ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa?

Varpaiden kynsisieni on vaiva, joka on lähes joka 12. aikuisella. Lapsilla sitä esiintyy harvoin. Tyypillisimmillään sienikynsi muuttuu kärjestä tai kynnen sivulta sameaksi ja ruskeankeltaiseksi. Vähitellen muutos etenee kynttä pitkin pidemmälle, joskus koko kynteen.

Usein ajatellaan sienen tarttuvan kosteista tiloista, esimerkiksi uimahalleista, joissa suositellaankin käytettäväksi varvastossuja. Sieni ei kuitenkaan ole erityisen tarttuva, eikä esimerkiksi kotioloissa tarvitse suojautua sienitartuntaa vastaan.

Sienen kasvun ehkäisyn kannalta oleellisinta on välttää pitkäaikaista jalkojen hautumista kosteana.  

Kynsisienestä (kynsisilsa) ei välttämättä seuraa muita ongelmia kuin kynsien ulkonäön muuttuminen, mutta koska kynsi paksuuntuu, silsa voi myös aiheuttaa kipua. Valitettavasti varpaan kynnen alle pesiytynyt sieni ei juuri koskaan parane itsestään vaan kivuliasta silsaa pitää hoitaa.

Omatoimiseen hoitoon kuuluu jalkojen pitäminen kuivana ja ilmavien sukkien ja kenkien käyttö. Ilman sienilääkkeitä ei silti selvitä. Tehokkain lääkeaine on terbinafiini, jota kyllä myydään voiteina ja kynteen lakattavina liuoksinakin, mutta kynsisienen paikallinen hoito on yleensä tehotonta.

Jos kynsisienestä halutaan kokonaan eroon, se edellyttää yleensä useita kuukausia kestävää suun kautta otettavaa terbinafiini-kuuria. Senkään tulokset eivät ole aivan 100-prosenttisia, mutta sitä parempia, mitä pidempään kuuri kestää. Osa saattaa parantua kolmen kuukauden kuurilla, mutta vielä vuodenkin mittainen kuuri parantaa vain kahdeksan kymmenestä.

Jos kynsisieni pahasti vaivaa, lääkekuuria kannattaa kokeilla. Terbinafiinista sinänsä on hyvin vähän haittaa. Se vain ei sovi kaikkien lääkkeiden kanssa otettavaksi, joten on syytä neuvotella lääkärin kanssa onko oma lääkitys sellainen, että yhteisvaikutuksia on odotettavissa.

Miksi näitä sienen paikallishoitotuotteita saa mainostaa? Kansalaisille suunnattua lääkemainontaa sitovat lääketeollisuuden itselleen laatimat eettiset ohjeet, joiden mukaan mainoksissa ei saa esittää virheellisiä väittämiä. Sikäli kuin olen esimerkiksi terbinafiinia sisältävien paikallishoitovalmisteiden mainoksista pannut merkille, valmisteen ei ilmoitetakaan parantavan kynsisientä vaan jalkasienen. Tämä ero jää ehkä katsojalta huomaamatta, vaikka se on olennainen.

Paikallishoitovalmiste voi kyllä parantaa iholla esimerkiksi jalkapohjassa tai varpaiden välissä olevan sienitulehduksen, mutta ei kynsisientä.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Mammografia ja gynekologinen sisätutkimus tulevat tutuksi lähes joka naiselle. Jännittää vähemmän, jos tietää mitä niissä tapahtuu.

Gynekologinen sisätutkimus

Useimmat naiset hakeutuvat gynekologiseen tutkimukseen, kun ehkäisyn tarve alkaa. Tutkimus tehdään myös, jos on alavatsakipuja, kovia kuukautiskipuja, vuotohäiriöitä tai oireita ulkosynnyttimissä. Jos gynekologisia vaivoja ei ole, e-pillerit voidaan aloittaa myös ilman sisä­tutkimusta. Tutkimusta suositellaan 1—3 vuoden välein.

Miten?

Tutkimuksen aikana nainen on selällään gynekologisella tutkimuspöydällä jalat tuettuina jalkatelineisiin. Aluksi lääkäri tarkastelee ulkosynnyttimet ja häpyalueen. Sen jälkeen hän tarkastelee emättimen limakalvoa ja kohdunnapukkaa tähystimen ja kohottajan avulla. Papa-näyte, jolla seulotaan kohdunkaulan syöpää, voidaan ottaa tässä vaiheessa. Seuraavaksi lääkäri vie yhden tai kaksi sormea emättimeen ja tunnustelee toisella kädellä vatsan päältä tutkien munasarjojen ja kohdun asennon, koon ja aristukset.  

Miltä tuntuu?

Aika moni jännittää tutkimusta, sillä se on intiimi tapahtuma, johon myös elämänkokemukset vaikuttavat. Metalliset instrumentit voivat tuntua viileiltä, muovisiakin käytetään. Rauhallinen hengittäminen ja rentoutuminen helpottavat oloa. Lääkärille kannattaa kertoa, jos jännittää tutkimusta tai on aiempia huonoja kokemuksia. Tutkimuksessa käytetään liukastetta, harvoin tarvitaan puuduttavaa geeliä. Papa-näyte voi hieman nipistää ja tuntua hetken epämukavalta vatsanpohjassa.

Mammografia

Mammografialla eli rintojen röntgentutkimuksella seulotaan rintasyöpää. Tutkimus tehdään myös silloin, jos rinnassa tuntuu esimerkiksi kyhmy tai lähisukulaisella on ollut rintasyöpä. Mammografialla voidaan paikallistaa pahanlaatuinen kasvain jo ennen kuin se on sormin tunnusteltavissa. Varhain todetuista rintasyövistä yli 90 prosenttia pystytään parantamaan. Yli 40-vuotiaan naisen kannattaa käydä tutkimuksessa 1—2 vuoden välein. Ilmainen syöpäseula kattaa 50—60-vuotiaat, muut maksavat tutkimuksen itse.

Miten?

Röntgenhoitaja asettelee rinnan kuvaustasolle, jonka jälkeen rinta puristetaan kahden levyn väliin. Näin kuvasta saadaan pienellä säde­annoksella mahdollisimman tarkka ja terävä. Kuvia otetaan kahdesta eri suunnasta, tarvittaessa voidaan ottaa suurennoskuvia epäilyttävistä kohdista. 

Miltä tuntuu?

Yhden rinnan kuvaus kestää vain muutaman minuutin. Muutaman sekunnin ajan rinnoissa tuntuu puristusta. Joillakin naisilla rinnat ovat todella arat, erityisesti kuukautisten lähestyessä. Ennen tutkimukseen lähtöä voi ottaa tavallisen särkylääkkeen.

 

 

 

 

Voiko rintasyövän sairastanut syödä soijavalmisteita tai kasvi­estrogeeneja sisältäviä tuotteita? Rintasyöpäni oli hormoniriippuvainen.

Kasviksissa olevia yhdisteitä tutkitaan paljon, koska kasvisruokavaliota pidetään terveellisenä. Myös vaihdevuosien hormonihoidolle etsitään vaihtoehtoja, koska hormonihoitoon liittyy hyötyjen lisäksi myös riskejä. Näistä tärkein on pitkäaikaiseen hormonihoitoon liittyvä rintasyöpäriskin lisääntyminen.

Kasviestrogeenit eli fytoestrogeenit ovat kasveissa esiintyviä yhdisteitä, jotka kemialliselta rakenteeltaan tai vaikutukseltaan muistuttavat elimistön naishormonia eli estrogeenia. Nykyään erilaisia kasviestrogeeneja sisältäviä valmisteita markkinoidaan puristeina ja ravintolisinä vaihdevuosi-ikäisen naisen oireiden hoitoon.

Tunnetuimpia kasviestrogeeneja ovat lignaanit ja isoflavonit. Näitä saadaan ruoan mukana. Ravintolisinä myydään tuotteita, joiden kasviestrogeenit ovat peräisin soijasta, puna-apilasta tai humalasta.

Eniten naisen terveyteen liittyvää tutkimustietoa löytyy soijasta. Soijapapu on tärkeä peruselin­tarvike suurelle osalle maapallon väestöä, erityisesti Aasian maissa. Runsaasti soijaa sisältävän ruokavalion katsotaan pienentävän rintasyövän riskiä. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että soijaa pitää käyttää ruokavaliossa lapsuudesta alkaen, jotta rintasyöpäriski pienenisi.

Rintasyövän sairastaneille naisille ei suositella estrogeenivalmisteiden käyttöä. Vaihdevuosi­oireet voivat kuitenkin olla varsin hankalia, ja kysymys soijan käytöstä ja turvallisuudesta rinta­syövän hoidon jälkeen on tärkeä.

Tuoreen tieteellisen, monta tutkimusta kattavan katsauksen mukaan ei ole näyttöä, että kasviestrogeenit helpottaisivat vaihdevuosioireita. Uusienkaan tutkimusten mukaan ei ole voitu osoittaa, että soijasta olisi apua vaihdevuosi-ikäiselle naiselle tai hänen luustolleen.

On tärkeää erottaa ruokavaliossa lapsesta alkaen luontaisesti saatava vaikutus sairauksien riskeihin ja toisaalta myynnissä olevien erityyppisten valmisteiden ja ravintolisien vaikutus.

Rintasyövän sairastaneelle voi todeta: runsaasti isoflavoneja sisältävien erityisvalmisteiden käyttöä ei suositella, koska niiden vaikutukset ovat kyseenalaisia ja pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä riskejä. Aasialainen ruokavalio, jossa soijasta saadaan päivittäin 25–50 mg isoflavoneja, on turvallinen.  
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuinka saan verenpaineeni kohoamaan? Arvoni ovat noin 90/60. Varsinkin aamuisin sydän alkaa ylösnoustuani lyödä pitkästi toista sataa yrittäen ilmeisesti saada systolista painetta kohoamaan. Tulee erittäin huono olo ja pyörryttää.

Elimistö noudattaa vuorokausirytmiä: aamulla herätessä syke ja verenpaine yleensä nousevat ja syvimmän unen aikana yöllä syke hidastuu hyvinkin matalalle (usein 40 lyöntiä/min ja allekin). Myös verenpaine laskee huomattavasti, taso 70–80/50–60 mmHg ei ole poikkeuksellista. Yksilölliset erot syketasoissa ovat kuitenkin huomattavia ilman, että kyse olisi sairaudesta.

Koholla olevan verenpaineen merkityksestä sydän- ja verisuonitautien synnyssä on paljon tietoa. Hetkellinen paineen nousu on vaaraton ja fysiologinen ilmiö esimerkiksi ruumiillisessa rasituksessa ja jännittäessä.

Sen sijaan  merkityksellistä on, onko verenpaine suuren osan vuorokaudesta koholla. Haitta pitkällä tähtäimellä on sitä suurempi, mitä enemmän keskimääräinen painetaso poikkeaa normaalin ylärajasta: 140/90 mmHg vastaanotolla ja 135/85 mmHg kotimittauksissa (olkavarsimittarilla mitattuna).

Syke ja verenpaine säätelevät sydämen verenkiertoon pumppaamaa verimäärää, yhdessä sydänlihaksen toimintakyvyn kanssa. Rasituksessa syke ja verenpaine nousevat vastatakseen elimistön lisääntyneeseen hapen kulutukseen. Jos taas verenpaine laskee hyvin matalalle, syke yleensä pyrkii paikkaamaan tilanteen nostamalla tiheyttään. Toisaalta erilaiset huolen­aiheet, joita ei aina itsekään tunnista, voivat nostaa molempien tasoa.

Fyysinen rasitus, stressi ja sisäsyntyinen hermostomme säätelevät siis sekä sykettä että veren­painetta monien muiden tekijöiden ohella. Myös lääkeaineet,  esimerkiksi beetasalpaajat, hidastavat sykettä ja laskevat myös veren­painetta.

Mikä sitten voisi selittää kysyjää askarruttavan aamuisen sykkeennousun? Yöllä usein hikoilemme peiton alla lämpimässä, olemme helposti 8–10 tuntia juomatta ja munuaisetkin toimivat levossa reippaasti. Näistä syistä voi aamulla olla lievä nestevajaus, mikä nostaa syketasoa ja laskee verenpainetta. Myös edellisenä päivänä otetun sykettä hidastavan lääkkeen vaikutuksen hiipuminen voi korostaa sykkeen nousua.  

Oire ei kuullosta vaaralliselta, mutta jos käytössä on muitakin lääkkeitä kuin tarvittaessa otettava propranololi, kannattaa lääkitys käydä tarkistuttamassa lääkärillä.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.