Pähkinä on sydänystävällinen superruoka, jonka E-vitamiini hoitaa myös muistia. Suomalaiset voisivat käyttää pähkinöitä paljon enemmän.

Minkä verran sinä käytät pähkinöitä päivittäisessä ruokavaliossasi? Aika vähän, arvatenkin – ja se on sääli. Pähkinöistä saa pehmeää rasvaa sydämen suojaksi ja hyvää proteiinia, kuitua, tarpeellisia kivennäisaineita sekä vitamiineja. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan E-vitamiinit, joita pähkinöissä on runsaasti, suojaavat muistihäiriöiltä.

– Pähkinät ja siemenet ovat lisukkeena oiva tapa lisätä hyvälaatuisen ja sydänterveellisen rasvan osuutta päivittäisessä syömisessämme, kertoo erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Kansanterveyslaitokselta.

Pähkinöistä tekee myös suositeltavan vitamiini- ja kivennäispommin niiden erikoisominaisuudet. Pähkinät ovat pähkinäkasvin lisääntymiseen tarkoitettuja osia, ja niinpä niihin on kertynyt runsain mitoin hyödyllisiä ravintoaineita.

Liioitella ei kuitekaan pidä, sillä pähkinöiden energiapitoisuus on suuri: 500–600 kilokaloria sataa grammaa kohti eli yhtä paljon kuin suklaassa. Erona moniin muihin lihottaviin herkkuihin on kuitenkin se, ettei pähkinöistä löydy juuri ollenkaan valtimoita kovettavaa pahaa rasvaa.

Heitä salaatin sekaan

Pähkinät eivät ole edes hoikistujalle haitaksi, kunhan niitä ei ahmi pussitolkulla päivittäin. Naposteluherkkuna me suomalaiset pähkinöitä usein käytämmekin ja valitettavasti suosimme vieläpä suolattuja ja rasvassa uitettuja versioita.

– Kannattaisi mieluummin käyttää pähkinöitä sellaisenaan, esimerkiksi salaattien lisukkeina makua, näköä ja rakennetta parantamaan. Uskon, että moni salaattien karttajakin voisi innostua kasviksista, kun mukana on ruokaisaa pähkinää. Kiva vivahde muuten niin kevyeen ja vesipitoiseen ruokalajiin, Ovaskainen vinkkaa.

Pähkinä on perinteisesti ollut myös leipojien suosikki. Suomalaiseen jouluun kuuluvat varsinkin glögimantelit ja mantelipullat.

– Jos napostella haluaa, pähkinät voi ostaa kuorellisina. Silloin niiden kuorimiseen menee aikaa ja itse näpräämisestä tulee se juttu. Kannattaa myös kiinnittää huomiota pähkinöiden annoskokopusseihin, ettei tule syötyä niitä niin runsaasti. Pienet, 25 gramman pussikoot, sellaiset joita lentokoneissa näkee, olisivat minusta hyviä.

Mallia maailmalta

Pähkinät ja siemenet, kuten kasvikset yleensä, lisäävät elimistömme hyvinvointia. Yhdysvaltain syöpätutkimuslaitoksen mukaan tuoreet ja käsittelemättömät kasvikunnan tuotteet ovat omiaan vähentämään syöpäriskiä.

– Amerikkalaiset suosittelevat pähkinöiden käyttöä jokaisella aterialla, mutta ihan niin pitkälle en suomalaisissa ravitsemussuosituksissa niiden energiasisällön vuoksi menisi. Silti perusajatus on hyvä ja olen sitä mieltä, että me suomalaiset voisimme keksiä pähkinöille paljon nykyistä monimuotoisempia käyttötapoja, erikoistutkija mainitsee.

Ovaskainen ottaisi mallia Aasiasta ja Etelä-Amerikasta, jossa pähkinät ryydittävät palapaisteja ja kalaruokia.

– Pähkinäöljyt ovat myös erinomaisia arominantajia vaikkapa leivonnassa ja piirakoiden lisäproteiinin lähteenä. Maailmalla maapähkinäöljyä käytetään paikoin runsaastikin, mutta Suomessa sen käyttö on vähäistä.

Monien makujen pähkinät

Saksanpähkinä

Pehmeä ja rapea pähkinä, jota käytetään kypsänä ja kokonaisena, rouhittuna tai jauhettuna salaatteihin, pataruokiin, kastikkeisiin ja leivontaan. Läheistä sukua pekaanipähkinälle, jota käytetään saksanpähkinän tavoin. Sisältää hyviä rasvahappoja 56 g/100g, rasvaa 85 %, proteiineja 9 % sekä B-vitamiinia.

Hasselpähkinä

Voimakkaanmakuinen ja rasvainen pähkinä, joka sopii lisukkeeksi suolaisiin ja makeisiin ruokiin, leivontaan sekä napostelupähkinäksi. Sisältää hyviä rasvahappoja 38 g/100 g, rasvaa 84 %, proteiineja 9 % ja B-vitamiinia, erityisesti foolihappoa, sekä E-vitamiinia.

Cashew

Pehmeä ja täyteläinen pähkinä, joka on parhaimmillaan naposteluherkkuna. Käytetään sellaisenaan, jauhettuna tai paahdettuna. Sopii erityisesti kasvisruokavalion ja elävän ravinnon täydentäjäksi ja pähkinävoin ja omatekoisen kasvislevitteen raaka-aineeksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 35 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia.

Maapähkinä

Voimakkaanmakuinen maapähkinä kuuluu itse asiassa papuihin. Se sopii suolaisiin ruokiin ja antaa maksu esimerkiksi broilerin päälle murskattuna. Käytetään myös kuorrutteissa ja leivonnassa. Paahdetut maapähkinät ja maapähkinävoi ovat tärkeitä makua antavia aineita monissa eteläintialaisissa ja indonesialaisissa kastikkeissa. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 29 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.

Manteli

Mieto ja makea manteli on marsipaanin ja mantelimassan raaka-aine. Mantelijauheella sakeutetaan keittoja ja lihapatoja ja leivonnassa sitä sekoitetaan vehnäjauhoihin makua tuomaan. Mantelilastuja käytetään myös salaatteihin ja kalaruokiin. Manteliöljy sopii myös salaattiöljyksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 30 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 80 %, proteiineja 16 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.

Asiantuntijana ravitsemusterapeutti ja Turun ammattikorkeakoulun lehtori Annukka Mattinen.

Lue lisää: Paljonko pähkinöitä päivässä

Hyödynnä pähkinöiden vitamiinit ja rasvahapot

Supersimppeli pähkinäjuoma

Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Hyvä tietää

Pähkinät, erityisesti levitteet sekä rikotut, rouhitut tai jauhetut pähkinät, säilyvät huonosti, sillä niiden rasvahapot eltaantuvat helposti. Niinpä pähkinät kannattaa aina säilyttää jääkaapissa.

Vierailija

Syön pähkinöitä ja manteleita vajaan kourallisen päivässä. Lisäksi syön yhden maapähkinälevitteisen leivän illalla, Urtekram, jossa ei ole sokeria, hitunen lisättyä suolaa. Ei varmaankaan tule liikaa rasvaa, kun syön toisen leivän aterian kanssa voilla ja toisen siis illalla. Ruoka on kana-kala-kasvisvoittoista. Mietityttää vielä tuo maidon saanti, kun käytän maitoa vain puuroon ja illalla Alpro manteli- tai riisimaitoa 2 dl smoothieen. Juustoja syön kovin harvoin. Olen lähemmäs 60-vuotias nainen. 

Ruoan tekeminen kotona ja kotimaisen ostaminen vähentävät ympäristömyrkkyjen määrää, ravitsemusterapeutti Sari Aalto neuvoo.

OSTA PERUSELINTARVIKKEITA

 Jos haluat karttaa myös lisäaineita, kannattaa ostaa tuotteita, jotka ovat lähellä alkuperäistä raaka-ainetta. Valitse tuoretta lihaa, kalaa, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, kanamunia ja maitoa. Luomutuotteet eivät nykytiedon mukaan poikkea ravintosisällöltään tavanomaisista mutta lisäaineita niissä sallitaan vähemmän.

SUOSI KOTIMAISTA

Kotimaisuus on tae tuotantoon ja valmistukseen liittyvien säädösten noudattamisesta sekä puhtaammasta ympäristöstä. Valitse kotimaisina ainakin liha, kala, kananmunat ja maitovalmisteet. Myös rasvaisissa tuotteissa kotimaisuus kannattaa, sillä monet vierasaineet, kuten raskasmetallit, jäävät rasvaliukoisina tuotteisiin. Joutsenkuvioinen Hyvää Suomesta -merkki kertoo, että elintarvike on valmistettu ja pakattu Suomessa, tuoteryhmästä riippuen joko kokonaan tai vähintään 75-prosenttisesti kotimaisista raaka-aineista.

NOUDATA RUOKAPYRAMIDIA

Kun syöt ravitsemussuositusten mukaan, vähennät huomaamatta vierasaineiden saantia. Ruokapyramidin perustana ovat täysjyvävilja, marjat, hedelmät ja kasvikset. Niistä tulisi saada noin puolet päivän energiasta. Lisäaineitakin on eniten ruokapyramidin huipulla olevissa tuotteissa: kekseissä, sipseissä, karkeissa ja limuissa, joissa on myös eniten sokeria, suolaa ja rasvaa. Alkoholijuomissakin on yllättävän paljon lisäaineita.

TEE ITSE

Kun raaka-aineet ovat helppoja ja edullisia. Marinoi itse lihat, samalla saat säädettyä suolan ja rasvan määrää. Luonnonjogurtti maustuu kotimaisilla marjoilla, valmiin sitruunarahkapurkin sijasta voit sekoittaa perusrahkaan sitruunamehua ja sokeria. Voit säästää aikaa käyttämällä esimerkiksi pakastevihanneksia. Niissä ovat ravintoaineet tallella, eikä niihin ole lisätty mitään, ei edes suolaa. Mahdollisia vierasaineita vältät valitsemalla pussin, jonka raaka-aineet ovat kotimaisia.

LIITY RUOKAPIIRIIN

Kun ostat lähiruokaa, tiedät, kuinka ruokasi on tuotettu, ja ruokapiirissä tutustut muihin samanmielisiin.

Sitruunapippuri

Artikkelissa mainittu väittämä, ettei luomutuotteiden ravintosisältö poikkea normaaliruoasta ei pidä ihan paikkaansa. Luomutuotteita on tutkittu ja niiden on todettu sisältävän niin sanottuun normaaliruokaan nähden korkeampia vitamiinipitoisuuksia. Moni väittää myös, että niiden maku on parempi. Sitä en osaa sanoa, makuasioista kun ei voi kiistellä, mutta tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, ettei luomutuotannossa saa käyttää kasvisuojelumyrkkyjä, joka onkin monella se syy luomutuotteiden käyttämiseen.

Vaikka kotimaisuutta ja lähiruokaa pitäisikin työllisyyden näkökulmasta suosia, ei se yksin valitettavasti ole mikään tae puhtaudesta. Jos syö niin sanottua normiruokaa, kotimaisessa tai pikemminkin eu:n sisällä tuotetussa ruoassa on havaittu vähemmän kasvisuojelumyrkkyjäämiä kuin eu:n ulkopuolelta tulevissa. Lisäksi on elintarvikkeita, kuten vaikka kahvi, joista näitä kasvisuojelumyrkkyjäämiä ei seurata. Ainakin tällaisten elintarvikkeiden osalta luomuversio saattaa olla turvallisempi valinta. Mikäli lisäaineista on huolissaan pärjää pitkälle sillä, että valmistaa mahdollisimman paljon itse ruokansa alusta loppuun, kuten artikkelissakin jo mainittiinkin.

Ruokakirjailija Mari Moilanen nauttii ruokalahjojen antamisesta. Tässä kaksi vinkkiä syksyisten kaveritapaamisten iloksi. Mallaspatongit iltaan, suklainen granola vaikka brunssille.

Mari Moilanen kertoo syyskuun Hyvän terveyden (11/2016) Hyvää tekevät -palstalla ruokalahjavinkkinsä. Tässä ohjeet kahden vinkin valmistukseen.

Mallaspatongit

Taikinasta valmistuu 2 patonkia.

Mallasiirappi:

2 1/2 dl vettä

2 dl ruokosokeria

1/2 dl kaljamaltaita

Patongit:

1 1/2 dl tummaa olutta, esim. porteria

3 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

1 rkl mallassiirappia

1 tl suolaa

10 1/2 dl spelttijauhoja

1 rkl kaljamaltaita

1/4 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

Valmista ensin mallassiirappi. Mittaa kattilaan vesi, ruokosokeri sekä kaljamaltaat. Anna kiehua reippaasti 5 minuuttia, siivilöi ja jäähdytä. Säilytä siirappia puhtaassa lasipurkissa.

Lämmitä olut sekä vesi hieman kädenlämpöä kuumemmaksi. Lisää hiiva ja mallassiirappi. Anna seoksen kuplia noin viiden minuutin ajan. Lisää suola.

Sekoita jauhoihin maltaat. Vaivaa jauhot erissä taikinaan. Lisää lopuksi rypsiöljy. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta kaksi patonkia ja nostata niitä patonkipellillä liinan alla 10-15 minuuttia. Voitele patonkien pinta vedellä ja paista ensin 225 asteessa 15 minuuttia, laske lämpö 200 asteesee ja paista vielä 10 minuuttia.

 

After eight -granola

Tällä ohjeella granolaa valmistuu noin litra.

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl kanelia

1 rkl kardemummaa

ripaus ruususuolaa

1 1/2 dl kookosöljyä

1 dl vaahterasiirappia

1 vaniljatanko

Lisäksi:

150 g suklaarouhetta

3-4 tl piparminttuöljyä

kaakaonibsejä

Sekoita kaurahiutaleet, kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa kulhossa. Sulata kookosöljy. Sekoita kookosöljyyn vaahterasiirappi ja yhden vaniljatangon siemenet. Sekoita neste kaurahiutaleseokseen.

Levitä seos tasaisesti uunipellille ja rapeuta seosta 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Sekoita granolaa muutaman kerran paahtumisen aikana.

Kun granola on valmis, ota se uunista ja sekoita kuuman seoksen joukkoon 100 grammaa rouhittua suklaata sekä piparminttuöljy. Sekoita niin, että suklaa sulaa granolaan.

Lisää lopuksi jäähtyneeseen granolaan kaakaonibsit ja loppu suklaarouhe.

 

Katso Mari Moilasen muut ruokalahjavinkit:  Hyvä terveys 11 / 2016.

Hölmistynyt

Hei! Miten on mahdollista että kaurahiutaleita tulee vain 1 dl ?? Ja kookosöljyä 1 1/2 dl ja vaahterasiirappia 1 dl ?? Tein tällä ohjeella ja oli TODELLA nestemäistä, jouduin lisäämään huomattavasti kaurahiutaleita + cashew-pähkinöitä. Ohjeessa on varmaankin virhe ??

Syömisiimme lyödään leimoja herkästi. Lue mitä ovat esimerkiksi luomu-, lähi- tai superruoka?

LUOMURUOKA tuotetaan ilman väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Pellot ovat kauempana teollisuudesta kuin muut pellot. Lisäaineita sallitaan 48, kun muussa elintarvikkeiden valmistuksessa sallittuja on yli 300.

LÄHIRUOKA on lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Tuotantotapa voi olla tavanomainen tai luomu.

SUPERFOOD on markkinoinnissa käytetty termi ravintotiheistä elintarvikkeista. Se ei tarkoita, että tuotteella olisi tieteellisesti osoitettua vaikutusta terveyteen tai että se automaattisesti olisi luomua tai lisäaineetonta.

LISÄAINE on tarkoituksella lisätty aine, jonka turvallisuuden viranomaiset tarkistavat ja jonka käyttöä säädellään laeilla. Joillekin lisäaineille on määritelty korkein sallittu päiväannos eli ADI-arvo. Lisäaineet muun muassa sakeuttavat, makeuttavat, värittävät ja säilyttävät ruokaa.

VIERASAINE on vahingossa ruokaan joutunut haitallinen aine, kuten raskasmetalli, ympäristömyrkky tai eläintenhoidossa käytetyn lääkeaineen jäämä. Niitä ei tuoteselosteista löydy. Vierasaineita voi olla niin tavanomaisessa kuin luomuruoassakin.

 

ASIANTUNTIJAT: Marina Heinonen, elintarviketieteiden tohtori, ravinnon turvallisuuden professori, Helsingin yliopisto. Sari Aalto, ravitsemusterapeutti, ravitsemustieteen lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Haluamme puhdasta ruokaa – mutta mitä se on? Lisäaineetonta, prosessoimatonta vai luomua?

Yksinkertaisin terveysteko tänä päivänä on se, mitä panemme suuhumme. Nyt rummutetaan puhtaan ruoan puolesta: prosessoimattomalla, lisäaineettomalla, luomulla ja lähiruoalla on kaikilla kannattajansa.

Mutta onko puhtaan ruoan tavoittelussa järkeä? Ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen pitää melua ylimitoitettuna. Hänen mielestään puhdas ruoka on sellaista, joka ei sisällä haitallisia mikrobeja, ympäristömyrkkyjä tai hiekkaa.

Prosessoimaton ja lisäaineeton ruoka ei ole terveyden kannalta sen terveellisempää kuin tavallinen ruoka — joskus jopa päinvastoin.

— Prosessointihan tarkoittaa kokkaamista: ruoan pilkkomista, sekoittamista ja kuumentamista. Suuri teollinen mittakaava ei tee siitä huonoa.

Otetaan esimerkiksi einesmakaronilaatikko: siinä ovat ainekset kohdallaan eikä yhtään lisäainetta. Kotona tehden saa maukkaampaa, kun elintarviketeollisuus yrittää tehdä kaikille sopivaa, mutta asia korjaantuu tuunaamalla ja maustamalla eines oman makunsa mukaan.

Terveellisemmäksikään kotiruoka ei välttämättä tule. Kaikki eivät ole synnynnäisiä mestarimaustajia ja makua haetaan liiasta suolasta ja rasvasta.

— Suola, sokeri ja kova rasva ovat suurimmat pahikset, kun puhutaan ruoan vaikutuksesta terveyteen.

Luonto osaa yllättää

Lisäaineita pelätään turhaan. Niitä käytetään parantamaan ruoan rakennetta, makua, väriä tai estämään sen pilaantuminen. Ne eivät ole joutuneet ruokaan vahingossa, eikä niitä ole ujutettu mukaan kuluttajalta salaa. Kaikki käytetyt lisäaineet on listattu tuoteselosteeseen.

Luonnollisuus kuulostaa hienolta tavoitteelta, mutta se ei ole tae turvallisuudesta. Myös luomutuotteet ja lähiruoka homehtuvat tai saattavat sisältää ympäristömyrkkyjä.

Luonnollisuuden haikailussa saattaa unohtua, että monia lisäaineita on ruoassa luontaisestikin. Esimerkiksi omenaa syödessään saa pektiiniä (E440), askorbiinihappoa (E300) ja omenahappoa (E296). Lisäainekäytössä pektiini käy jogurttien ja hillojen sakeuttamiseen ja askorbiihappo estämään hedelmämehujen tummumista. Omenahapolla säädellään mehun happamuutta ja hidastetaan homeiden kasvua.

Ruoan lisäaineissa määrät ovat häviävän pieniä vastaaviin luontaisiin pitoisuuksiin verrattuna. Yleensä niitä lisätään milligrammoja, kun luontaisesti määrät ovat grammoja.

Jopa terveellisempää

Lisäaineiden vastustajien silmätikuksi on noussut muun muassa natriumglutamaatti (E621). Sen pelätään aiheuttavan lapsille käytöshäiriöitä ja neurologisia sairauksia, kuten dementiaa.

Natriumglutamaatin vaarojen rummutus ihmetyttää Heinosta. Mitään haittoja ei ole todettu suurillakaan annoksilla, ei edes poikkeuksellisesti ihmisille tehdyissä kokeissa — normaalistihan lisäaineet testataan eläin- tai solukokeissa. Natriumglutamaatille ei ole määritelty suurimmasta päivittäissaannista kertovaa ADI-arvoa eli sen käyttöä ei ole rajoitettu.

Proteiinien sisältämää glutamiinihappoa on luonnossa vaikka possunlihassa tai tomaatissa. Niitä syömällä saa glutamaattia enemmän kuin ruoasta, jossa sitä on käytetty lisäaineena. Osa porsaanleikkeen proteiinista pilkkoutuu aivan samaksi aineeksi kuin aromisuolasta saatu glutamaatti.

Lisäaineesta saattaa olla jopa hyötyä terveydelle: kun suola vaihdetaan natriumglutamaattiin, tuotteen suolapitoisuus vähenee jopa kolmannekseen. Tämä on eduksi niille, joiden verenpaine tuppaa nousemaan.

Ruokatalot ovat tuoneet markkinoille lihatuotteita, joista natriumglutamaatti on poistettu. Heinosen mukaan tähän ei perusteena ole terveellisyys vaan se on markkinointikikka: teollisuus tarjoaa sitä, mitä ostajat haluavat.

Lisäaineiden takia Heinonen ei jätä mitään ruokaa ostamatta. Hän ei ole yliherkkä millekään lisäaineelle eikä karsasta niitä myöskään eettisistä syistä. Tosin perheen kasvissyöjä välttelee eläinperäisiä lisäaineita, kuten väriaine karmiinia (E120), jonka punaisuus tulee Azoreilla viljellyistä kirvoista.

Turvallista ruokaa

Lisäaineiden E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopassa. Numeron edessä oleva E merkitsee, että Euroopan unioni on arvioinut lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Kaikista hyväksytyistä 323 lisäaineista on tehty tarkat tieteelliset turvallisuusarviot. Esimerkiksi makeutusaine aspartaamin (E951) turvallisuus on tutkittu neljään kertaan, viimeksi joulukuussa.

Aspartaamin suurinta päiväannosta ei muutettu. Se on 40 mg painokiloa kohti eli aikuinen voi juoda turvallisesti neljä litraa aspartaamilla makeutettua limua päivässä, 20-kiloinen lapsi kolme litraa. Vain harvinaista entsyyminpuutosta, fenyyliketouriaa, sairastavat joutuvat välttämään aspartaamia.

Osalle lisäaineista on määritelty suurin päiväannos, mutta suurinta osaa lisäaineista saa käyttää ilman rajoituksia.

Suomalaisilla turvarajat heiluvat kahden lisäaineryhmän kohdalla, ja niissäkin vain lapsilla. Suomalaislapset voivat saada liikaa nitriittiä (E249 ja E250) ja bentsoaatteja (E210—219). Niiden on eläinkokeissa todettu aiheuttavan yliherkkyysoireita ja mahdollisesti keskittymisongelmia suurilla annoksilla. Nitriittiä saa lihajalosteista, kuten makkaroista ja leikkeleistä, bentsoaatteja esimerkiksi mehuista, ketsupista ja levitteistä.

— Nitriitin ja bentsoaatin saantia voi vähentää helposti karsimalla nakkien ja kinkkuleikkeiden syömistä. Ei niitä kukaan tarvitse joka päivä.

Jotkut lisäaineet, kuten sulfiitit (E221—228), saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Jos iho lehahtelee tai vatsa kiukuttelee tiettyjen ruokien syömisen jälkeen, kannattaa tutustua tuoteselosteisiin ja vältellä oireiden aiheuttajia.

Puhdasta kotimaasta

Lisäaineita suurempi riski liittyy vierasaineisiin: raskasmetalleihin ja ympäristömyrkkyihin, jotka kertyvät raaka-aineisiin ilmasta, vedestä ja maasta. Myös eläinten hoidossa käytetyt lääkejäämät saattavat kulkeutua syömisten mukana elimistöömme. Näistä ei tuoteselosteessa kerrota, eikä niiden määrää aina tiedetäkään.

— Ympäristömyrkkyjä välttelee helpoimmin ostamalla kotimaisia liha- ja maitotuotteita. Silloin tietää syövänsä ruokaa, joka on kasvanut puhtaassa ympäristössä. Myös elintarvikevalvonta pelaa hyvin Suomessa, Heinonen sanoo.

Itse hän noudattaa ohjettaan ja ostaa kotimaista lihaa eikä brasilialaista pihviä, vaikka hinta olisi tuntuvasti halvempi. Myös maitotuotteet ovat aina suomalaisia. Vihanneshyllyllä hän tekee poikkeuksen, ainakin silloin kun kotimainen kurkku ja tomaatti ovat kalleimmillaan.

— En myöskään kieltäydy unkarilaisesta tai espanjalaisesta parsasta. Kyllähän niistä pitää keväällä nauttia.

Kotimaisen kalan asemaa Heinonen surkuttelee. Silakka ja järvikalat keräävät ympäristömyrkkyjä siinä määrin, että Heinosillakin mietitään, kuinka usein niitä voi syödä — etenkin kun suvusta löytyy kalamiehiä omasta takaa. Kokonaan muikkuja ja muita sisävesien herkkuja ei onneksi tarvitse hylätä, kunhan ei tyydy yhteen lajiin. Kalan terveyshyödyt hakkaavat haitat.