Pähkinä on sydänystävällinen superruoka, jonka E-vitamiini hoitaa myös muistia. Suomalaiset voisivat käyttää pähkinöitä paljon enemmän.

Minkä verran sinä käytät pähkinöitä päivittäisessä ruokavaliossasi? Aika vähän, arvatenkin – ja se on sääli. Pähkinöistä saa pehmeää rasvaa sydämen suojaksi ja hyvää proteiinia, kuitua, tarpeellisia kivennäisaineita sekä vitamiineja. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan E-vitamiinit, joita pähkinöissä on runsaasti, suojaavat muistihäiriöiltä.

– Pähkinät ja siemenet ovat lisukkeena oiva tapa lisätä hyvälaatuisen ja sydänterveellisen rasvan osuutta päivittäisessä syömisessämme, kertoo erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Kansanterveyslaitokselta.

Pähkinöistä tekee myös suositeltavan vitamiini- ja kivennäispommin niiden erikoisominaisuudet. Pähkinät ovat pähkinäkasvin lisääntymiseen tarkoitettuja osia, ja niinpä niihin on kertynyt runsain mitoin hyödyllisiä ravintoaineita.

Liioitella ei kuitekaan pidä, sillä pähkinöiden energiapitoisuus on suuri: 500–600 kilokaloria sataa grammaa kohti eli yhtä paljon kuin suklaassa. Erona moniin muihin lihottaviin herkkuihin on kuitenkin se, ettei pähkinöistä löydy juuri ollenkaan valtimoita kovettavaa pahaa rasvaa.

Heitä salaatin sekaan

Pähkinät eivät ole edes hoikistujalle haitaksi, kunhan niitä ei ahmi pussitolkulla päivittäin. Naposteluherkkuna me suomalaiset pähkinöitä usein käytämmekin ja valitettavasti suosimme vieläpä suolattuja ja rasvassa uitettuja versioita.

– Kannattaisi mieluummin käyttää pähkinöitä sellaisenaan, esimerkiksi salaattien lisukkeina makua, näköä ja rakennetta parantamaan. Uskon, että moni salaattien karttajakin voisi innostua kasviksista, kun mukana on ruokaisaa pähkinää. Kiva vivahde muuten niin kevyeen ja vesipitoiseen ruokalajiin, Ovaskainen vinkkaa.

Pähkinä on perinteisesti ollut myös leipojien suosikki. Suomalaiseen jouluun kuuluvat varsinkin glögimantelit ja mantelipullat.

– Jos napostella haluaa, pähkinät voi ostaa kuorellisina. Silloin niiden kuorimiseen menee aikaa ja itse näpräämisestä tulee se juttu. Kannattaa myös kiinnittää huomiota pähkinöiden annoskokopusseihin, ettei tule syötyä niitä niin runsaasti. Pienet, 25 gramman pussikoot, sellaiset joita lentokoneissa näkee, olisivat minusta hyviä.

Mallia maailmalta

Pähkinät ja siemenet, kuten kasvikset yleensä, lisäävät elimistömme hyvinvointia. Yhdysvaltain syöpätutkimuslaitoksen mukaan tuoreet ja käsittelemättömät kasvikunnan tuotteet ovat omiaan vähentämään syöpäriskiä.

– Amerikkalaiset suosittelevat pähkinöiden käyttöä jokaisella aterialla, mutta ihan niin pitkälle en suomalaisissa ravitsemussuosituksissa niiden energiasisällön vuoksi menisi. Silti perusajatus on hyvä ja olen sitä mieltä, että me suomalaiset voisimme keksiä pähkinöille paljon nykyistä monimuotoisempia käyttötapoja, erikoistutkija mainitsee.

Ovaskainen ottaisi mallia Aasiasta ja Etelä-Amerikasta, jossa pähkinät ryydittävät palapaisteja ja kalaruokia.

– Pähkinäöljyt ovat myös erinomaisia arominantajia vaikkapa leivonnassa ja piirakoiden lisäproteiinin lähteenä. Maailmalla maapähkinäöljyä käytetään paikoin runsaastikin, mutta Suomessa sen käyttö on vähäistä.

Monien makujen pähkinät

Saksanpähkinä

Pehmeä ja rapea pähkinä, jota käytetään kypsänä ja kokonaisena, rouhittuna tai jauhettuna salaatteihin, pataruokiin, kastikkeisiin ja leivontaan. Läheistä sukua pekaanipähkinälle, jota käytetään saksanpähkinän tavoin. Sisältää hyviä rasvahappoja 56 g/100g, rasvaa 85 %, proteiineja 9 % sekä B-vitamiinia.

Hasselpähkinä

Voimakkaanmakuinen ja rasvainen pähkinä, joka sopii lisukkeeksi suolaisiin ja makeisiin ruokiin, leivontaan sekä napostelupähkinäksi. Sisältää hyviä rasvahappoja 38 g/100 g, rasvaa 84 %, proteiineja 9 % ja B-vitamiinia, erityisesti foolihappoa, sekä E-vitamiinia.

Cashew

Pehmeä ja täyteläinen pähkinä, joka on parhaimmillaan naposteluherkkuna. Käytetään sellaisenaan, jauhettuna tai paahdettuna. Sopii erityisesti kasvisruokavalion ja elävän ravinnon täydentäjäksi ja pähkinävoin ja omatekoisen kasvislevitteen raaka-aineeksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 35 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia.

Maapähkinä

Voimakkaanmakuinen maapähkinä kuuluu itse asiassa papuihin. Se sopii suolaisiin ruokiin ja antaa maksu esimerkiksi broilerin päälle murskattuna. Käytetään myös kuorrutteissa ja leivonnassa. Paahdetut maapähkinät ja maapähkinävoi ovat tärkeitä makua antavia aineita monissa eteläintialaisissa ja indonesialaisissa kastikkeissa. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 29 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.

Manteli

Mieto ja makea manteli on marsipaanin ja mantelimassan raaka-aine. Mantelijauheella sakeutetaan keittoja ja lihapatoja ja leivonnassa sitä sekoitetaan vehnäjauhoihin makua tuomaan. Mantelilastuja käytetään myös salaatteihin ja kalaruokiin. Manteliöljy sopii myös salaattiöljyksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 30 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 80 %, proteiineja 16 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.

Asiantuntijana ravitsemusterapeutti ja Turun ammattikorkeakoulun lehtori Annukka Mattinen.

Lue lisää: Paljonko pähkinöitä päivässä

Hyödynnä pähkinöiden vitamiinit ja rasvahapot

Supersimppeli pähkinäjuoma

Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Hyvä tietää

Pähkinät, erityisesti levitteet sekä rikotut, rouhitut tai jauhetut pähkinät, säilyvät huonosti, sillä niiden rasvahapot eltaantuvat helposti. Niinpä pähkinät kannattaa aina säilyttää jääkaapissa.

Vierailija

Pähkinä on terveyspommi

Syön pähkinöitä ja manteleita vajaan kourallisen päivässä. Lisäksi syön yhden maapähkinälevitteisen leivän illalla, Urtekram, jossa ei ole sokeria, hitunen lisättyä suolaa. Ei varmaankaan tule liikaa rasvaa, kun syön toisen leivän aterian kanssa voilla ja toisen siis illalla. Ruoka on kana-kala-kasvisvoittoista. Mietityttää vielä tuo maidon saanti, kun käytän maitoa vain puuroon ja illalla Alpro manteli- tai riisimaitoa 2 dl smoothieen. Juustoja syön kovin harvoin. Olen lähemmäs 60-vuotias...
Lue kommentti
syöpä, ruoka

Jopa puolet syövistä olisi ehkäistävissä viisailla elämäntapavalinnoilla. Mitä ne ovat ja mitä ne eivät ole, kiistellään keskustelupalstoilla. Me kysyimme asiantuntijalta.

Onko valkoinen sokeri on pikaruokaa syöpäsoluille?

Kaikki sokerit – kuten ylipäätään kaikki hiilihydraatit – hajoavat ruoansulatuskanavassa glukoosiksi ja fruktoosiksi, olivatpa ne sitten peräisin porkkanasta tai leivoksesta. Sekä syöpäsolut että terveet solut käyttävät glukoosia eli rypälesokeria energianlähteenään.

Koska syöpäsolut kasvavat yleensä huomattavasti nopeammin kuin terveet solut, niillä on erityisen suuri glukoosin hinku. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi karkkien sokeri ruokkisi nimenomaan syöpäsoluja. Elimistö ei valikoi, mille soluille heltiää glukoosia ja mille ei.

On järkevää rajoittaa lisättyä sokeria sisältävien ruokien ja juomien käyttöä, koska silloin ruokavaliosi paranee ja vältät lihomista. Ylipainoisuus lisää riskiä sairastua useisiin syöpiin.

Tieteellisen tiedon valossa on virheellistä väittää, että sokeri ruokkisi juuri syöpäsoluja. Sokeri ei saa syöpää kasvamaan nopeammin eikä vähentämällä sokeria voi hidastaa syöpäsolujen kasvua.

Antavatko ravintolisät ekstrasuojaa elimistölle?

Olet varmasti kuullut väitteen, että nykyinen ruokamme on niin köyhää, ettei se pysty suojaamaan elimistömme soluja. Suoja-aineet on sen vuoksi otettava erikseen pillereinä. Tiede ei tue tätäkään myyttiä, vaan päinvastoin moni ravintolisä näyttää olevan jopa vaaraksi.

Esimerkiksi päivittäisellä E-vitamiinin käytöllä on todettu yhteys eturauhassyöpään ja valmisteista saatu beetakaroteeni, eli A-vitamiinin esiaste, saattaa lisätä keuhkosyövän riskiä tupakoitsijoilla.

Tutkimuksen mukaan niillä miehillä, joiden veressä on paljon seleeniä, aggressiivisen eturauhassyövän riski lähes tuplaantui, kun he nauttivat seleenipitoisia ravintolisiä.

Kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella saat tavallisesta tasapainoisesta kasvisvoittoisesta ruokavaliosta riittävästi terveytesi kannalta olennaisia ravintoaineita, vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita. Suomessa poikkeus on D-vitamiini, jota suositellaan ravintolisänä talviaikaan.

Tutkimuksissa ei ole saatu näyttöä siitä, että vitamiinivalmisteita käyttämällä voisi vähentää syövän vaaraa. Joskus ravintolisistä on päinvastoin haittaa.

Lisääkö kahvinjuonti syöpäriskiä?

Sitkeänä elää uskomus siitä, että koska kahvi ärsyttää joidenkin vatsaa, se myös lisää pahanlaatuisten muutosten mahdollisuutta suolistossa. Kahvinjuonnille ei ole olemassa suosituksia syövän näkökulmasta, koska tutkimustietoa aiheesta ei ole vielä riittävästi.

Jonkin verran on näyttöä siitä, että kahvin (myös kofeiinittoman) juonti vähentää kohdunrungon ja eturauhasen syöpäriskiä. Kahvin suojaava vaikutus saattaa syntyä kahvihappojen avulla, sillä ne toimivat voimakkaina antioksidantteina.

Syöpäriskin kannalta olennaista on, mitä kahvin seassa on. Jos kahvissasi on reilusti sokeria ja syöt sen kera paljon makeita leivonnaisia, silloin kahvihetket altistavat ylipainolle ja syöpäriski lisääntyy.

Nykyisen tietämyksen perusteella kohtuullinen kahvittelu on paikallaan. Kahvilla voi jopa olla suojaava vaikutus tiettyjä syöpiä, kuten monia muitakin kroonisia sairauksia, vastaan.

Suojaako punaviini suojaa?

Punaviini sisältää rypäleistä peräisin olevia flavonoideja, jotka toimivat antioksidantteina. Laboratoriossa ne suojaavat soluja hapen vanhentavalta vaikutukselta. Viinin on siksi ajateltu olevan terveellisempää alkoholia. Näin ei kuitenkaan ole.

Alkoholi sisältää runsaasti energiaa, joka altistaa lihomiselle ja lisää näin syöpäriskiä. Alkoholi sisältää myös etanolia, joka voi toimia liuottimena tupakan tai ympäristön muille karsinogeeneille. Lisäksi etanoli muuntuu elimistössä asetaldehydiksi, joka luokitellaan syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

Jopa kymmenen gramman päivittäinen alkoholiannos, toisin sanoen lasillinen olutta, viiniä tai väkeviä, kohottaa rintasyöpäriskiä. On myös huomioitava, että juominen ja tupakointi yhdessä lisäävät suun ja nielun alueen syöpäriskiä huomattavasti enemmän kuin kumpikaan erikseen.

Syöpävaaran näkökulmasta ei siis ole eroa sillä, mistä juomasta alkoholisi saat. Ratkaisevampaa on, kuinka paljon juot eli kuinka paljon etanolia elimistöösi kertyy.

Syöpäriskin osalta alkoholi on armoton. Turvarajoja ei ole, vaan riski nousee käytetyn alkoholimäärän myötä. Alkoholin käyttö lisää useiden syöpien vaaraa.

Lisääkö liian ”hapan” ruoka syöpävaaraa?

Joskus kuulee väitettävän, että hapan ruokavalion tekee verestä liian ”hapanta”, mikä lisää syöpäriskiä. Kehoa happamoittavia ruoka-aineita ovat esimerkiksi liha, maito-ja viljatuotteet sekä sokeri. Tästä syystä ruokavalioon pitäisi lisätä emäksisiä elintarvikkeita, kuten vihanneksia ja hedelmiä.

Todellisuudessa munuaiset pitävät tarkasti huolen siitä, että veri pysyy hieman emäksisenä. Kaikki ylimääräinen happamuus tai emäksisyys yksinkertaisesti poistuu virt-san mukana. Säilyttääkseen oikean tasapainon kehossa munuaiset muuttavat virtsan koostumusta riippuen siitä, mitä olet syönyt.

Vaikka kasvisten ja vihannesten runsas syöminen on erittäin suositeltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka emäksinen elimistösi on.

Väite happaman ruoan vahingollisuudesta on hölynpölyä. Totta on, että syöpäsolut eivät voi elää liian emäksisessä – tai happamassa – ympäristössä, mutta niin ei voi mikään muukaan elimistön solu.

Asiantuntija: Sanna Ritola, laillistettu ravitsemusterapeutti, Suomen Syöpäyhdistys ry.

terveellinen ruokavalio, kipu, tulehdus

Elimistön hiljaista tulehdusta hillitsevä ruoka hoitaa myös kipua. Lue miten.

Jo lääketieteen isä Hippokrates oivalsi ravitsemuksen yhteyden kipuun. Kansanparannuksessa on tuhansia vuosia käytetty yrttejä ja ruoka-aineita kipujen lievittämiseen.

– Koska ruoka on välttämätöntä hengissä säilymisen kannalta, olisi erikoista, jos sillä ei olisi mitään tekemistä sairauksien ja kipujen kanssa, kommentoi Pirjo Lindfors, joka tutkii kipua, ravitsemusta ja elämäntapoja.

Uusimpien tutkimusten mukaan kipupotilaan kannattaa suosia erityisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä siemeniä ja pähkinöitä. Marjat, kasvikset ja hedelmät sisältävät soluja suojaavia antioksidantteja, pähkinät ja siemenet välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja, joista juuri omega-3-rasvahapot vähentävät tulehduksellisuutta elimistössä.

Vähärasvaiset hapanmaitotuotteet, kala ja valkoinen liha ovat parempia proteiinilähteitä, sillä ne aiheuttavat vähemmän tulehdusta kuin punainen liha ja maito mutta sisältävät kaikki välttämättömät aminohapot. Tällainen ruokavalio lievittää tulehdusta ja parantaa suoliston bakteerikantaa.

Tutkimusten mukaan pitkäaikainen kipu ja D-vitamiinivaje kulkevat käsikkäin.

Esimerkiksi fibromyalgiasta ja lihaskivuista kärsivillä on mitattu tavallista alhaisempia D-vitamiinipitoisuuksia. Riittävän D-vitamiinin määrästä asiantuntijat kuitenkin kiistelevät.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallinen suositus on tällä hetkellä 10 µg vuorokaudessa, mutta moni pitää sitä riittämättömänä.

– D-vitamiinia pitäisi ottaa purkista talvella 20–50 µg ja kesällä 20–25 µg päivässä, riippuen muun muassa iästä ja ruokavaliosta, toteaa Pirjo Lindfors.

Asiantuntija: Pirjo Lindfors, anestesiologian erikoislääkäri, HUS.

Vierailija

Millainen ruokavalio helpottaa kipua?

Vierailija kirjoitti: Pyydän , koittakaa gluteiinitonta diettiä. Miltei kaikkea löytää ilman gluteiinia. Itse olen saanut paljon apua gluteiinittomasta. Vaikka minulla ei ole todettu keliakiaa. Oudot vatsavaivat ovat myös parantuneet. Toimii. Heinäkasvit ovat 4 mahaisen märehtijän ruokaa, koska niiden ravinteet ovat sitoutuneet fytaatteihin. Tarvitaan 4 mahaa tai idätys, jotta hyötyisimme heinäkasvien ravinteista. Siksikin ne ovat ihmiselle edelleen korvikeruokaa, emmekä pysty käsittelemään...
Lue kommentti
viljaton gluteeni vatsavaivat FODMAP hiilihydraatit kuitu

Jos epäilet vatsavaivojesi syyksi viljaa, voit kokeilla venhän karsimista ruokavaliosta. Kaikkia viljoja ei kuitenkaan kannata hylätä ennen lääkärikäyntiä.

Vehnän, ohran ja rukiin gluteeni aiheuttaa yleisimmin vatsan turvotusta, kipuja, ilmavaivoja ja ripulia. Gluteeni ärsyttää kuitenkin muutakin kuin suolta. Se voi lisätä nivelkipuja, ihottumaa tai neurologisia ja hermostollisia oireita. Se saattaa aiheuttaa myös mielialan heittelyä, limakalvojen kuivuutta tai lapsettomuutta.

Gluteeniherkkyyttä on tutkittu kiivaasti pari vuotta. Se aiheuttaa samanlaisia oireita kuin keliakia – olematta kuitenkaan sitä. Gluteenille herkkiä on arvioitu olevan muutamia prosentteja väestöstä.

Aikuinen voi elää ilman vehnää – tai ainakin ilman vaaleaa, puhdistettua vehnää. Vehnän välttämisestä ei ole haittaa, kunhan huolehtii ruokavalion monipuolisuudesta. Joillakin viljan gluteenin aiheuttamat vaivat helpottavat viikossa, osalla kokeilu vaatii jopa vuoden. Täydellisen välttämisen sijaan voi testata myös viljan käytön vähentämistä.

Jos aikoo jättää kaikki gluteenipitoiset viljat pois, kannattaa käydä ensin lääkärissä. Hän selvittää, ettei oireiden syynä ole keliakia tai vilja-allergia. Omin päin aloitettu dieetti voi parantaa suolinukkaa niin, ettei keliakiaa pystytä myöhemmin tunnistamaan edes ohutsuolen koepalasta.

Gluteenittomien vaihtoehtojen ongelma on se, että niissä on kuitua vähemmän kuin kotoisissa viljoissamme. Kuitulisää saa muun muassa vihanneksista, palkokasveista ja siemenistä. Lisäksi pitää huolehtia vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista, kuten B-vitamiineista, magnesiumista, sinkistä ja raudasta.

Gluteeniherkkyyden mittaamiseksi ei ole testiä. Asia selviää lääkärin valvonnassa toteutetulla välttämisellä ja altistuskokeilla. Keliakia todetaan tähystyksessä otettavalla koepalalla ohutsuolesta. Keliakiaan on kehitetty luotettava verikoe, jota ei vielä ole hyväksytty virallisesti.

Gluteeniherkkyydessä oma kokemus ratkaisee sopivan ruokavalion ja se voi vaihdella eri elämänvaiheissa. Osa vatsavaivaisista hyötyy laktoosin välttelystä, osalle sopii niin sanottu FODMAP-ruokavalio. Keliakiassa gluteenia on vältettävä tarkasti ja loppuelämä. Lääkettä ei toistaiseksi ole, mutta kehitystyö on kiivasta. Myös rokote on työn alla.

Asiantuntija: Katri Kaukinen, professori, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri, Tampereen yliopisto.

Vierailija

Näin selvität, sopiiko vilja

Heinäkasvit ovat 4 mahaisen märehtijän ruokaa, koska niiden ravinteet ovat sitoutuneet fytaatteihin. Tarvitaan 4 mahaa tai idätys, jotta hyötyisimme heinäkasvien ravinteista. Siksikin ne ovat ihmiselle edelleen korvikeruokaa, emmekä pysty käsittelemään niiden proteiineja kunnolla. Kaikilla viljoja syövillä on tulehdusta ohutsuolessaan, niillä joilla tulehdusta on enemmän, syntynyttä ongelmaa kutsutaan keliakiaksi. Suomessa keliakiaa esiintyy n. 2 %:lla väestössä. Ihmisen evoluutio on kestänyt 2...
Lue kommentti
kasium vegaani ruokavalio pähkinät pavut soija tofu

Olen runsaasti liikuntaa harrastava lukiolaistyttö ja olen pikkuhiljaa vähentänyt lihansyöntiä minimiin eettisistä ja ekologisista syistä. Haluaisin karsia myös maitotuotteita, mutta esimerkiksi kalsiumin tarpeellinen saanti ja luuston vahvana pysyminen mietityttää. Miten siis kasvisruokavaliosta voi saada riittävästi hyvin imeytyvää kalsiumia, jos ei käytä maitotuotteita? Imeytyykö esimerkiksi kauramaitoihin lisätty kalsium niin hyvin, että niillä voisi korvata maitotuotteet?

Oikein koostettuna myös maidoton kasvisruokavalio voi turvata riittävän kalsiumin saannin. Saantisuositus on aikuiselle naiselle 800 ja raskaana olevalle 900 mg vuorokaudessa. Kalsiumilla rikastetut kasvipohjaiset maitovalmisteiden tyyppiset tuotteet, esim. soija-, kaura- ja riisimaidot, ovat hyviä riittävän kalsiumin saannin turvaajia. Niissä on usein sama määrä kalsiumia kuin maitovalmisteissa eli 120 mg desilitrassa. Kalsiumilla rikastamattomissa tuotteissa kalsiumia ei juurikaan ole. Muista ruoka-aineista kohtuullisen hyviä kalsiumin lähteitä ovat esim. palkokasvit, tofu ja kuorimattomat seesaminsiemenet. Myös muita siemeniä ja pähkinöitä kannattaa suosia.

Mikäli kysyjä päätyy vegaaniruokavalioon, Vegaaniliiton internet-sivustolta löytyy tietoa ruokavalion monipuolisesta koostamisesta. Huomattavaa on, että luuston kuntoon vaikuttavat myös mm. riittävä D-vitamiinin saanti ja liikunta. Vegaaniruokavaliossa D-vitamiinin saanti voi jäädä liian vähäiseksi. Tällöin suositellaan D-vitamiinia valmisteena 10 mikrogrammaa päivässä. Optimaalisimmillaan valmisteen tulisi olla D3-muotoa, mikä on eläinperäinen. Kasviperäinen D2-muoto ei näyttäisi olevan tutkimusten mukaan yhtä tehokasta.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Wanhaparta

Mistä kalsiumia vegaanille?

Pelkkä kalsium ei takaa vahvoja luita, tieteelliset tutkimukset kertovat että maissa joissa juodaan eniten lehmänmaitoa ja käytetään maitotuotteita (eli saadaan eniten kalsiumia) on väkilukuun suhteutettuna myös enemmän luumurtumia(!). Vegaanisesta ruokavaliosta (kasviksista) saa hyvin K-vitamiinia jolla on olennainen osa kalsiumin siirtymisessä luihin, pelkkä D-vitamiini ei riitä, ellei halua että kalsiumia kerääntyy runsaasti myös pehmytkudoksiin. Mistäs muuten kuvittelette että lehmät sen...
Lue kommentti