Miten pitäisi suhtautua laboratoriotulokseen E-MCV (erytrosyytit, keskitilavuus) 96, ja mitä se tarkoittaa? Lääkäri kysyi suhdettani alkoholiin, ja kerroin ettei sellaista ole. Samassa yhteydessä mitattiin hemoglobiini joka oli 164. Miten pitäisi toimia vai onko tuloksesta mitään huolta?

Punasolujen keskimääräinen koko on laskennallinen luku, joka saadaan, kun punasolujen tilavuus jaetaan niiden lukumäärällä. Molemmat mainituista arvoista mitataan yleensä automaattisesti määritettäessä niin sanottu pientä verenkuvaa, johon kuuluvat veren valkosolujen määrä, hemoglobiini, joukko punasoluja kuvaavia lukemia sekä verihiutaleiden määrä.

Punasolujen keskitilavuuden eli MCV:n nykyiset viiterajat ovat 82–98. Jos punasolut ovat kooltaan pieniä (koko alle 82), se yleensä on merkki raudanpuutteesta. Punasolujen normaalia suurempi koko voi olla seurausta runsaasta alkoholin käytöstä mutta myös esimerkiksi B12-vitamiinin tai foolihapon puutteesta. Myös jotkin lääkeaineet voivat kasvattaa punasolujen kokoa. Suomalaisten nykyisillä juomatottumuksilla lääkärit valitettavasti useinkin kohtaavat normaalia korkeampia punasolutilavuuksia ja siksi saattavat kysyä alkoholin käytöstä, kun ylärajoja kolkutellaan. Kysyjän MCV-arvo on siis normaalialueella, joten tämän arvon vuoksi ei tarvitse ryhtyä mihinkään toimiin.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija
Viesti

Ei verihiutaleet kuulu pieneen verenkuvan. Ne on osattava lääkärin pyytää erikseen. Monessa labrassa ne on lisätty pakettiin muotoa PVK+tr.

Olen 65-vuotias nainen. Käytin yli kymmenen vuotta estrogeenikorvaushoitoa, jonka päättymisestä on jo vuosia. Edelleen ajoittain tulee hikoilupuuskia, etenkin aamuisin. Käytän  salviatuotteita hikoiluun, onko niistä haittaa esim. maksan toiminnalle? Mitä muuta voisin kokeilla? Mitään lääkitystä minulla ei ole paikallista estrogeenihoitoa lukuun ottamatta.

Tavallisimpia vaihdevuosioireita ovat hikoilu, kuumat aallot ja unihäiriöt. Ne ovat pahimmillaan menopaussin tienoilla eli kuukautisten loppuessa. Ne saattavat kuitenkin jatkua jopa parikymmentä vuotta – joskus vielä pidempään – toki koko ajan lieventyen.

Estrogeeni auttaa vaihdevuosioireisiin hyvin. Hoidon pituus määräytyy oireiden voimakkuuden ja keston mukaan. Kaikille naisille estrogeenivalmisteet eivät sovi tai nainen ei halua hormonihoitoja käyttää, jolloin voidaan kokeilla muitakin lääkkeitä.

Kun lääkkeen tai rohdosvalmisteen tehoa vaihdevuosihikoiluun tutkitaan, sitä pitää verrata ns. lumevalmisteeseen (placeboon). Ainoa lääkeryhmä, jossa teho on osoitettu, on ns. serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), joita yleisemmin käytetään masennuksen hoitoon. Toinen vaihtoehto on gabapentiini. Nämä ovat reseptilääkkeitä. Niiden sivuoireet voivat haitata käyttöä, tavallisimpia ovat suun kuivuminen ja suolistovaivat, kuten ummetus ja ilmavaivat.

Luontaistuotteiden, yrttivalmisteiden tai ns. kasviestrogeenien hyödystä vaihdevuosioireiden hoidossa ei valitettavasti ole tieteellistä näyttöä. Salvia on yksi yrteistä, joiden mainostetaan helpottavan vaihdevuosioireita. Muita kasvivalmisteita ovat tähkäkimikistä, puna-apilasta tai humalasta tehdyt uutteet tai puristeet. Tyypillistä rohdosvalmisteille on, että niiden tehoa ei ole luotettavasti tutkittu; ja toisaalta tiedot turvallisuudesta eivät ole samaa tasoa kuin lääkkeiltä edellytetään.

Jos salviatuotteen kokee auttavan, en näe estettä valmisteen käytön jatkamiselle. Ei kuitenkaan kannata käyttää monenlaisia rohdostuotteita samanaikaisesti. Eikä hankkia internetin kautta valmisteita, joiden sisällöstä ei ole mitään luotettavaa tietoa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Minulla oli muutama vuosi sitten paha flunssa (ilmeisesti jonkin viruksen aiheuttama). Sen aikana sormen niveliin,
kyynärpäihin ja polviin ilmestyi näppylöitä, jotka punoittivat parin kuukauden ajan. Sen jälkeen minulle on aina ilmestynyt flunssan yhteydessä samanlaisia näppyjä. Ne kutiavat ja aristavat hieman, mutta eivät ole muuten vaivaksi. Ne punoittavat yleensä viikon pari, ja häviävät sitten pikkuhiljaa. Mistä oikein on kyse?

Moneenkin virus­tautiin voi liittyä punoittavista läiskistä tai näppylöistä muodostuva symmetrinen ihottuma, joka ilmestyy äkkiä ja menee ohi päivissä tai viikoissa.

Joskus ihottuman kanssa on lievää kuumeilua tai niveloireita.

Ihottuma liittynee viruksen aiheuttamaan immunologiseen reaktioon. Tällaiselle viruseksanteemaksi kutsutulle ihottumalle ei oikein voi tehdä mitään, mutta onneksi se on suhteellisen harmiton ja menee itsestään ohi. Jos asiaa vaivaa enemmän, kannattaa kuitenkin ihottumaa käydä näyttämässä ihotautilääkärille silloin, kun sitä on. 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Seikkailu-urheilija Tom Nylund, 33, alkoi saada outoja hikoilu- ja poissaolokohtauksia. Syyksi paljastui liian alhainen verensokeri ja harvinainen kasvain haimassa.

Siitä on joitakin vuosia, kun olin tyttöystäväni kanssa mökillä Snappertunassa. Olimme palanneet kalasta, kun aloin käyttäytyä oudosti: En vastannut puhutteluun ja liikuin tosi hitaasti. Mökissä istuin lattialle räpläämään puhelintani ja hoin merkityksettömiä sanoja. Olin ärtynyt ja näkö alkoi sumentua, muuten en tajunnut käyttäytyväni oudosti. Ihmettelin, kun tyttöystäväni oli vähän hysteerinen.

Jälkeenpäin en muistanut mitä tapahtui ja se oli pelottava tunne. En voinut tajuta, mikä minua vaivasi. Melko suoraan siitä lähdettiin lääkäriin, vaikka olo hieman helpottuikin.

 

Ensimmäiseksi suljettiin pois epilepsia. Verikokeiden ja aivokuvausten jälkeen todettiin hypoglykemia eli liian alhainen verensokeripitoisuus.

Olin varma, että minulla on diabetes, johon verensokerin heilahtelu yleensä liittyy. Diabetesta ei kuitenkaan löytynyt, vaan syyksi arveltiin rankkaa urheilemista. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin: talvella maastohiihtoa ja laskettelua, kesällä maastopyöräilyä, kiipeilyä ja melontaa. Minulla arveltiin olevan poikkeuksellisen vilkas aineenvaihdunta, jota urheilu entisestään kiihdyttää. Joillakin aktiiviliikkujilla on sellainen.

Minulle sanottiin, että kehoni tuottaa jostain syystä liikaa insuliinia. Se polttaa liian nopeasti sokeria varsinkin urheilusuorituksen aikana.

Sain tarkat ruokavalio-ohjeet: paljon pitkään vaikuttavia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä, pastaa ja ruisleipää, tasaisesti pitkin päivää. Tuntui, että piti syödä ihan koko ajan.

Aloin itse leipoa spelttileipää, se piti sokeritasapainoni hyvin hallinnassa. Silti kohtauksia tuli aika ajoin.

 

Olin naimisissa eväspakettieni kanssa. Aina piti olla ahtamassa välipalapatukoita, banaania, ruisleipää. Söin 2,5 tunnin välein. Urheillessa tuli paha olo, kun vatsa tuntui liian täydeltä.

En halunnut syödä lisäravinteita, koska niistä ei tiedä, millaisia sokereita tuotteisiin on pantu. Oikea ruoka tuntui turvallisemmalta. Välillä täytin juomapullon maltodekstriinillä, joka tehostaa nesteen ja joidenkin muiden ravinteiden imeytymistä.

Olin jo muutama vuosi aiemmin alkanut kasvattaa lihasmassaa. Painoni oli noussut alle 70 kilosta yli 80 kiloon. Vähensin pitkiä juoksulenkkejä ja lisäsin lihaskuntoharjoittelua, söin proteiinipirtelöitä. Tuntui, että hyvä lihaskunto vähensi oireilua. Isot lihakset sopivat aineenvaihdunnalleni, sillä kun lihakset polttivat energiaa paremmin, olo oli hyvä. En tiedä, miten se vaikutti sokeriaineenvaihduntaan, mutta jaksoin paremmin, kun oli lihaa luiden ympärillä.

 

Vuonna 2012 minulla todettiin aineenvaihdunta­häiriö, joka aiheutti verensokerin vaihteluita. Varsinaista syytä ei silloin tiedetty.

En halunnut vähentää liikuntaa, sillä luonnossa liikkuminen on minulle elämäntapa ja elantokin. Aloin kuvata Ulos luontoon -televisiosarjaa, jossa tarkoitukseni oli viettää yhdeksän päivää yksin. Nukkua teltassa, syödä lähinnä retkimuonaa, kalastaa ja tarkkailla luontoa Evon kansallispuistossa.

Sitä ennen kävin urheilulääkärillä kuntomittauksissa, jossa kerroin hypoglykemioistani eli alhaisista verensokereista. Verikokeiden perusteella lääkäri ihmetteli sokeriarvoani, joka oli alle kolmen, vaikka sanoin syöneeni aamulla. Normaali sokeriarvo on vähän alle kuusi. Minusta otettiin erilaisia kuvia, verikokeita ja muita. Testien perusteella lääkäri ei suositellut reilun viikon yksinoloa eräolosuhteissa vaan pani minulle lähetteen jatkotutkimuksiin.

Vietin kuitenkin luonnossa reilun viikon, kuvasin itseäni ja söin pussikeittoja. Heikotuskohtauksia ei tullut. Seurasin majavien puuhia, nautin luonnon tuoksuista ja rauhoituin.

Ehdin ajatella paljon istuessani katsomassa hiljaista metsää. Huomasin, miten helppoa arkeni normaalisti on, vaikka joudunkin syömään koko ajan. Ajattelin silloin, että minun on vain selvittävä vaivani kanssa.

Samana kesänä vietin vielä reilut pari viikkoa melomassa Grönlannissa hyvän ystäväni kanssa. Söin valaan- ja hylkeenlihaa ja jaksoin hyvin. Reissu oli kunnolla suunniteltu ja ruokaa oli koko ajan käsillä. Silti tyttöystäväni oli kotona äärimmäisen huolissaan.

 

Koska lieviä kohtauksia ja selittämätöntä väsymystä oli edelleen, kokeiden ottamista jatkettiin kesällä 2013.

Olin kaupungilla, kun lääkäri soitti ja pyysi käymään heti. Vastaanotolle mennessä lääkärin ovi oli valmiina auki. Minua odotettiin ja sain kuulla, että haimassani on kasvain. Ehdin miettiä, että minulla on syöpä ja nostan kaikki rahani tililtä. Vielä ehtisi matkustaa.

Kyseessä oli erittäin harvinainen tila, joka on noin neljällä miljoonasta. Syöpää se ei luultavasti ollut. Minun oli aloitettava insuliinin erittymistä hidastava lääke heti. Verensokeria piti seurailla ja sain täyden liikunta- ja ajokiellon. Sitten alettiin miettiä jatkohoitoa.

Liikunta on parasta hoitoa stressiin, joten mieli oli maassa. Piirtelin ja maalasin. Tein muun muassa kipeästä haimastani taulun. Piirtäminen piti ajatukset kurissa ja eristi sairauden paperille.

Parin viikon päästä varmistui, ettei kyseessä ollut syöpä vaan hyvänlaatuinen kasvain, jonka voi leikata.

 

Vihdoin elokuussa 2013 leikkauspäivä saatiin sovittua. Jännitin aika lailla, sillä seikkailijan elämää viettäneenä oli vaikea heittäytyä muiden armoille.

Leikkaus tehtiin lopulta tähystyksellä. Leikkaushaavat olivat kolme parin sentin viiltoa navan ympärillä. Kasvain ja kymmenisen prosenttia haimasta poistettiin.

Nyt leikkauksesta on kulunut 2,5 vuotta. Vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut syömään normaalisti. Leikkauksen jälkeen kesti ehkä kuukausi ennen kuin nälän tunne oli tullut takaisin. Silloin kun elin kasvaimen kanssa en tuntenut oikestaan nälkää joten tunne oli vietas aluksi. Painoni on taas 72 kg mikä on sopiva. Urheileminen on ihan erilaista taas ja puhtia riittää. 

Ai niin, ja kipeänä tekemäni luontosarja Kylmää ja märkää tulee syksyllä uusintana YleFemiltä..

 

Matalat arvot ovat harvinaisia

Terveellä verensokeri heilahtelee hyvin vähän.  Ennen ruokailua se on 4–6 mmol/l.

Ruokailu nostaa verensokeria hieman, mutta kun haiman insuliinineritys voimistuu sokerin määrä tasoittuu pian.

Joillakin nälkä tuntuu myös ärtymyksenä, päänsärkynä, sydämen tykytyksenä tai käsien tärinänä. Nälän oireet johtuvat siitä, että elimistö suojautuu vakavalta matalalta verensokerilta erittämällä insuliinin vastavaikuttaja­hormoneja. Terveelle ei kuitenkaan ole mitään vaaraa siitä, että verensokeri hetkellisesti notkahtaa.

 

Paljon liikkuvilla hoikilla nuorilla naisilla verensokeri saattaa laskea helposti, kun he ovat syömättä useamman tunnin. Se johtuu siitä, että elimistössä on vähän varastosokeria. Se ei ole vaarallista. Paljon liikkuvan hoikan kannattaa kuitenkin syödä tasaisin väliajoin hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten tummaa leipää, jossa on juustoa päällä.

Toinen ääripää ovat erittäin lihavat, joille on ehkä puhkeamassa kakkostyypin diabetes. Heillä esiintyy niin sanottua reaktiivista hypoglykemiaa, jossa verensokeri laskee muutaman tunnin kuluttua ruokailusta. Ylipainoisella haiman toiminta heikkenee ja insuliinineritys myöhästyy. Siksi verensokeri laskee 1,5–3 tuntia aterian jälkeen niin, että näläntunne palaa. Tällaista reaktiivista hypoglykemiaa hoidetaan ruokavaliolla, kuten lisäämällä kuituja ja vähentämällä vaalean leivän ja sokerin syömistä.

 

Verensokeri on vaarallisen matala, jos arvo laskee alle kolmen. Koska aivot tarvitsevat sokeria, liian matala verensokeri oireilee keskushermosto-oireina. Silloin voi tulla muistikatkoksia, kaksoiskuvia, sekavuutta, kouristelua ja pahimmillaan tajunnan menetys.

Yleisin syy liian matalaan verensokeriin on se, että diabeetikko on pistänyt insuliinia liikaa. Diabeetikolle voi antaa ensiapuna sokeria tai jotain muuta makeaa. Myös joidenkin muiden sairauksien, kuten anoreksian, alkoholismin, syövän tai lihavuusleikkauksen, vuoksi voi tulla keskushermostopeeräisiä oireita, koska maksassa ollut varastosokeri on päässyt kulumaan loppuun.

 

Harvinainen syy liian matalaan verensokeriin on insulinooma eli haiman kasvain. Se saa alkunsa haiman insuliinia tuottavista soluista ja vapauttaa elimistöön liikaa insuliinia. Tom Nylund kuuluu tähän harvinaiseen porukkaan. Verensokeri laskee erityisesti, kun on syömättä tai harrastaa liikuntaa. Insulinooman aiheuttamat hengenvaaralliset tajunnanhäiriö- ja kohtaus­oireet tulkitaan usein aluksi aivoverenkiertohäiriöiksi, epilepsiaksi tai psykiatrisiksi häiriöiksi, jolloin diagnoosi viivästyy. Kun kasvain löydetään ja leikataan, sairaus paranee.

 

Asiantuntija: Saara Metso, dosentti, endokrinologian erikoislääkäri, TAYS

 

Ikä ja melu huonontavat kuuloa. Kun äänet alkavat kadota, kannattaa kuulokoje kesyttää ajoissa kaveriksi.

Ikäkuulo

Syyt Iän myötä sisäkorvan aistinsolut, kuulohermon solut sekä hermoyhteydet alkavat heikentyä. Ne eivät kykene uusiutumaan kuten esimerkiksi ihosolut. Hapertuminen on hidasta ja solukato nopeutuu 70–80 ikävuoden jälkeen.

Oireet Kuulo huononee asteittain. Ensin kärsii korkeiden äänien kuuleminen ja puheen erottelu varsinkin hälyssä. Puheen kyllä kuulee, mutta sanoista ei saa selvää. Usein tässä vaiheessa läheiset havaitsevat oireet, kun puhuteltu kuulee väärin tai ei vastaa kysymyksiin. Näin siksi, että huonokuuloinen sopeutuu oireisiinsa. Lopulta puheen erottaminen vaikeutuu jopa kasvokkain keskustellessa.

Hoito Ikäkuuloa ei voi parantaa. Kuulokoje on hyvä apuväline silloin, kun puhe kuulostaa selkeämmältä esimerkiksi telkkarissa tai hiljaisessa ympäristössä. Sen sijaan hälyisessä ympäristössä tai silloin kun ihmiset puhuvat päällekkäin, kuulokoje ei ole autuaaksi tekevä laite. Kojeella ei aina pysty erottelemaan ääniä toisistaan, vaan se vahvistaa kaikki äänet saman¬arvoisesti. Seurauksena voi olla entistä pahempi äänten sekamelska ja epävarma olo.

Kuulolaitteissa on kuitenkin tapahtunut teknistä edistystä, ja äänten erottelukyky on halvimpien ja kalliimpien laitteiden välillä jo huomattava.
 

Meluvaurio

Syyt Vuosia ja vuosikymmeniä jatkuva melualtistus heikentää hiljalleen kuuloa. Korvan meluvaurio johtuu sisäkorvan aistinsolujen vaurioitumisesta. Useimmiten meluvauriosta johtuva kuulon huononeminen on työperäistä: on siis työskennelty pitkään melussa ilman kuulosuojaimia. Meluvaurio saattaa olla peräisin myös vapaa-ajalta, vaikka rockklubeilta, tai se voi syntyä äkillisesti, kuten altistumisesta ammunnalle ilman kuulosuojaimia.

Oireet Pitkälti samat kuin ikäkuulossa, oireet tulevat hiipimällä. Mukana usein tinnitusta.

Hoito Samat kuin ikäkuulossa. Tältä kuulovauriolta on helppo suojautua ennakkoon käyttämällä kuulosuojaimia jatkuvassa melussa.

 
Tinnitus

Syyt Tinnituksella tarkoitetaan kaikkea pään sisältä kuuluvaa häiritsevää ääntä.
Tinnitustyyppejä on erilaisia. Yleisin syntyy kuuloaivokuoren yliaktivoituessa, kun se yrittää poimia sisäkorvan vaurioalueelta saapuvaa signaalia. Objektiivisen tinnituksen aiheuttaa esimerkiksi verisuonten suhina tai vierasesine korvakäytävässä. Tinnitukselle altistavat meluvauriot ja monet muutkin kuulovammat.

Oireet Tinnitusääni on yleensä korkeaa jatkuvaa vinkunaa, kohinaa tai yhtämittaista, kimeää ääntä.
Potilas voi kuulla useampaa eri tinnitusääntä yhtä aikaa.

HoitoTinnituspotilaille sanotaan usein, että tinnitusta ei voi parantaa. Kaikki tinnituspotilaat hyötyvät kuitenkin poisoppimisharjoituksista. Poisoppiminen tarkoittaa sitä, että potilas alkaa tietoisesti rikastaa ääniympäristöään esimerkiksi musiikilla, kävelemällä metsän äänien keskellä tai kuuntelemalla nukkumaan mennessä rentoutuskasetteja tai radiota hiljaisella äänellä.

Kuulokojeet ovat oivallinen ratkaisu myös tinnitukseen – erityisesti silloin, jos tinnitukseen liittyy kuulon-alenemaa. Kuulokojeet vahvistavat ympäristön ääniä, ja pään sisäiset äänet jäävät suhteessa hiljaisemmalle tasolle, jopa kuulumattomiin. Kun aivojen kuulojärjestelmä saa tilapäisestikin rauhaa tinnituksen aiheuttamalta häiriöltä, tinnitus menettää pikkuhiljaa masentavan luonteensa.
 
Asiantuntijana Kuuloliiton toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu.