Raskaudenaikaiset virusinfektiot on joissain tutkimuksissa yhdistetty suurentuneeseen autismin riskiin, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa ainakaan influenssan kohdalla.

Tutkimuksessa analysoitiin lähes 200 000 vuosina 2000–2010 syntyneen lapsen ja heidän äitiensä terveystietoja. Tulokset julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Analyysissa ei löytynyt viitteitä siitä, että influenssaan raskauden aikana sairastuneiden lapsilla olisi ollut enemmän autismin kirjon häiriöitä.

Tutkijat selvittivät myös vaikuttivatko influenssarokotukset yhteyteen. Raskauden keski- ja loppuvaiheessa otettu rokotus ei vaikuttanut lapsen autismiriskiin millään tavalla. Yhteyttä ei havaittu myöskään raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta tältä osin tulokset olivat epäselvempiä ja ne olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa.

Toinen samassa lehdessä julkaistu tutkimus selvitti vuosien 2009–2010 lintuinfluenssapandemian aikaisten rokotusten vaikutuksia lasten terveyteen Tanskassa. Tässä tutkimuksessa raskauden aikana otettu rokote ei lisännyt lasten sairastelua tai terveysongelmia viiden vuoden ikään mennessä. Tanskassa käytettiin samaa A(H1N1)-rokotetta kuin Suomessa.

Influenssarokotuksia suositellaan raskaana oleville, sillä tutkimusten mukaan ne vähentävät muun muassa ennenaikaisia synnytyksiä ja vauvan pienikokoisuutta. Suomessa influenssarokotus on maksuton raskaana oleville, yli 65-vuotiaille ja muille riskiryhmäläisille kuten sydänsairauksia tai diabetesta poteville sekä 6–35 kuukauden ikäisille lapsille. Myös terveydenhuollossa työskentelevät, vakavalle sairastumisella alttiiden läheiset sekä varusmiespalvelukseen astuvat saavat ilmaisen rokotuksen. Ilmaisuudesta huolimatta rokotus jää valtaosalta ottamatta.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Pediatrics 2016;DOI:10.1001/jamapediatrics.2016.3609)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapediatrics.2016.3609

Lihavuusleikkaukseen ohjatut voivat säästyä eteisvärinä-rytmihäiriöltä muita lihavuuspotilaita todennäköisemmin, ruotsalaistutkimus osoittaa. Sairastumisriski on noin kolmanneksen pienempi kuin lihavuuspotilailla, jotka saavat vain tavanomaista hoitoa.

Ruotsalaiseen SOS-lihavuustutkimukseen perustuvat tulokset kattavat 4 000 potilaan 19-vuotisen seurannan. Osana tutkimusta puolet potilaista satunnaistettiin lihavuusleikkaukseen ja puolet sai tavallista hoitoa.

Seurannan aikana eteisvärinään sairastui leikkausryhmäläisistä 12 prosenttia ja verrokeista 17 prosenttia, mikä tarkoittaa, että leikkausryhmäläisten sairastumisriski oli noin kolmanneksen pienempi. Riski pieneni etenkin nuorilla potilailla sekä potilailla, joiden verenpaine oli koholla.

Lihavuus on tunnettu eteisvärinä-rytmihäiriön riskitekijä, mutta tätä ennen lihavuusleikkauksen vaikutuksia sairastumisriskiin ei ole tutkittu. Lihavuusleikkausten tiedetään myös ehkäisevän ja usein myös parantavan aikuistyypin diabeteksia.

Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Tutkimus julkaistiin Journal of American College of Cardiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of American College of Cardiology 2016;DOI:10.1016/jacc.2016.09.940)
http://dx.doi.org/10.1016/j.jacc.2016.09.940

Verenpainetauti oli vielä takavuosina varakkaiden länsimaiden ongelma, mutta vuosikymmenten kuluessa tilanne on muuttunut. Nykyään verenpaineen kohoaminen on mittava terveysongelma varsinkin köyhemmissä maissa eteläisessä Aasiassa ja Afrikassa, mutta myös Itä-Euroopassa ja paikoin Keski-Euroopassa.

Samansuuntaisiin tuloksiin päädyttiin muutama kuukausi sitten tutkimuksessa, joka perustui lähes miljoonan ihmisen terveystietoihin 90 eri maasta. Tutkimuksessa verrattiin vuosia 2000 ja 2010. Nyt julkaistu tutkimus on tätäkin kattavampi, sillä se perustuu yli 19 miljoonan aikuisen verenpainetietoihin 200 maasta vuosilta 1975–2015.

Vaikka varakkaiden maiden verenpaineongelmat ovat tasaisesti vähentyneet vuosien varrella, verenpainetautia potevien globaali kokonaismäärä on kasvanut 90 prosenttia 40 vuoden aikana. Vuonna 1975 verenpainetautisia oli arviolta 600 miljoonaa, kun vuonna 2015 luku oli jo 1,1 miljardia. Pitkälti köyhissä ja keskituloisissa maissa tapahtunut lisäys johtuu väestönkasvusta ja väestön ikääntymisestä.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä, ja ne tarjoavat poikkeuksellisen kattavan kuvan verenpainetaudin esiintyvyydestä käytännössä kaikissa maailman maissa.

Korkea verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä terveysriskejä, ja se aiheuttaa vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Suomessa verenpainetautia potee noin puolet miehistä ja kolmannes naisista. Verenpainelääkityksellä on noin puoli miljoonaa suomalaista.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2016;DOI:10.1016/S0140-6736(16)31919-5)
http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)31919-5

Muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää potevat kärsivät usein myös masennusoireista. Tuoreen tutkimuksen perusteella masennus vaivaa joka kolmatta potilasta.

JAMA Psychiatry -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 57 tutkimuksen ja 21 000 potilaan tietoihin. Luvut vaihtelivat jonkin verran tutkimusten asetelmista riippuen, mutta arviolta 25–40 prosenttia potilaista poti masennusta.

Hiljattain julkaistiin myös tutkimus, jossa masennusoireiden havaittiin huonontavan lievää mielentoimintojen heikentymää potevien työmuistia, episodista muistia ja toiminnanohjausta, mikä puolestaan näkyi kognitiivisia toimintoja kokonaisuudessaan arvioivissa mittauksissa. Näin ollen masennus voi osittain seurata muistiongelmista, mutta myös pahentaa niitä.

Suomessa kognitiivinen toiminta on lievästi heikentynyt arviolta 120 000 henkilöllä ja suurin piirtein yhtä monella on jonkinasteinen dementia.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.3162)
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2587078

Naisia kehotetaan usein syömään rautalisiä raskauden aikana, jotta heidän raudansaantinsa olisi varmasti turvattu. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella tämä voi kuitenkin olla haitaksi osalle naisista, sillä korkeat rautatasot saattavat suurentaa raskausdiabeteksen riskiä.

Diabetologia-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 107 raskausdiabetekseen sairastuneen ja 214 terveen verrokin terveystietoihin. Naisten rautatasot arvioitiin mittaamalla hepsidiinin, ferritiinin sekä transferriinireseptorin liukoisen muodon pitoisuudet. Näiden mittausten avulla tutkijat saivat monipuolisen kuvan naisten rautatasoista sekä rauta-aineenvaihdunnasta.

Tulosten perusteella suuret rautavarastot liittyivät yli kaksinkertaiseen raskausdiabetesriskiin, joka näkyi jo raskauden alkupuolella, mutta varsinkin toisesta raskauskolmanneksesta alkaen.

Havainnot ovat huolestuttavia, sillä hyvin monet naiset syövät rautalisiä raskauden aikana, vaikka he eivät välttämättä niitä tarvitsisi. Toisaalta noin kolmanneksella odottavista rautavarastot ovat selvästi liian pienet. Jos nyt julkaistut tulokset varmistetaan lisätutkimuksissa, lääkärien kannattaisi todennäköisesti pidättäytyä rautalisien suosittamisesta kaikille rutiininomaisesti.

Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2016;DOI:10.1007/s00125-016-4149-3)
http://dx.doi.org/10.1007/s00125-016-4149-3