Makeutusaineilla loihdit lempiherkuistasi vähäkalorisempia. Sokerihiiren kannattaa kokeilla, miten makeutusaineet toimivat ruoanlaitossa ja leivonnassa.
Kakkupohjaan, karpalohilloon tai kahvikuppiin – sokeria totta kai. Silti moni miettii, miten tekisi jälkkäreistään kevyempiä.
Ravintotutkija Anni Helldánilla on ehdotus: mitäpä, jos kokeilisit keinomakeuttajia?
– Niitä alkaa olla mukavasti tarjolla, ja jos yhden maku ällöttää, toinen voi olla miellyttävämpi.
Sata kertaa makeampaa
Makeutusaineet eroavat sokerista suuresti. Ne ovat jopa satoja kertoja makeampia; varustaudu siis minimittalusikalla ja maista tulosta ennen kuin jatkat kokkaamista.
Keinomakeutusaineita voi kokeilla etenkin viilin, kermaviilin, maitorahkan sekä kananmunaa tai hedelmiä sisältävien ruokien makeuttamiseen.
– Makeutusaineiden etu on kalorittomuus. Sokerissa on paljon energiaa, ja se on täynnä tyhjiä hiilihydraatteja. Säästät kaloreita, jos maustat vaikkapa kääretortun keinomakeuttajalla, eikä maussa ole juuri eroa, Helldán sanoo.
Kuohkeus haussa
Makeutusaineilla leipomisessa on omat niksinsä, sillä sokeri tekee paljon muutakin kuin makeuttaa.
Sokeri kuohkeuttaa, säilöö ja antaa ruoalle väriä. Hiivalle sokeri on ravintoa, jolla se alkaa käydä. Keinomakeuttajat eivät siihen kykene.
Leipojan kannattaakin varautua keinomakeuttajan kanssa pannukakkuja muistuttaviin tekeleisiin.
Koska makeutusaineita käytetään vähemmän kuin sokeria, jauhoja ja rasvaa on usein käytettävä enemmän. On hyvä muistaa, että nekin lisäävät annoksen kalorimäärää.
Koodeista selvää
Teollisuuden käyttämät makeuttajat ovat lisäaineita, ja kullakin on oma E-koodinsa.
Makeutusaineita ei tarvitse ilmoittaa omalla nimellä. Jos haluat vältellä tiettyjä makeutusaineita, opettele niiden koodit. Eviran sivuilla on lisäaineiden hakupalvelu ja lisätietoa aiheesta. Palvelu toimii myös mobiililaitteissa.
Kaupoista makeutusaineita saa tabletteina, nesteenä, jauheena tai tankona. Niissä on mukana useampaa makeuttajaa.
Tavallinen yhdistelmä on esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Toinen tasoittaa toisen jälkimakua, ja yhdessä ne muistuttavat paremmin sokeria.
Uusin makeutusaine stevioliglykosidia, eli tutummin stevia, on peräisin luonnosta. Sitä saadaan steviakasvin lehdistä, joita intiaanit ovat käyttäneet ruokiensa makeuttajina jo satoja vuosia.
Stevia on ainoa täysin luonnonmukainen keinomakeuttaja. Muut E-koodilistan aineet ovat teollisuuden valmistamia makeutusaineita, jotka on koostettu esimerkiksi erilaisten aminohappojen yhdistelmistä tai pelkistämällä sokereita.
Kaikki ei sovi kaikille
Jokaiselle makeutusaineelle on oma, päivittäinen saantirajansa, joten makeuttajia kannattaa vaihdella.
Mutta vaikka makeutusainetta saisi joka päivä korkeimman sallitun määrän, siitä ei koituisi vahinkoa, vaikka jatkaisi samaa rataa loppuikänsä.
– Esimerkiksi lightlimppareita aikuinen voi juoda päivittäin neljä litraa, Anni Helldán kertoo.
Jotkut epäilevät lisäaineiden altistavan sairauksille. Anni Helldánin mukaan huoli on yleensä turha, mutta poikkeuksiakin on.
Vaikka riski sikiölle on pieni, odottavalle äidille ei suositella makeutusaine sakariinia; imettäessäkin sitä pitäisi nauttia harvoin. Myös syklamaatti läpäisee istukan, joten raskausaikana sitä kannattaa välttää.
Harvinaista aineenvaihduntasairautta fenyyliketonuriaa sairastavat joutuvat ehdottomasti kieltäytymään aspartaamista. Siinä on heille vaarallista aminohappoa.
Muille aspartaamista ei ole haittaa, jos sitä käytetään sallituissa rajoissa.
– Sitkeässä eläville luuloille aspartaamin syöpävaarallisuudesta ei ole saatu minkäänlaista tutkimusnäyttöä, Helldán muistuttaa.
Asiantuntija ravintotutkija Anni Helldán THL:stä.
Lue lisää:
Keinomakeutusaineille on määrätty päivän saantisuositus eli ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). Se ilmoitetaan milligrammoina painokiloa kohti.
Esimerkiksi aspartaamin hyväksyttävä päivänsaanti on 40 mg painokiloa kohden.
60 kiloa painava henkilö voi joka päivä juoda aspartaamilla makeutettu juomaa neljä litraa ilman, että ADI-arvo ylittyy. Lapsilla raja tulee vastaan paljon aiemmin.
