Tyydyttyneitä rasvoja paljon syövät sairastuvat sepelvaltimotautiin selvästi muita todennäköisemmin, tuore tutkimus vahvistaa. Riskit kuitenkin pienenevät, kun tyydyttyneitä rasvoja korvaa terveellisimmillä rasvoilla ja mm. täysjyväviljalla.

Harvardin yliopiston tutkijoiden havainnot ovat erittäin vakuuttavia ja perustuvat pitkään ja huolellisesti kerättyyn aineistoon, joka kattaa 73 000 naisen ja 43 000 miehen terveystiedot. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljän keskeisen tyydyttyneen rasvan vaikutuksia yhdessä ja erikseen 24–28 vuoden seurannassa.

Tulosten perusteella eniten tyydyttyneitä rasvoja syövät sairastuivat sepelvaltimotautiin selvästi todennäköisemmin kuin vähiten niitä syövät. Tämä yhteys koski kaikkia tarkasteltua neljää rasvahappoa eli lauriinihappoa, myristiinihappoa, palmitiinihappoa ja steariinihappoa.

Osallistujat saivat tyydyttyneistä rasvoista keskimäärin 9–11 prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan, mutta vaihtamalla tästä vain yhden prosenttiyksikön verran monityydyttymättömiin rasvoihin, täysjyvätuotteisiin tai kasviproteiineihin, sepelvaltimotaudin riski pieneni 6–8 prosenttia. Suurin muutos havaittiin, kun vähennys painottui palmitiinihappoon.

Tulokset ovat painava lisätodiste tyydyttyneitä rasvoja paljon sisältävän ruokavaltion epäterveellisyydestä, mutta moni asia on silti edelleen selvittämättä. On muun muassa epäselvää johtuvatko tulokset siitä, että tyydyttyneet rasvat ovat epäterveellisiä, vai siitä, että monityydyttymättömät rasvat ja kuidut ovat terveellisiä.

Oli mekanismi lopulta mikä tahansa nykytiedon valossa sydänriskit pienenevät, kun tyydyttyneiden rasvojen määrää vähentää ja tilalle ottaa terveellisiä kasvi- tai kalarasvoja ja täysjyväviljoja.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;355:i5796)
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.i5796

Miehet sairastuvat sydäninfarktiin noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin naiset, tuore norjalaistutkimus vahvistaa. Ero pienenee hieman iän myötä, mutta säilyy silti huomattavana.

Norjalaisten tulokset perustuvat 34 000 miehen ja naisen 18-vuotiseen seurantaan. Seurannan aikana sydäninfarktiin sairastui 2 800 osallistujaa, joista hieman alle 900 oli naisia.

Seurantatietojen analyysi osoitti miesten sairastuvan todennäköisemmin kuin naisten, mutta erot pienenivät iän myötä. Miesten riski pysyi silti noin kaksinkertaisena. Sairastumisriskin ero havaittiin riippumatta keskeisistä sydänriskitekijöistä kuten tupakoinnista tai kohonneesta verenpaineesta ja kolesterolista.

Tulokset eivät paljasta, miksi miehet ovat naisia alttiimpia sydäninfarkteille, mutta näyttäisi siltä, että se ei johdu ainakaan eroista sydänriskitekijöissä. Joissain tutkimuksissa selitykseksi on tarjottu naishormoneita, mutta norjalaisten tutkimuksessa tästä ei löytynyt viitteitä.

Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.

Sydäninfarktiin sairastuu vuosittain noin 25 000 suomalaista. Heistä noin puolet menehtyy.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine 2016;DOI:10.1001/jamainternmed.2016.5451)
http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.5451

Nuorena paljon ulkoilevien silmät saattavat pysyä paremmassa kunnossa halki elämän. Tuoreen brittitutkimuksen perusteella ulkoilu voi vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti ihmisestä tulee likinäköinen.

Tutkimuksessa käytettiin 3 200 keskimäärin 72-vuotiaan terveys- ja haastattelutietoja. Heistä 370 oli likinäköisiä.

Kun tutkijat selvittivät, miten paljon osallistujat olivat ulkoilleet eri ikäkausina, he havaitsivat likinäköisyyden noin viidenneksen harvinaisemmaksi 14–39-vuotiaana paljon ulkoilmassa olleilla.

Myös koulutustaso vaikutti tuloksiin, ja likinäköisyys todettiin kaksi kertaa yleisemmäksi korkeasti koulutetuilla kuin vähän kouluja käynneillä.

Likinäköisyys ja ulkoilu on yhdistetty toisiinsa aiemminkin, mutta tutkimuksissa ei ole löydetty tarkkaa mekanismia. Sellaista ei löytynyt nytkään, mutta tulosten perusteella vaikutus ei johdu ainakaan D-vitamiinista. Mahdollinen selitys on suurempi altistus auringon UVB-säteilylle, tutkijat kirjoittavat.

Likinäköisyys on suuri ongelma varsinkin Aasiassa, missä paikoin jopa 80–90 prosenttia koululaisista on likinäköisiä. Ulkoilun ja koulunkäynnin vaikutukset on todettu myös tutkimuksissa, joissa koululaisten likinäköisyyttä on saatu ehkäistyä päivittäistä ulkoilua lisäämällä. Kiinalaistutkimuksessa siihen riitti 40 minuuttia enemmän ulkoilua päivässä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Ophthalmology 2016;DOI:10.1001/jamaophthalmol.2016.4752)
http://jamanetwork.com/journals/jamaophthalmology/fullarticle/2588252

Käyttäjä2152
Seuraa 
Liittynyt2.12.2016

Paljon ulkoilevilla vähemmän likinäköisyyttä

Tästä on muuten ulkomailta tutkimuksia, että raskauden aikana annettavat rokotteet lisäävät keskenmenonriskiä jopa 4300%. Itsekin tiedän Suomesta useita keskeytyneitä raskauksia, kun äiti on ottanut influenssarokotteen. Jenkkilästä on nyt tullut useita eri tutkijoita julkisuuteen tästä ongelmasta, koska tuohan on massamurhaamista, että myöhäisillä viikoilla (rv30+) lapset kuolee kohtuihin muutamia päiviä rokotteen annosta. Rokotteen alumiini, joka on hermomyrkkyä, vaikuttaa suoraan sikiöön kun...
Lue kommentti

Aikuistyypin diabetesta sairastavia kannustetaan harrastamaan liikuntaa, mutta kovin moni potilas ei onnistu liikkumaan suositusten mukaisesti. Tuoreen tutkimuksen perusteella paremmat tulokset voisikin saada keskittymällä liikunnan lisäämisen sijaan istumisen vähentämiseen ja pilkkomiseen.

Diabetologia-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat yhdeksäntoista keskimäärin 63-vuotiaan diabeetikon kokeeseen, jossa istumisjaksojen keskeyttäminen kevyellä kävelyllä ja seisoskelulla paransi potilaiden insuliiniherkkyyttä ja glukoositasoja jopa enemmän kuin kuntopyörällä polkeminen.

Osana tutkimusta potilaat noudattivat neljän päivän jaksoissa kolmea eri ohjelmaa, joiden aikana heidän ruokavalionsa kontrolloitiin ja veren insuliini- ja glukoosipitoisuuksia mitattiin toistuvasti. Yhden jakson aikana potilaat istuivat 14 tuntia päivässä, toisen aikana yksi tunti istumisesta käytettiin kuntopyörällä polkemiseen ja kolmannen aikana viisi tuntia istumista korvattiin ja keskeytettiin kävelyllä ja seisoskelulla. Jaksojen välillä oli kymmenen päivän tauko.

Istuminen on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty diabeteksen lisäksi sydänriskeihin ja lihomiseen ja nuo vaikutukset näkyvät riippumatta siitä harrastaako ihminen lisäksi liikuntaa. Tämän vuoksi istumisen vähentäminen ja sen pilkkominen jaloittelulla voi olla erityisen kätevä keino parantaa terveyttä. Tämä sopii varsinkin potilaille, joille varsinaiset liikuntaharrastukset ovat hankalia.

Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2016;DOI:10.1007/s00125-016-4161-7)
http://link.springer.com/10.1007/s00125-016-4161-7

Verenpainetautia potevat voivat mahdollisesti pienentää riskiään sairastua aivoverenkiertohäiriöihin syömällä verenpainelääkkeiden lisäksi foolihappolisiä. Tämä suotuisa vaikutus saattaa tosin koskea vain potilaita, joilla on verenpaineongelmien lisäksi myös korkea kolesteroli.

Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on saatu aiemminkin. Viime vuonna pitkälti sama tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa vastaava vaikutus havaittiin riippumatta potilaiden kolesterolitasoista.

Foolihappolisiä verenpainelääkkeiden lisäksi syövät sairastuivat aivoverenkiertohäiriöön noin kolmanneksen epätodennäköisemmin kuin potilaat, jotka saivat vain verenpainelääkkeitä. Tämä havaittiin viisivuotisen seurannan aikana, mutta yhteys rajoittui vain potilaisiin, joiden kokonaiskolesteroli oli korkea eli yli 5 mmol/l.

Käytännössä tulokset tarkoittavat sitä, että estääkseen yhden aivoverenkiertohäiriön foolihappolisiä pitää antaa 78 potilaalle, tutkijat kirjoittavat.

Foolihappo eli folaatti lukeutuu B-ryhmän vitamiineihin. Sitä saa mm. tuoreista kasviksista, hedelmistä, marjoista, pavuista, täysjyväviljasta ja maksasta.

Suomalaissuositusten mukaan foolihappoa tulisi saada päivittäin 300 mikrogrammaa ja raskauden aikana 400 mikrogrammaa. Suuri osa suomalaisista saa foolihappoa niukasti, mutta tarpeeksi.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Stroke-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Stroke 2016;DOI:10.1161/STROKEAHA.116.014578)
http://dx.doi.org/10.1161/STROKEAHA.116.014578