Voiko avattua tonnikalapurkkia pitää jääkaapissa? Saako säilykkeistä samat vitamiinit kuin tuoretuotteista? Ota selville, mitä säilykepurkit oikeasti sisältävät.

1. Oliiveista, punajuurista, hillosipuleista ja muista pitkään avattuna säilytettävistä säilykepurkeista ei saa kaataa nestettä, koska silloin tuotteet pilaantuvat. Kaikkien palasten tulee olla liemen alla.

Oikein. Jos tuote pääsee ilman kanssa tekemisiin, bakteerit, homeet ja hiivat voivat alkaa kasvaa. Yleensä liemi on se säilövä elementti: pH voi olla alhainen, siinä voi olla säilöntäaineita ja suolaa, jotka estävät bakteerien kasvua.

2. Avattu, etikkaan säilötty jalapeno- tai chilipurkki säilyy jääkaapissa jopa kuukausia.

Oikein ja väärin. Nesteen alla ja viileässä tuote voi säilyä jopa kuukausia, sillä bakteerit eivät pääse kasvamaan. Mutta vaikka bakteereita ei syntyisikään, tuotteen laatu voi muuten heiketä. Sen kemiallinen koostumus tai maku saattaa muuttua, eikä se enää vastaa uutta. 3–4 viikkoa on sopiva säilytysaika. Jos valmistaja on antanut avatulle tuotteelle säilyvyysajan, noudata sitä.

3. Viimeinen käyttöpäivä on vain ohjeellinen. Avaamattomana säilytettyä tuotetta voi huoletta syödä pari kuukautta, tai puolikin vuotta viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

Väärin. Viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa aina viimeistä käyttöpäivää. Sen sijaan parasta ennen -merkittyjä tuotteita voi käyttää niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. Säilykkeissä on parasta ennen -merkintä, sillä viimeistä käyttöpäivää käytetään vain helposti pilaantuvissa tuotteissa, kuten jauhelihassa.

4. Metallipurkkisäilykettä, kuten tonnikalaa tai ananasta, ei saa säilyttää avattuna jääkaapissa, koska purkista liukenee säilykkeeseen tinaa.

Oikein. Avattua tuotetta ei saa säilyttää metallipurkissa, koska siitä voi liueta terveydelle haitallisia aineita. Etenkin happamat tuotteet pitää siirtää toiseen säilytysastiaan.

5. Kolhiintunutta säilykepurkkia ei saa käyttää, sillä sen sisäpinta on rikkoontunut ja pilannut säilykkeen.

Oikein. Kolhiintuneessa tai ruttaantuneessa purkissa olevaa säilykettä ei kannata syödä, sillä sisäpinta todella saattaa olla rikkoontunut. Jos purkkiin on tullut reikä, bakteerit pääsevät pilaamaan tuotteen.

6. Säilykepurkkia ei pidä säilyttää jääkaapissa, sillä kylmyys pilaa tuotteet nopeammin.

Oikein ja väärin. Kylmyys ei sinänsä pilaa tuotetta, mutta säilykkeitä ei silti pitäisi säilyttää jääkaapissa. Kylmässä ja kosteassa purkki voi ruostua puhki. Tämä kannattaa huomioida myös, jos aikoo jättää säilykkeitä kesämökille talven yli. Säilykkeet tulisi säilyttää kuivassa paikassa, huoneenlämmössä.

7. Lasipurkin korkin pitää napsahtaa ensimmäistä kertaa avatessa, muutoin säilyke on mennyt pilalle.

Oikein. Kannen on oltava tiukka ja napsahdettava avatessa. Kun purkki suljetaan kuumana, sinne syntyy alipaine, joka aiheuttaa napsahduksen paineen vapautuessa.

8. Säilykkeet ovat suolaisempia, sokeroidumpia ja rasvaisempia kuin tuoretuotteet, eikä niissä ole yhtä paljon hyödyllisiä ravinteita kuten vitamiineja.

Oikein. Yleensä säilykkeet varmaan ovat suolaisempia ja sokerisempia kuin tuoretuotteet. Aina ja välttämättä näin ei kuitenkaan ole. Onhan sitä ananasta omassa liemessäänkin. Rasvaisuus vaihtelee, tonnikalaa on sekä öljyssä että vedessä. Vitamiinien vähyys pitää paikkansa. Kuumennus tuhoaa osan vitamiineista.

9. Pelkillä säilykkeillä ei voi elää, elimistö vaatii tuoreita kasviksia ja muuta tuoretta ruokaa.

Oikein. Etenkään kaikkia kasviksia ei kannata vaihtaa säilöttyihin vihanneksiin, sillä kuumennus tuhoaa muiden muassa terveydelle välttämättömän C-vitamiinin.

10. Puolukan oma mehu riittää säilömään marjat vuodeksi, sokeria ei tarvita.

Oikein. Mutta puolukat pitää muistaa survoa huolellisesti ja säilyttää viileässä. Puolukkasurvoksen mehu on niin hapanta, että siinä eivät bakteerit kasva. Sen sijaan home sietää aika happamia olosuhteita, joten hometta voi tulla survoksen pinnalle, etenkin jos kaikki marjat eivät jää mehun alle.

11. Mitä halvempi tonnikala, sitä huonompi kalan laatu ja sitä nopeammin avattu purkki pilaantuu.

Väärin. Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan saisi pitää. Elintarvikkeiden kohdalla halpa hinta ei saa tarkoittaa huonompaa laatua.

12. Kotimainen säilyke on turvallisempi kuin ulkomainen.

Väärin. Kaikkien säilykkeiden tulee olla turvallisia. Jos jotain pitäisin riskinä, niin kotisäilykkeitä. Sen sijaan teollista prosessia valvotaan hyvin, sekä Suomessa että ulkomailla.

13. Säilykkeisiin päätyy pienikokoisempaa ja heikkolaatuisempaa ylijäämäruokaa, joka ei tuoreena mene kaupaksi.

Väärin. Säilykkeitä ei voi tehdä huonolaatuisesta tavarasta vaan ne pitää valmistaa ensiluokkaisista raaka-aineista. Säilykkeeseen pitää valita moitteeton laatu. Esimerkiksi säilykehernekeitossa lihan sidekudos turpoaa ja laajenee. Siksi hernekeittolihan pitää olla erityisen hyvää lihaa, jossa on vähän sidekudosta. Jos liha on huonoa, sitä keittoa ei kyllä syö kukaan. Joihinkin murskattuihin säilykkeisiin voi laittaa pienikokoisempaa tavaraa, esimerkiksi pienempiä ananaksia tai sieniä, mutta laadun pitää olla hyvä.

14. Lisäaineet ovat haitallisia ihmisen terveydelle.

Väärin ja oikein. Oikein käytettynä ja suosituksia noudattaen nautittuna lisäaineet ovat turvallisia. Jos ne olisivat terveydelle vaarallisia, niitä ei saisi käyttää. Lisäaineita käytetään parantamaan ruoan makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta. Lisäaineita on monenlaisia, eivät ne kaikki ole mitään kemiallisia E-koodiyhdisteitä. Esimerkiksi suola on lisäaine. Tai lisätty C-vitamiini. Lisäaineissakin kannattaa noudattaa raja-arvoja ja ohjeita. Lisäaine voi olla vaarallinen sille allergiselle henkilölle.

Vastaajana ylitarkastaja Taina Niskanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Syödessäni tomaattia ja paprikaa suutani alkaa kihelmöidä, mutta se menee ohi tunnissa. Voinko syödä näitä tästä huolimatta? Allergiaa ei ole testattu, eikä muista ruoista tule oireita.

Ruoka-allergia saattaa aiheuttaa kuvailtuja oireita, mutta taustalla voi olla muukin reaktio. Käytännössä tällä ei ole merkitystä, kun oireet eivät ole hankalampia. Ruoka-allergian hoidon keskeinen periaate on, että oireita aiheuttavia ruokia käytetään oireiden sallimissa rajoissa. Hyvin herkät tai voimakkaasti oireilevat joutuvat välttämään oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta tarkasti. Suurin osa ruoka-allergioista on onneksi kuitenkin lievempiä, jolloin allergikko voi käyttää ruoka-aineita rajoitetusti kiinnittämällä huomiota käyttötiheyteen ja kerralla nautittavaan määrään. Myös ruoka-aineen käsittely, esim. kasvisten keittäminen, voi tehdä ruoka-aineesta sopivan. Turha välttäminen voi kaventaa ruokavaliota entisestään, joten siihen ei tulisi mennä.

Olipa kysyjän kohdalla siis kyse allergiasta tai ei, nykyistä käytäntöä kannattaa jatkaa eli käyttää tomaattia ja paprikaa edelleen.

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

raakaruoka

Raakaruokavaliossa on paljon, mistä kaikki voisivat ottaa mallia, toteaa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Ruoan terveellisyys on kuitenkin olennaisempaa kuin kypsyysaste.

Lisää kasviksia

Jokaiselle olisi eduksi lisätä kasvisten ja hedelmien käyttöä. Raakaruoassa se toteutuu. Monelle sekasyöjälle tekisi hyvää vähentää lihan määrää niin, että sitä olisi pöydässä korkeintaan muutamana päivänä viikossa.

Paljon vitamiineja

Osa vitamiineista ja muista ravintoaineista säilyy paremmin, kun niitä ei kypsennetä. Mitä kovemmassa lämpötilassa ja mitä pitempään ruokaa kypsennetään, sitä enemmän vitamiineja menetetään. Tämä koskee kuitenkin vain vesiliukoisia vitamiineja, kuten C-vitamiinia ja foolihappoa.

Tutkimuksissa ei ole kyetty osoittamaan, että raakaruoan sisältämistä lisävitamiineista olisi hyötyä. Vitamiinien kannalta tärkeintä on, että syö monipuolisesti.

Ravintoaineista osa on paremmin hyödynnettävissä kypsennetyssä ruoassa. Kuumentamisesta hyötyy esimerkiksi tomaatista tuttu lykopeeni. Myös A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni, jota saa muun muassa porkkanasta, imeytyy kuumennettuna paremmin kuin raakana.

Raakaruokaa tulee täydentää B12- ja D-vitamiineilla, jos ei käytä eläinkunnan tuotteita.

Hyvää rasvaa ja kuituja

Eläinrasvaa raakaravinnossa ei ole lainkaan, jos syö kuin vegaani. Pähkinöiden, siementen ja kasviöljyjen rasvat ovat tutkitusti terveydelle hyväksi.

Jonkin verran raakaruoasta tulee terveydelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa, esimerkiksi kookosöljystä tai -maidosta. Kovan ja pehmeän rasvan suhde on kuitenkin parempi kuin sekaruokavaliossa. Kuituja tulee runsaasti kuin kaupan päälle.

Etua painonhallinnassa

Jos syö paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, painonhallinta on helpompaa – kypsensi ruokansa tai ei.

Jo yksistään pureskeluun käytetty aika saattaa olla eduksi, jos tavoitteena on laihtuminen.

Innoittava elämäntapa

Osa raakaruokailun energisoivasta vaikutuksesta tulee innostuksesta, joka elämäntapaan liittyy. Se mikä kiinnostaa, tuottaa hyvää oloa – ja on arvokasta terveydelle. Raakaruokailua voi verrata vaikka liikuntaharrastukseen, jolla on mitattavien fysiologisten hyötyjen lisäksi paljon psyykkisiä hyötyjä.

Sosiaalinen kanssakäyminen edistää tutkitusti terveyttä. Raakaruokailijat saavat osansa siitä, sillä kokemuksia ja reseptejä vaihdetaan sujuvasti kasvokkain ja netissä.

Vatsa tykkää tai ei

Moni kokee raakaravinnosta olleen hyötyä vatsalle. Siihen siirtyminen on tuonut helpotusta jopa vuosien vatsavaivakierteeseen. Tutkimuksissa kasvisvoittoinen ruoka onkin todettu hyväksi suoliston mikrobikannalle.

Raakojen kasvisten imeytymätön kuitu aiheuttaa osalle kivuliaita ilmavaivoja. Tätä voi lievittää kokeilemalla eri vihanneksia ja esimerkiksi hapattamista.

Puhdistautuminen vain myytti

Raakaravinnon kerrotaan puhdistavan kehosta kuona-aineita. Sille ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Vähemmän valmisruokia

Pitkälle jalostettujen valmisruokien vähentäminen kannattaa, jos karsii suolaisia ja rasvaisia ruokia. Sen sijaan lisäaineet eivät ole ongelma eikä niiden välttelystä tiedetä olevan terveydelle hyötyä.

Asiantuntija:  Mikael Fogelholm ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Raakaravinnolla tarkoitetaan mahdollisimman vähän prosessoiduista aineksista tehtyä ruokaa, jota kypsennetään korkeintaan haaleaksi, 40–47-asteiseksi. Pääosassa ovat tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat. Myös pähkinöitä ja siemeniä syödään runsaasti.

Ruoan valmistamisessa käytetään hellan ja uunin sijasta sauva- ja tehosekoitinta, raastinrautaa tai kasviskuivuria. Myös idättäminen ja hapattaminen kuuluvat sallittuihin valmistusmenetelmiin.