Sosiaaliset tilanteet, kuten ruokailu, puheen pitäminen, jopa bussilla matkustaminen voivat pelottaa niin, että tavallisesta elämästä tulee taistelu. Tee testi ja löydä apua!

Tee testi

  1. Jännitätkö kohtuuttoman paljon ryhmätilanteita, kuten yhdessä isolla joukolla syömistä?
  2. Kuvitteletko, että muut pitävät sinua tyhmänä tai arvottomana?
  3. Kontrolloitko tarkasti tekemisiäsi, ja jos kaikki ei mene kuten suunnittelit, koet epäonnistuneesi?
  4. Vältteletkö kaikin keinoin ahdistavilta tai pelottavilta tuntuvia tilanteita?
  5. Aiheuttavatko pelot fyysisiä oireita kuten hengenahdistusta, hikoilua tai unettomuutta?
  6. Vaikeuttavatko pelkosi ihmissuhteitasi, työtäsi tai normaaleista askareista suoriutumista?

    JOS VASTASIT useaan kysymykseen kyllä, saatat kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sillä tarkoitetaan toistuvaa ahdistusta ja pelkoa tilanteissa, joissa joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai huomion kohteeksi. Vaikeat pelot voivat traumatisoida niin, että ote normaalista elämästä herpaantuu ja esimerkiksi kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä linnoittautuu kotiinsa, sillä se tuntuu ainoalta turvalliselta paikalta.

Apua, kuplani puhkeaa

Sosiaalisia tilanteita pelkäävä ei jännitä muita ihmisiä vaan oman sisimpänsä paljastumista. Mitä jos mokaan? Jos annan itsestäni jotenkin tyhmän kuvan? Ahdistus voi olla niin suurta, että haluaisi olla mahdollisimman näkymätön.

Pelko voi iskeä esimerkiksi kun astut täynnä ihmisiä olevaan tilaan. Koet, että kaikkien huomio kiinnittyy sinuun. Tämä pelottaa, sillä et voi vaikuttaa siihen, mitä muut sinusta ajattelevat. Jos joku huoneessa naurahtaa, luulet hänen nauravan sinulle. Esittäytyessäsi muille kätesi hikoavat ja takeltelet sanoissasi, mikä lisää ahdistustasi.

Eniten ahdistaa arki

Mikä tahansa tilanne, jossa joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai tarkkailun kohteeksi, voi kehittyä pelottavaksi. Usein iskee ahdistus, joka voi ilmetä myös paniikkikohtauksena. Vaikeat pelot voivat lamata toimintakyvyn kokonaan.

ESIINTYMINEN. Jopa joka viides aikuinen jännittää esiintymistä: ääneen puhumista, huomion kohteeksi joutumista ja muiden arvostelulle altistumista. Pelkoa lievittää jo se, että keskityt siihen mitä aiot sanoa, jolloin saat huomion pois omasta kehostasi.

JULKISET PAIKAT. Kauppa- tai elokuvareissu voi olla voimanponnistus. Julkiset ja suljetut paikat, joissa on paljon ihmisiä mutta ei yleensä sanallista vuorovaikutusta, pelottavat. Pelkääjä saattaa esimerkiksi tehdä ostokset iltaisin juuri ennen kaupan kiinnimenoa, jolloin asiakkaita on mahdollisimman vähän. Hän voi suunnitella kaupassa kuljettavan reitin huolella etukäteen. Jos hyllyrivejä onkin muutettu, iskee paniikki. Silloin pitää jättää ostokset ja lähteä kiireellä pois.

RUOKAILU. Julkisesti ruokaileminen on tavallinen ahdistusta tuottava tilanne. Hermostuttaa ja kädet tärisevät, iskee kahvikuppineuroosi. Syöminen on intiimi tilanne, jossa pitää samanaikaisesti hallita myös ruokaseuran kanssa keskustelu. Juhlat ovat erityisen vaikeita, sillä silloin suurennuslasin alla on myös oma pukeutuminen ja ulkonäkö.

Kehokin oireilee

Voimakas pelko ilmenee fyysisinä oireina: ei saa nukuttua, sydän pamppailee, hikoiluttaa ja suuta kuivaa. Joku lamaantuu, toinen saa paniikkikohtauksen.
Seurauksena on usein ahdistusta tuottavien tilanteiden karttelu. Tuiki tavalliset askareet, kuten bussilla matkustaminen tai jumppatunnille osallistuminen, käyvät ylivoimaisiksi. Elämä lamaantuu: ihmissuhteet jäävät, opiskelu keskeytyy.

Avuksi terapiaja itsehoito

Sosiaaliset pelot alkavat usein varhaisaikuisuudessa. Jos ne vaikeuttavat elämää ja ihmissuhteita, hoitoa pitää hakea heti, sillä pitkittyessään pelot pahenevat. Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä auttaa useimpia potilaita.

Pelkoja voi lievittää mielikuvaharjoituksilla, joissa totuttelee kohtaamaan pelkoa aiheuttavan tilanteen askel askeleelta. Moni pelkääjä on saanut apua myös erilaisista mindfulness-tekniikoista ja rentoutumisharjoituksista. Vakavimpiin pelkoihin omat keinot eivät auta, vaan tarvitaan ammattiapua. Pelkoja ei saa mitätöidä, sillä mitätöinti voi vaikeuttaa niistä irrottautumista.

ASIANTUNTIJA psykoterapeutti Helena Roivainen

Lue lisää

Eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta: siedätysohjelma
Pura stressi ajoissa
Pelko paloiksi ja pinoon
Astu esiin ja uskalla puhua

Teemu Laajasalo

Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon tavoitteena on lisätä iloa, sillä surun tunnemme paremmin. –Vakavalla naamalla oleminen ei sovi minulle, hän sanoo.

Kaikki, mikä on kirkolle haasteellista, tulee vastaan kirkkoherra Teemu Laajasalon työpaikalla Helsingin Kalliossa. Enemmistö kalliolaisista on 20–40-vuotiaita, perheitä ja lapsia on vähän ja vilkkaan muuttoliikkeen vuoksi seurakunnan väkimäärä vaihtuu 3,5 vuodessa kokonaan. Kun Laajasalo aloitti, kirkkoon kuuluvia oli noin puolet. Kävijämäärät ovat nousseet, mutta työsarkaa riittää. Baareissa ja kaduilla kytee vielä paljon sellaista tyytymättömyyttä, jota ei korkeamman tulotason kaupunginosissa kohtaa.

Tänne, jos jonnekin, tarvitaan iloa ja naurua. Niissä Laajasalo on hyvä. Hän on tuonut kirkkoon huumoria ja hyvinvointia yksinkertaisin keinoin: ruoan, tanssin ja yhdessä tekemisen avulla. Kirkolla on nautittu brunsseja, joihin maahanmuuttajataustaiset ammattikokit ovat tehneet ruoat ja tarjoilijoina on ollut muiden muassa entisiä narkomaaneja ja työttömiä. Kirkko täyttyi tungokseen asti, kun siellä järjestettiin kaupunginosajuhlat ja soitettiin musiikkia.

 

Vielä rohkeampi ja kantaa ottava ote nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Kallion seurakunta huolestui asunnottomuudesta ja järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman. Kymmenet kaupunkilaiset majoittivat koteihinsa tuntemattomia ihmisiä silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Iso määrä kodittomia pääsi viikoksi lämpimään petiin, suihkuun ja päivällispöytään. Syntyi luottamusta ja vahvoja ystävyyssuhteita,
jaettuja hetkiä.

– Ajattelin ensin, että ei kukaan ota kotiinsa vaikka romanikerjäläistä, mutta olin väärässä, Laajasalo sanoo.

Ajatuksena on, että kirkkoa ei tyrkytetä kenellekään. Ihmiset kyllä hakeutuvat paikkoihin, joista kokevansa löytävänsä jotain itselleen tärkeää.

 

Naurun takia Teemu Laajasalo tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolellakin, oikeastaan koko Suomessa. Kasvot ovat tulleet tutuksi komediaohjelmien myötä. Vuonna 2011 Laajasalo debytoi koomikkona YleLeaks-ohjelmassa, ja kolme vuotta sitten hän nauratti humoristisessa Hyvät ja huonot uutiset -visailuohjelmassa. Osa kansasta kuitenkin vihastui. Päiviteltiin, kuinka pappi saattaa puhua tuhmia tai vitsailla vähemmistöistä. Joskus ihmisillä meni sekaisin, että ruudussa ei puhunut pappi vaan koomikko.

Laajasalo puolustaa tv-roolejaan topakasti.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua myös kirkkoherran työssä. Ei niin, että minä olen brändi vaan että annan kirkolle kasvot. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Näkyvyys kääntyi nopeasti kirkkoherran voitoksi. Se ei ole ihme, sillä naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla
naamalla.

”Olen kuitenkin evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset iloiseksi.”
 

 

Aika ja vanheneminen ovat olleet kirkkoherran mielessä paljon. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22. Saarnojen aiheet olivat kuitenkin samoja kuin nyt: Jeesus, armo, ilo. Papin puvussa saattoi luontevasti
myös kuunnella ja lohduttaa vaikka itseään neljä kertaa vanhempaa. Työ kasvatti huomaamaan, että ihmisten ongelmat ja murheet ovat
isossa mittakaavassa hyvin samanlaisia. Jos läheinen on vakavasti sairas tai omaa lasta kiusataan koulussa, puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä.

Avarakatseisuuden ymmärrys on peruja kotoa. Perhe oli keskiluokkainen, mutta kotona pyöri hyvin sekalaista seurakuntaa.

– En edes tiennyt tuttujen ja ystävien taustoista. Kasvoin siihen, että kaikki ovat samanarvoisia ja ihmistä pitää kunnioittaa, olla hyvätapainen ja
kohtelias.

 

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

– Rakastan kirkkoa sellaisena, kuin se on, en sellaisena, mitä se voisi olla. Kirkko täyttää 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain
lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat
puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma. Kirkon muutosta enemmän ihmetyttää oma muuttumattomuus. Vaikka peilistä katsoo toisennäköinen tyyppi kuin nuorena, sama se on sisältä.

– Välillä mietin, olenko todella näin vanha! Vanhenemisessa hauskaa on, että vaikka aika kuluu ympärillä, sitä kokee olevansa yhä sama ihminen.

 

Laajasalo ei voi olla ihailematta lasten loputonta uteliaisuutta ja tiedonjanoa. Heille maailma näyttäytyy jatkuvan ihmettelyn aiheena. Juuri uteliaisuudessa lapset ovat opettaneet Laajasaloa eniten.

– On hämmentävää, miten lapsi voi esittää tiedemiehen ja -naisen kysymyksiä, jotka eivät tule minulle mieleenkään ja joihin yleissivistykseni ei taivu.
He antavat joka päivä uusia kulmia siihen, miten maailmaa voi katsoa.

Näinä yhdessäolon hetkinä hälvenee huono omatunto siitä, ettei aina ehdi yhteiseen ruokapöytään tai ole läsnä, kun kuopus kaatuu, satuttaa polvensa ja haluaisi isän laittamaan laastarin. Laajasalo toivoo, että tieto rakastetuksi tulemisesta kannattelee pesuetta silloinkin, kun hän ei ole läsnä.

– Minulla on usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tärkein tavoitteeni on, että lapset tietävät, että he eivät voisi tehdä mitään, mikä poistaisi rakkauden.
Rakkauteen sisältyy lupa erehtyä ja epäonnistua. Mokaaminen on ihan ok, isä sanoo lapsille usein. Aikuisillekin sitä on hyvä toitottaa, sillä he vasta täydellisyyden tavoittelijoita ovatkin. Pitäisi olla hyvä kaikessa, pystyä ja riittää.

Vaatimusten alla luhistuu herkästi, jos ei laske rimaa. Kaikkeen ei tarvitse taipua.

– Nykyajassa on paljon ehdottomuutta, meistä yritetään puristaa kauhean hyviä kaikessa. Tärkeintä olisi hyväksyä, että aina asiat eivät mene kuten
toivoisi eikä osaa olla sellainen kuin haluaisi. Silti elämässä voi käydä hyvin. ●

 

TEEMU LAAJASALO, 43

TYÖ Helsingin hiippakunnan piispa. Aiemmin kirkkoherra Helsingin Kallion seurakunnassa. Tunnetaan myös television
sketsi- ja komediaohjelmista.
PERHE Naimisissa, 4-,9- ja 11-vuotiaat lapset.
VAPAALLA Aloitti uudestaan lenkkeilyn, soittaa kitaraa nuotiolla.

paniikkikohtaus ahdistus pelot sosiaaliset pelot

Olen kärsinyt vuoden verran epätodellisesta olosta. Pohdin tilaani ahdistukseen asti. Ärsyynnyn helposti, sosiaaliset tilanteet kauhistuttavat ja kassajonossa iskee paniikki. Työterveyslääkärissä on käyty: verikokeet olivat normaalit. Välillä ulosmenokin tuntuu ylivoimaiselta. Kaupassa pohdin, miten päästä nopeasti pois, jos kohtaus iskee, autossa rauhoitun. Läheiseni kuoli yllättäen vuosi sitten. Mielestäni olen käsitellyt asian, mutta voivatko oireet silti selittyä tästä?

Kuvauksesi perusteella kärsit paniikkikohtauksista. Niiden pelko saa sinut välttämään tilanteita, joissa äkillinen paniikkikohtaus voi yllättää.Joskus paniikkikohtausten taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen ytimen liikatoiminta tai sydämen rytmihäiriö, mutta nämä syyt työterveyslääkäri on ilmeisestikin sulkenut pois.

Toistuvien paniikkikohtauksia tai niiden pelkoa voidaan hoitaa sekä kognitiivisella käyttäytymisterapialla että kohtauksia estävällä lääkehoidolla. Monet voivat hyötyä myös nettiterapioista (mielenterveystalo.fi).

Ei ole lainkaan mahdotonta, että läheisesi odottamaton kuolema on aktivoinut omat kuolemaan liittyvät pelkosi. Ne ilmenevät nyt paniikkikohtauksina tai ahdistusoireina.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kehonkuva painonhallinta laihdutus syömishäiriöt

Kauneusleikkaus tai laihduttaminen ei tuo onnea, jos koen itseni rumaksi tai lihavaksi. Mikä auttaisi?

Liian suuri takapuoli, liian pieni takapuoli, liian laiha, liian lihava... Tyytymättömyys ulkonäköön rasittaa ainakin joka toisen naisen ja joka kolmannen miehen elämää.

– Tavallisin tyytymättömyyden aihe on paino. Moni kokee, että sitä on liikaa, psykologi Monica Ålgars sanoo.

Hän on tutkinut suomalaisten aikuisten kehonkuvaa, tyytymättömyyttä omaan kehoon ja häiriintynyttä syömistä.

Monica Ålgars määrittelee kehonkuvan muotoutuvan siitä, millaisena ihminen näkee kehonsa, millaisia ajatuksia ja tunteita hän siihen liittää ja miten hän sitä kohtelee.

– Jos viihdyt kehossasi, et todennäköisesti mieti ulkonäköäsi kaiken aikaa eikä se vie energiaasi ahdistavalla tavalla. Kohtelet itseäsi hyvin: syöt, liikut ja lepäät sen verran kuin tarvitset.

Myös tunteet omaa kehoa kohtaan ovat silloin positiivisia: Nautit kehollisuudestasi, tunnet rakkautta ja ylpeyttä kehoasi kohtaan siksi, että se voi hyvin ja palvelee sinua hyvin. Et vertaile itseäsi muihin, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Sallit itsellesi väsymyksen, nälän ja kylläisyyden tunteet sekä seksuaalisen halun ja nautinnon.

– Ylipaino, sairaudet ja vammat eivät estä nauttimasta kehollisuudesta ja pitämästä itseä hyvänä, Monica Ålgars sanoo.

Tyytymätöntä rahastetaan

Mihin sitten olemme tyytymättömiä ulkonäössämme?

– Ihan mihin tahansa. Kasvoissa tai vartalossa ei näytä olevan kohtaa, joka ei mainosten mukaan voisi olla kauniimpi tai parempi ja jota ei voisi leikellä tai muotoilla, Monica Ålgars sanoo.

Korvannipukoitakin muotoillaan uusiksi. Navalle voi tehdä kauneuskirurgisen operaation. Jotkut naiset leikkauttavat häpyhuuliaan siksi, että niistä tulisi jollain tavalla paremmat – ja ihmisestä sen myötä haluttavampi ja rakastettavampi.

Kun ihminen muokkaa ulkonäköään, taustalta löytyy usein sama toive: että olisi onnellisempi.

Hän toteaa, että kauneusteollisuus tienaa rahaa sillä, että olemme tyytymättömiä ulkonäköömme. Dieetteihin, hoitoihin, leikkauksiin ja muokkauksiin latautuu valtavasti odotuksia. Ja siten myös pettymyksiä, kun kallis hoito ei tuonutkaan onnea.

Kuvavirran vietävissä

Ulkonäölle asetetaan nykyään yhä julmempia vaatimuksia. Lisäksi kauneusihanteet alkavat olla mahdottomia saavuttaa. Mallit, joihin itseämme vertaamme, eivät ole tästä maailmasta vaan fotoshopattuja.

–Nykyisen kuvankäsittelyn aikana ulkonäön merkitys on korostunut valtavasti. Sosiaalisessa mediassa pommitamme toisiamme kuvilla. Näemme lukemattomia kasvoja ja vartaloita joka päivä. Vertailukohteita on valtavasti.

Monica Ålgars ymmärtää, että kuvaaminen on myös itseilmaisua, keino tulla nähdyksi, saada ihailua ja hyväksyntää.

–Siinä voi kuitenkin olla myös haittansa. Se ruokkii kulttuuria, jossa omaa ja toisten kehoa tarkkaillaan.

Tyytymättömyyden syy on pintaa syvemmällä itsetunnossa. Sellainenkin, joka on kaikkien mittareiden mukaan kaunis, saattaa tuntea itsensä rumaksi, jos itsetunto on nujerrettu.

– Käytämme valtavasti energiaa siihen, että rääkkäämme, soimaamme, kritisoimme omaa ja toistemme kehoa. Se heikentää itsetuntoa ja voi jopa altistaa masennukselle.

Monica Ålgars tähdentää, että on toisaalta luonnollista kiinnittää huomiota omaan olemukseensa. Itsestä kannattaa välittää ja pitää huolta. Vaatteista, meikeistä ja hyvinvoivasta kropasta voi saada paljon iloa.

– Ongelmaksi ulkonäkö muuttuu, jos siitä ajattelee jatkuvasti kielteisesti.

Laiha ja muutenkin hyvä

Tarkkailemme omaa ja toisten painoa kuin se olisi ihmisyyden mitta.

–Hoikkuuteen liitetään myös psyykkisiä ominaisuuksia: koska olet laiha, sinussa on muutakin hyvää. Työnhaussakin suositaan hoikkia.

Jos ihminen on runsaasti ylipainoinen ja se haittaa hänen elämäänsä, eikö ole luonnollista, että hän on tilanteeseen tyytymätön?

– Syyllistävä suhtautuminen ylipainoon ja ylipainon näkeminen maailman kauheimpana katastrofina lisää vain häpeää. Häpeä puolestaan voi vaikuttaa niin, että ihmiset lihovat entistä enemmän ja suhde omaan kehoon vain huononee.

Tyytymättömyys painoon voi altistaa myös syömishäiriöille, kuten bulimialle, anoreksialle tai ahmimiselle.

Jos Monica Ålgars saisi päättää, niin kukaan ei laihduttaisi.

Dieetit eivät toimi. Laihduttajista suuri osa lihoo kuurinsa jälkeen enemmän kuin olisi lihonut, ellei olisi laihduttanut.

Monica Ålgars arvostelee dieettejä siitä, että ne tuovat ulkoapäin ohjattuja sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia. Laihduttaja ei opi kuuntelemaan kehoaan.

– Ei ole hyvä asia, jos ruoasta tulee kielletty: ei koskaan enää pullaa.

Ålgars neuvookin kiellettyjen ruokien listaamisen sijaan lisäämään hyviä aineksia lautaselle.

– Ruokavalio muuttuu terveellisemmäksi, jos ruokakaupassa kysyy: kohtelenko itseäni hyvin ja saanko hyvän olon, kun syön tätä ruokaa.

Onko läski päivä?

Mielikuva ja tuntemus omasta kehosta ei aina vastaa peilikuvaa. Esimerkiksi anoreksiaan sairastunut saattaa nähdä itsensä lihavana, vaikka olisi langanlaiha.

Joku toinen voi hävetä ylen määräin jonkin kasvojensa erityispiirrettä, jota muut eivät edes huomaa.

Monica Ålgars sanoo, että on veteen piirretty viiva, milloin on kyse lievästä tyytymättömyydestä ulkonäköön tai vakavammasta häiriöstä kehonkuvassa.

Se, miten näemme itsemme peilistä, on aina omaa tulkintaa.

– Arkipuheessa kuka tahansa saattaa sanoa, että tänään on läski päivä.

On tutkittu, että naiset, jotka ovat juuri syöneet suklaapatukan arvioivat itsensä suuremmiksi kuin ne naiset, jotka eivät ole syöneet suklaapatukkaa.

Ota käyttöön kauniit sanat

Monica Ålgars sanoo, että terveempi tapa suhtautua omaan kehoon on siirtää näkökulmaa ulkoa sisään.

–Moni on hukassa siinä, mitä keho tarvitsee: millaista liikuntaa, millaista ruokaa, millaisia nautintoja, miltä tuntuu, kun syö paljon, miltä tuntuu kun jättää syömättä kokonaan.

Kun pysähtyy kuuntelemaan kehoaan, ei ole takeita siitä, että kuulisi pelkkiä hyviä viestejä. Vastaan voi tulla monenlaista epämukavuutta.

– Tavoite on se, että omassa kehossa on mahdollisimman hyvä olla. Siihen voi vaikuttaa syömisillä, juomisilla, liikunnalla ja levolla.

Monica Ålgars neuvoo puhumaan itselle lempeästi – olet hyvä, olet riittävä – ja nauttimaan omasta kehosta. Hänen mielestään voisimme lakata arvostelemasta omaa ja toisten ulkonäköä.

– On vahingollista ihannoida hoikkuutta ja samalla paheksua lihavuutta. Näkökulman tulisi olla terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Asiantuntija: Monica Ålgars, psykologian tohtori, tutkija, Åbo Akademin.

mustasukkaisuus, parisuhde, uskottomuus

Parien on välillä hyvä miettiä yhdessä, millainen käytös on uskottomuutta, sanoo kirjailija ja seksuaalikasvattaja Nina Honkanen.

Flirtti on toiselle melkein kuin uskottomuutta, toiselle harmitonta huvia.

Kuitenkin se, mikä loukkaa puolisoasi, tekee suhteellenne pahaa.

Jos haluatte välttää vakavammat loukkaukset, pitäkää arjessa mukana mukava seksuaalinen jännite.

1. Päivittäkää suhteenne arvot

Silloin tällöin on hyvä jutella siitä, mikä teille molemmille on liitossanne tärkeää? Mitä suhteelta toivotte ja haluatte? Missä menevät rajat, joiden rikkominen loukkaa toista? Onko esimerkiksi flirttailu loukkaavaa?

2. Seksistä on hyvä puhua avoimesti

Seksistä voi puhua samaan tapaan kuin viineistä, pihanhoidosta, lomasuunnitelmista ja muusta mukavasta. Avoimuus kehittää puolisoiden välille hyvää seksuaalista jännitettä. Jos jännite arjen kohinassa pääsee täysin katoamaan, voi tulla tarpeita hakea sitä suhteen ulkopuolelta.

3.Tunnistakaa tyytymättömyys

Jos jompi kumpi tuntee jatkuvasti jäävänsä tyydyttämättömäksi, hän ei saa suhteesta kaipaamaansa. Kannattaa uskaltaa puhua tunteista niiden oikeilla nimillä. Aloita vaikka kysymyksellä, kuinka voit?

4. Suudelkaa säästelemättä

Halu suudella tai olla suutelematta kertoo siitä, kuinka tyytyväisiä puolisot ovat suhteeseensa. Suudelma kertoo toiselle, että olet minulle tärkeä. Siis vaikka vain kevyt suukko mutta mielellään päivittäin.

 

Lisää aiheesta Nina Honkasen kirjassa Onnelliseksi – seksuaalisuus läpi elämänkaaren. Siltala, 27 e.