Nuorten ja naisten luovuttamaa verta verensiirrossa saavat saattavat olla muita potilaita hieman suuremmassa vaarassa menehtyä. Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa yhteys havaittiin seitsemän vuoden seurannan aikana.

Kanadalaisten havainnot ovat hämmästyttäviä, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu elinsiirtoja. Luovuttajan ikä saattaa vaikuttaa mm. sydän-, keuhko- tai munuaissiirron saavien ennusteeseen. Kantasolusiirroissa iän lisäksi myös luovuttajan naissukupuoli on yhdistetty riskeihin.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat tietoihin neljässä kanadalaissairaalassa vuosina 2006–2013 tehdystä 190 000 punasolusiirrosta. Siirtoja sai 30 000 potilasta, ja ne olivat peräisin 81 000 eri luovuttajalta.

Verrattuna potilaisiin, jotka saivat verensiirron 40–50-vuotiaalta luovuttajalta, alle 30-vuotiaan verta saaneiden riski menehtyä seurannan aikana oli 6–8 prosenttia suurempi. Samansuuruinen vaikutus havaittiin potilailla, joille siirrettävä veri oli peräisin naispuoliselta luovuttajalta. Vaikutukset myös kasaantuivat potilailla, jotka saivat useita kertoja alle 30-vuotiaan tai naisen verta.

Tutkimus ei paljasta, mistä yhteydet johtuvat, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Iäkkäämmät luovuttajat ovat usein terveempiä kuin nuoret luovuttajat, koska nuorten joukossa on enemmän luovuttajia, joiden terveysongelmat eivät ole vielä tulleet esiin.

Naisluovuttajien kohdalla havainnot saattavat esimerkiksi johtua sukupuolieroista siinä, miten punasolut reagoivat altistuessaan adrenaliinille. Toisin kuin miesten punasolut, naisten punasolut hieman heikentyvät adrenaliinin vaikutuksesta. Muun muassa tämä saattaa olla havaitun yhteyden taustalla, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole.

Joka vuosi eri puolilla maailmaa siirretään yhteensä yli 100 miljoonaa yksikköä punasoluja, joten vaikka 6–8 prosenttia suurempi kuolleisuus ei kuulosta kovin suurelta yksilötasolla, suuremmassa mittakaavassa sen vaikutus voi olla merkittävä. Tutkijat toivovatkin lisätutkimuksia aiheesta, jotta paremmin tunnistettaisiin, mitkä tekijät tarkalleen selittävät nuorten ja naisten vereen liittyvät riskit. Tällöin ne voitaisiin huomioida ja torjua.

Tutkimus julkaistiin Jama Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Internal Medicine 2016;176:1307–1314)
http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.3324

Fyysisesti raskasta ja rasittavaa työtä tekevät joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle muita todennäköisemmin. Riski näyttäisi kuitenkin olevan pienempi työntekijöillä, jotka harrastavat liikuntaa vapaa-ajallaan. Liikunta ei silti riitä poistamaan koko riskiä, tuore tutkimus osoittaa.
Norjalaistutkijoiden havainnot perustuvat 32 000 norjalaisen 20 - 65-vuotiaan yhdeksänvuotiseen seurantaan, jonka aikana 3 800 heistä joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

Verrattuna kevyttä istumatyötä tekeviin työkyvyttömyyseläkkeet olivat 26 prosenttia yleisempiä osallistujilla, jotka kävelivät suuren osa työpäivästään, 44 prosenttia yleisempiä, jos työhön kuului lisäksi paljon nostelua ja 48 prosenttia yleisempiä, jos työ oli raskasta ja erittäin fyysistä. Yhteydet koskivat varsinkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä, mutta eivät mielenterveysongelmista aiheutuvia.Vapaa-ajan liikuntaharrastukset pienensivät työkyvyttömyyden riskiä sekä fyysistä että istumatyötä tekevillä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät antaneet. Kaikista suurimmassa vaarassa olivat fyysistä työtä tekevät, jotka eivät harrastaneet lainkaan liikuntaa. Heillä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yli kaksi kertaa yleisempiä kuin liikunnallisilla toimistotyöntekijöillä.
Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet Suomessa edellisten vuosikymmenten aikana ja nykyään noin 152 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Noin 40 prosentissa tapauksista syynä on mielenterveysongelmat ja 30 prosentissa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104320)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104320

(2017713) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

ADHD-tarkkaavaisuushäiriötä potevilla on usein myös päihdeongelmia, mutta ne todennäköisesti vähentyvät ADHD-lääkityksen avulla. Havainto on tervetullut, sillä päihdeongelmat ovat merkittävä ADHD-potilaiden kuolinsyy.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa rekisterien avulla seurattiin lähes 3 miljoonaa ADHD-potilasta vuodet 2005 - 2014. Potilaissa oli sekä nuoria että aikuisia.

Rekisterien avulla tutkijat pystyivät selvittämään, kuinka paljon potilailla oli päihdeongelmiin liittyviä päivystyskäyntejä heidän ollessa lääkityksellä sekä muina aikoina. Potilaat saivat ADHD:n hoidossa käytettäviä stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia.
Päivystyskäyntejä oli noin kolmanneksen vähemmän kuukausina, joina potilaat olivat lääkityksellä, tutkijat havaitsivat. Tämä näkyi sekä miehillä että naisilla. Lääkitysjaksojen positiivinen vaikutus jatkui todennäköisesti vielä pitempäänkin, mutta tämä havaittiin lähinnä miehillä.

Tutkijoiden tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä ADHD-lääkitysten on pelätty myös aiheuttavan tai pahentavan potilaiden päihdeongelmia. Nyt julkaistujen tulosten valossa vaikutus on kuitenkin päinvastainen. Hiljattain toisessa tutkimuksessa lääkitykset vähensivät myös ADHD-potilaiden liikenneonnettomuuksia.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Psychiatryssa.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Psychiatry 2017;DOI:10.1176/appi.ajp.2017.16060686)http://dx.doi.org/10.1176/appi.ajp.2017.16060686

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Uniongelmat voivat olla varhainen merkki muuten terveen ihmisen suurentuneesta riskistä sairastua Alzheimerin tautiin. Vielä on tosin epäselvää edistävätkö uniongelmat sairastumista vai ovatko ne kehittyvän dementian varhainen oire.
Tiedot perustuvat Neurology-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, johon osallistui hieman yli sata keskimäärin 63-vuotiasta. Osallistujat olivat muuten terveitä, mutta heillä oli perinnöllinen alttius sairastua Alzheimerin tautiin.
Kun osallistujien selkäydinnäytteitä tutkittiin, uniongelmista ja päiväväsymyksestä kärsivien näytteistä löytyi selvästi enemmän biologisia merkkiaineita, jotka on yhdistetty Alzheimerin tautiin. Kaikki uniongelmat - esimerkiksi uniapnea - eivät kuitenkaan liittyneet suurentuneisiin merkkiainepitoisuuksiin.
Uniongelmien ja Alzheimer-riskin yhteys ei johtunut eroista potilaiden koulutustasossa, lääkityksissä, masennusoireissa tai painoindeksissä, mutta on silti mahdollista, että jotkin muut, tässä tutkimuksessa huomiotta jääneet seikat ovat vaikuttaneet tuloksiin. Tämän vuoksi tuloksia kannattaa tulkita varoen ennen lisätutkimuksia.
Alzheimerin tauti on yleisin aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Noin 15 - 20 prosenttia yli 85-vuotiaista sairastaa sitä. Taudin perimmäistä syytä ei tiedetä eikä siihen ole parantavaa hoitoa.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017;DOI:10.1212/WNL.0000000000004171)http://www.neurology.org/content/early/2017/07/05/WNL.0000000000004171.s...

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Kroonistuneisiin alaselkäkipuihin ei kannata käyttää radiotaajuusdenervaatiota, sähköistä hoitoa, jossa vaikutetaan kipua välittäviin hermoihin. Havainto julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Denervaatiohoitoa on käytetty jonkin verran selkäkipujen hoidossa, mutta kiistaton näyttö sen tehosta on puuttunut. Menetelmässä kipua johtaviin hermoihin johdetaan sähkövirtaa, joka tuhoaa hermon ja siten myös estää kipuimpulssin etenemisen.
Hollantilaistutkijat selvittivät hoidon vaikutuksia 600 alaselkäkipupotilaan avulla. Osana tutkimusta potilaat osallistuivat selkäkipujen vähentämiseen räätälöityyn liikuntaohjelmaan, minkä lisäksi puolet heistä sai lisäksi radiotaajuusdenervaatiota.
Kun tutkijat vertasivat potilaiden oireita kolme kuukautta hoitojen jälkeen, alaselkäkivut olivat vähentyneet hieman enemmän denervaatioryhmässä, mutta ero oli niin pieni, ettei sillä ollut käytännössä merkitystä.
Viimeaikaisten tutkimusten valossa monet alaselkäkipujen eri hoitotavat ovat osoittautuneet vaikutuksiltaan vaatimattomiksi eikä niitä myöskään voi helposti laittaa paremmuusjärjestykseen.
Suomessa arviolta kahdeksan aikuista kymmenestä potee alaselkäkipuja elämänsä aikana. Suuri osa tapauksista paranee itsestään, mutta osa edellyttää lääkärin hoitoa. Kipulääkityksen lisäksi potilaita kannustetaan pysymään liikkeellä, välttämään vuodelepoa ja jatkamaan normaalia elämää kipujen sallimissa rajoissa. Alaselän kivut ovat yleisimpiä työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen aiheuttajia.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:68 - 81)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2635632

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.