suolistovauriot immuunipuolustus autoimmuunisairaudet ruokavalio
Kuva Shutterstock

Uusien tutkimustulosten mukaan autoimmuunisairauksien taustalla vaikuttaa suolen läpäisevyyshäiriö. Kun se hoidetaan terveellisellä ruokavaliolla, paraneeko tautikin?

Jokaisella on sisuksissaan oma yksilöllinen armeija, toisin sanoen immuunijärjestelmä. Oma mikrobistomme vakoilee tunkeilijoita, kuten bakteereita, viruksia ja loisia. Kun se havaitsee vihollisen, sen tehtävä on simppeli: hyökkää ja tapa.

Valitettavasti suojelusjoukkojemme toiminta voi olla kaikkea muuta kuin täsmällistä.

Joskus immuunijärjestelmä hyökkää tunkeilijoiden lisäksi omia solujamme vastaan. Harhalaukauksista tulee paljon ”siviiliuhreja”.

Seurauksena voi olla jokin yli sadasta autoimmuunisairaudesta, joista Suomessa kärsii 5–10 prosenttia väestöstä. Viimeisen 20 vuoden aikana autoimmuunitauteja sairastavien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut – ja nuorentunut.

Yleisiä autoimmuunisairauksia meillä ovat kilpirauhasen tulehdus, ykköstyypin diabetes, keliakia ja astma. Samaan kategoriaan kuuluvia sairauksia ovat muun muassa haavainen paksusuolentulehdus, Crohnin tauti, nivelreuma, psoriasis ja MS-tauti.

Syynä liian läpäisevä suoli

Jo melko kauan on ollut selvää, että autoimmuunisairaus vaati syntyäkseen perinnöllisen alttiuden sekä jonkin laukaisevan tekijän. Esimerkiksi keliakiassa laukaisija on viljojen gluteeni.

Viime vuosina käsitystä autoimmuunisairauden puhkeamisesta on avartanut maailmankuulu gastroenterologi Alessio Fasano. Hänen tutkimusryhmänsä on saanut selville, että autoimmuunisairaudelle altistaa kolmaskin syy: suolen läpäisevyyshäiriö, jota on kutsuttu myös ”vuotava suoleksi”.

Suolen läpäisevyyshäiriössä ohutsuolen seinämän solujen tiiviit liitokset avautuvat ja päästävät verenkiertoon hyödyllisten aineiden lisäksi kaikkea sellaista, joka ei kuulu sinne, kuten pilkkoutumattomia ruoantähteitä, myrkkyjä, viruksia ja bakteereita. Aivan kuin pahiksia loitolla pitävä vartija ottaisi päivätorkut!

Kun tunkeilijat pääsevät falskaavan portin läpi verenkiertoon, immuunipuolustus saa hälytyksen ja aloittaa hyökkäyksen. Ja seuraukset voivat olla tuhoisat myös terveille soluille.

Helsingin yliopiston biolääketieteen tohtorikoulutettava Richard Forsgård kertoo, että lisääntynyt suoliston läpäisevyys saatetaan havaita jo ennen varsinaisen taudin oireita.

– Tutkimuksissa on havaittu, että autoimmuunisairauksista kärsivien potilaiden lähisukulaisilla saattaa myös olla lisääntynyt suoliston läpäisevyys, Forsgård toteaa.

Probiootit vahvistavat suolta

Suolen läpäisevyyden lisääntymisessä elämäntavoilla vaikuttaa olevan merkittävä vaikutus. Esimerkiksi epäterveellinen ravinto voi olla lisätä läpäisevyysongelmia.

–Vahvinta näyttöä on alkoholista ja sen metaboliatuotteesta, asetaldehydista. Myös alkoholin käyttöön liittyvien maksasairauksien taustalla vaikuttaa osaltaan suoliston lisääntynyt läpäisevyys, Forsgård sanoo.

Myös tietyt bakteerit ja virukset lisäävät suolen läpäisevyyttä. Tohtorikoulutettava Hanna Ventola Helsingin yliopiston Biolääketieteen laitokselta kertoo, että taudinaiheuttajat sitoutuvat suolenseinämänsolun pinnalla olevaan reseptoriin tai erittävät haitallisia aineita. Esimerkiksi tautia aiheuttava kolibakteeri muuttaa solun tukirankaa ja aiheuttaa häiriöitä suolen tiiviissä liitoksissa.

Useiden tutkimusten mukaan probiooteilla on positiivisia vaikutuksia immuunipuolustukseen, tulehdusvasteeseen ja suolistoinfektioiden ehkäisyyn.

Ventolan mukaan ainakin solu- ja eläinkokeiden perusteella näyttää siltä, että probiooteilla voi vahvistaa myös suolen limakalvoa.

Tekeillä olevassa väitöskirjassaan Ventola on tutkinut Lactobacillus rhamnosus GG -maitohappobakteeria, joka on yksi maailman käytetyimmistä probiooteista.

–Olemme havainneet sen ehkäisevän läpäisevyyshäiriöön johtavia vaurioita. Tulokset ovat linjassa muiden ryhmien saamien tuloksien kanssa, Ventola kertoo.

Tulehdus uhkaa vuotavaa suolta

Alessio Fasanon tutkimuksista selviää, että suolen liitoksia ohjaa proteiini nimeltään tsonuliini. Mitä enemmän suolessa on tsonuliinia, sitä läpäisevämpi suoli on. Jos esimerkiksi keliaakikko syö gluteenia, lisääntyy tsonuliiniproteiinien tuotanto välittömästi.

Kun Fasanon ryhmä mittasi veren tsonuliinipitoisuuksia, he havaitsivat, että esimerkiksi yli 50 prosentilla diabeetikoista tsonuliinipitoisuus oli koholla. MS-potilaista noin 29 prosentilla oli kohonnut tsonuliinitaso. Sen sijaan elpymisvaiheessa olevilla MS-potilailla tsonuliinitasot olivat terveiden tasolla.

On myös tärkeää huomata, että kun elimistö käy sotaa autoimmuunisairautta vastaan, sen voimat eivät enää riitä tavallisten virusten ja bakteerien aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. Tulehdukset voivat jäädä ilman elimistön omia korjausprosesseja. Pahimmillaan suoli voi tulehtua niin, että ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Suolen läpäisevyyshäiriöön saattaakin liittyä myös ravintoaineiden puutostiloja, mikä entisestään kiihdyttää ikävyyksien kierrettä.

Fasanon pääviesti on kuitenkin toiveikas: kun mikä tahansa kolmesta autoimmuunisairauden puhkeamiseen vaadittavasta tekijästä — eli geenit, ympäristön laukaiseva tekijä tai suoliston läpäisevyyshäiriö – poistetaan, tulisi autoimmuunisairauteen johtavan prosessin pysähtyä.

Rasvainen ruoka vaurioittaa suolta

Tiedemaailmassa on viimeaikoina kohistu lihavuuden yhteydestä suoliston limakalvohäiriöön. Kun limakalvo vaurioituu, se ei enää pysty suojelemaan elimistöä vierailta mikrobeilta vaan ne pääsevät läpi verenkiertoon. Lääketieteellisestä ravitsemusfysiologiasta väitelleen Lotta Stenmanin tutkimus osoittaa, että limakalvoeste ei vaurioidu lihavuuden, vaan siihen usein liittyvän ruokavalion takia.

Stenman havaitsi hiiritutkimuksissaan, että paljon tyydyttynyttä rasvaa sisältänyt ruokavalio lisäsi läpäisevyyttä ohutsuolessa 18 prosenttia ja paksusuolessa 29 prosenttia.

– Näitä suolistomuutoksia ei tapahtunut, jossa hiiret lihovat ilman rasvaista ruokavaliota.

Ainoa ihmisillä tehty vastaavanlainen läpäisevyystutkimus on tehty Yhdysvaltalaisen Rockefellerin yliopistossa. Tutkimuksessa oli mukana vain kahdeksan ihmistä, mutta heidän syömisensä kontrolloitiin tarkasti.

Tutkijat mittasivat verenkierrosta endotoksiineja. Ne ovat bakteerien soluseinämän osia, joita pääsee suolistosta verenkiertoon sitä enemmän, mitä vaurioituneempi limakalvo on.

Paljon kovaa rasvaa sisältänyt ruokavalio lisäsi endotoksiinien pitoisuutta 71 prosenttia verrattuna tutkittavien tavanomaiseen ruokavalioon. Sen sijaan terveellinen ruokavalio laski endotoksiinien pitoisuutta 38 prosenttia.

Suolistoa tervehdyttävä ruokavalio sisältää runsaasti marjoja, hedelmiä, kasviksia ja kokojyväviljaa, siitä karsitaan kovaa rasvaa, sokeria, lihaa ja puhdistettua viljaa.

Asiantuntija: Alessio Fasano, gastroenterologi, tohtori, Boston, Yhdysvallat.

Vierailija

Terveellinen ruoka hoitaa suolistoa – entä sairauksia?

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon (varmista, että pelkästään maidon laktoosi ei aiheuta sinulle ongelmia) karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tapa parempaan hyvinvointiin, joka ei...
Lue kommentti
Vierailija

Terveellinen ruoka hoitaa suolistoa – entä sairauksia?

Allergiat, psoriasis, nivelrikko, reuma, II-tyypin diabetes, astma ja atopia ovat elimistön immuunijärjestelmän ylireagointia vieraisiin ruoka-aineisiin, jonka todellinen syy voi olla sopimaton (yleensä viljat ja/tai maito) ruokavalio joka pitää hälytystilaa yllä kehossa. Kun elimistön pommittaminen väärällä ravinnolla lopetetaan, myös immuunijärjestelmä rauhoittuu. Kannattaa perehtyä aiheeseen, sillä voit päästä kaikista oireista eroon vain muuttamalla ruokavaliotasi. Lasten allergiat ja...
Lue kommentti
allergia, yliherkkyys, heinänuha

Kutinan, kurinan tai ihottuman aiheuttaja voi olla allergia tai jokin muu. Vaikka syytä ei heti tiedä, oireiden kanssa kyllä pärjää.

”Nenäni kutiaa ja alkaa usein vuotaa.”

Nenäsumute, jossa on kortikosteroidia, helpottaa yleensä oireita, mutta itse kävisin ainakin kerran nenä-, korva- ja kurkkulääkärillä. Vastaanotolla voidaan tutkia allergisuus hengitettäville allergeeneille, kuten siitepölylle ja eläimille. Lääkärin kanssa olisi hyvä tehdä hoitosuunnitelma siihen, kuinka kauan kokeillaan kortisonisuihketta tai muita lääkkeitä, ja mitä sitten tehdään, jos ne eivät auta. Voihan kyse olla jostain ihan muustakin kuin allergiasta, vaikka polyypistä.

”Saan vatsaoireita monista ruoista.”

On hyvä pitää päiväkirjaa syömisistään ja oireistaan kahden viikon ajan, ennen kuin menee lääkäriin. Ruokapäiväkirja auttaa lääkäriä näkemään, mistä reaktiot voivat johtua ja millaisia kokeita kannattaa tehdä. Oireilun syinä voivat olla esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet, keliakia, laktoosi-intoleranssi – ja joillakin harvoilla ruoka-aineallergia.

”Ensimmäiseksi kukkii aina ihoni.”

Jos nokkosihottuma kestää useamman päivän kerralla, kannattaa mennä lääkäriin. Oireet menevät ohi antihistamiineilla vaikka eivät ole allergiaa.

Jos taas samasta voiteesta tulee joka kerta samaan kohtaan ihottumaa, siitä voi tehdä lääkärissä ihopistokokeen tai lappukokeen. Jatkotutkimuksilla jäljitetään voiteen oireita aiheuttava ainesosa. Jos taas voiteesta tulee lähinnä punoitusta ja kutinaa, allergiatesteistä on tuskin hyötyä. Jos vaiva haittaa itseä, kannattaa mennä ihotautilääkärille.

Suurin osa kosmetiikkaan liittyvistä reaktioista on kemiallisia ärsytysreaktioita esimerkiksi alkoholille tai säilöntä- ja stabilointiaineille. Joskus kosmetiikan aiheuttama reaktio tulee sen sisältämistä eläinperäisistä aineista, kuten huulipunien karmiininpunaisesta väriaineesta. Kosmetiikkateollisuutta säännöstellään hyvin heikosti — ainoastaan apteekkikosmetiikan kaikki ainesosat ovat aina tutkitusti turvallisia. Monet tilaavat kosmetiikkaa arveluttavistakin nettikaupoista, eikä tällaisten tuotteiden turvallisuudesta ja oikeasta sisällöstä ei ole mitään takeita.

Asiantuntija: Péter Csonka, lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, allergologi, Terveystalo Tampere.

Hallitse allergia-oireesi

  • eläimille allergisen kannattaa ottaa antihistamiinitabletti ennen koiraperheeseen menemistä tai kahvittelua ystävän kanssa, jolla on kissa.
  • siitepölyallergikon olisi hyvä syödä allergialääkettä koko siitepölykauden ajan, ja ehkä sen lisäksi käyttää silmätippoja ja nenäsumutetta.
  • vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta ja pysyä erossa allergisoivasta aineesta, joka useimmiten on kala, äyriäiseet, pähkinä tai mehiläiset.
allergia, yliherkkyys, heinänuha

Mistä aikuisiän allergiset reaktiot johtuvat? Voiko niistä päästä eroon? Jatkuvasti uusille asioille herkistyvä toimittaja selvitti, miltä hänen ja muiden oireilijoiden tulevaisuus näyttää.

Lapsuudenkodissani kukaan ei napsinut allergialääkkeitä. Parikymppisenä aloin itse saada oireita koirista, kissoista ja kaneista: tuli silmien punoitusta ja kutinaa, aivastelua, nenä valui solkenaan mutta meni samaan aikaan tukkoon, naamaan tuli punaisia läiskiä. Samanlaiset oireet alkoivat ilmaantua siitepölyaikaan ja huonossa sisäilmassa. Homeisessa paikassa korvat alkoivat kutista sietämättömästi. Pikkuruiset itikan pistot paisuivat punaisena sykkiviksi paiseiksi, jotka eivät tuntuneet rauhoittuvan millään.

Uusin herkistyminen yllätti vuosi sitten, kun ennen niin virheettömälle ja huolellisesti hoidetulle iholleni alkoi ilmestyä märkänäppyjä. Kosmetologi tunnisti ne perioraalidermatiitiksi, ruusufinnin sukuiseksi suunympärysihot tumaksi. Kukaan ei oikein tiedä, mikä sen aiheuttaa. Ehkä olin vuosien kauneustoimittajan työssä herkistynyt kosmetiikan hajusteille ja öljyille.

Tiedän että en ole oireineni yksin — moni muukin on vasta aikuisena alkanut saada merkkejä allergiasta tai herkistymisestä. Tarkoittaako tämä, että yliherkkyydet ovat lisääntyneet? Jos ovat, miksi juuri nyt ja miksi minä?

Allergiaa vain kasvista tai eläimestä

Puolet suomalaisista on yliherkkiä, osa vakavasti allergisia ja osa herkkiä hetkellisesti. Aikuisten allergiat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Muita yliherkkyyden muotoja tunnetaan heikommin, eikä niistä ole yhtä selkeitä tilastoja. Niitä voivat lisätä esimerkiksi ilmansaasteet ja kohonnut stressitaso.

Allergia ja yliherkkyys tarkoittavat käsitteinä eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa puhekielessäkään.

Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista. Niitä ei pitäisi sekoittaa.

–Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista, kertoo allergologi Péter Csonka.

Allergia on aina yliherkkyyttä eloperäisille valkuaisaineille, kuten eläimen hilseen, siitepölyn tai jonkin ruoka-aineen proteiineille. Tällaiset yliherkkyydet saadaan selvitettyä allergiatesteillä, kuten erilaisilla verikokeilla tai ihopistokokeilla eli prick-testeillä.

– Allergiatestit kertovat herkistymisestä proteiineja kohtaan. Jos testitulos on positiivinen esimerkiksi koiran hilseelle, se kertoo että veressä on kehittynyt niin sanottuja IgE-vasta-aineita niitä kohtaan. Tulos ei silti tarkoita että henkilö oireilisi koiran lähellä, Csonka selittää.

Allergian mekanismit tunnetaan hyvin: kun ihminen altistuu valkuaisaineelle, jolle on herkkä, elimistö kehittää sille vasta-ainetta eli immunoglobuliini-E:tä.

Jos siis koiralle allerginen joutuu kosketuksiin koiran hilseen kanssa, hänen elimistönsä alkaa kehittää koiran proteiinin vasta-ainetta, jota jää verenkiertoon. Seuraava kohtaaminen koiran kanssa voi laukaista allergisen reaktion.

Reaktio syntyy siitä, että elimistöön päässyt koiran proteiini sitoutuu jo aiemmin kehittyneeseen IgE-vasta-aineeseen. Tällaiset allergeenin ja sen vasta-aineen parit kiinnittyvät tulehdussolujen pinnalle. Tämä toimii solulle merkkinä purkautua, jolloin elimistöön pääsee histamiinia ja muita tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aikaan allergian oireita, kuten silmien punoitusta ja aivastelua.

Jos vältetään kaikkea varmuuden vuoksi, allergisen herkistymisen vaara kasvaa.

Kaikki yliherkkyydet eivät kuitenkaan liity proteiineihin, siksi niistä ei voi puhua allergioina. Niitä ei myöskään voida tutkia allergiatestillä tai hoitaa allergialääkkeillä, kuten antihistamiinilla. Esimerkiksi katupöly voi ärsyttää hengitysteitä tai hajusteista voi tulla reaktioita, mutta ne eivät allergisoi.

Ei-allergiset yliherkkyydet todetaankin selkeällä yhteydellä aineelle altistumisen ja sen aiheuttamien reaktioiden välillä tai omien tuntemusten perusteella. Kaikkia herkistymisiä ei pystytä toteamaan laboratoriomenetelmin. Jos niiden mekanismia ei tunneta, oireita on myös vaikea hoitaa.

Allergia harvoin syynä vatsavaivoihin

Siitepölyt ovat aikuisten yleisimpiä allergian aiheuttajia — Suomessa oireita aiheuttavat etenkin lehtipuut kuten koivu ja leppä. Kakkosena tulevat eläinallergiat: koira, kissa, hevonen ja jyrsijät. Ruoka-aineallergiat ovat näihin verrattuna marginaalisia — esimerkiksi maapähkinäallergisten osuus on vajaa prosentti aikuisväestöstä, kun taas siitepölyallergiasta kärsii 20—25 prosenttia. Ruoka-aineallergia on myös harvoin vatsaongelmien taustalla, vaikka herkkyyksistä ja sopimattomuuksista paljon puhutaankin.

Tärkeimpänä yliherkkyyksien ehkäisyssä pidetään vastustuskyvyn vahvistamista. Se edellyttää erilaisten mikrobien, sienien, hilseiden, ruoka-aineiden ja muiden allergeenien kohtaamista jo lapsena.

Itse sain lapsena rauhassa tonkia multaa ja maistella hiekkakakkuja. Minut vietiin luontoon paljon useammin kuin olisin halunnut, ja vaikka olin nirsoista nirsoin, pöydästä ei saanut nousta ennen kuin kaikki värikkäätkin ruoat lautaselta oli syöty. Lemmikkejäkin oli, mutta lapsena en ollut yliherkkä. Syyllinen ei siis löydy lapsuuteni elinympäristöstä.

Ehkä merkittävin yksittäinen tekijä allergian taustalla onkin geeniperimä.

– Kolmasosa allergioista on perinnöllistä, kolmasosa sattumaa ja kolmasosa ympäristön aiheuttamaa. Jos molemmilla vanhemmilla on siitepölyallergia, lapsellakin on 70 prosentin todennäköisyydellä jokin allergia, mutta ei välttämättä siitepölylle, Peter Csonka sanoo.

Turha välttäminen herkistää lisää

Jos allergiset oireet eläimille tai ruoka-aineille ovat voimakkaita tai jatkuvia, niiden syy kannattaa selvittää lääkärissä. Nykyisillä IgE-vasta-ainetutkimuksilla saadaan selville, onko allergia lievää vai jopa vaarallista.

– Silloin tietää, missä määrin allergian aiheuttajaa täytyy oikeasti välttää.

Terveyskeskuksessa saa asiantuntevaa hoitoa allergioihin ja pääsee yksityistä terveydenhoitoa halvemmalla. Toisaalta yksityisellä puolella voi hakeutua suoraan erikoislääkärille täsmätutkimuksiin, jolloin laskustakaan ei tule järin suurta, sillä asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä oireiden perusteella tarkan täsmätutkimuksen.

– Laajoista ruoka-aine- ja pölyseuloista pitäisi pyrkiä eroon. Ne ovat epätarkkoja ja epäluotettavia, Peter Csonka painottaa.

Vaikka herkistymisen mekanismia tai edes syytä ei aina saada selville, yleensä oireita voidaan lievittää. Varsinaisiin allergioihin löytyy nykyään toimivia lääkkeitä. Vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta.

Senkin jälkeen kun allergian aiheuttaja on selvinnyt, lääkäri kannustaa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

–Jos vältetään turhaan esimerkiksi viljoja ja maitotuotteita, herkistymisen todennäköisyys kasvaa.

Allergialääkkeet rauhoittavat oireet

Aikuisiällä puhjenneet allergiat ei yleensä parane. Siedätyshoidolla on kyllä saatu hyviä tuloksia etenkin pistiäis- ja siitepölyallergioissa.

Minulle ei ole tehty allergiatestejä, mutta lääkäri on määrännyt milloin kortisoninenäsumutetta, väsyttämättömiä antihistamiineja siitepölykaudeksi ja kortisonikuureja voimakkaaseen nokkosihottumaan. Otan allergialääkkeen myös ennen eläinten tai niiden omistajien kohtaamista, ja se auttaa melkein aina. Niiden lisäksi käytän jatkuvasti nenän limakalvoja kosteuttavaa nenäsumutetta. Se vähentää kutinaa ja nenän vuotamistakin.

Kasvojen iho on vuoden hajusteettoman ja öljyttömän hoitorutiinin seurauksena parantunut. Vahvat reaktiot ruoka-aineista pysyvät poissa kun kartan korvasieniä, nokkosta ja kookosta.

Herkkä mutta miksi?

Tulen toimeen oireideni kanssa, mutta en vieläkään tiedä, miksi juuri minä olen herkistynyt kaikelle. Voisiko syynä olla stressi?

Csonka kertoo mielenkiintoisen tutkimustiedon: 25 prosenttia lumelääkettä syövistä kokee niiden auttavan allergiaoireisiinsa. Vaikka allergialääkkeet eivät ole vaarallisia, moni syö niitä turhaan.

Oireeni ovat sen verran rajuja, että en taida olla herkkä vain päästäni. Ehkä seuraavan kerran kun olen uusimassa reseptiäni, otan myös allergiatestit.

Allergioiden ja muiden yliherkkyyksien määrä on yhteydessä korkeaan elintasoon, ilmansaasteisiin, stressiin ja kaupunkiasumiseen. En halua laskea elintasoani, eikä stressiäkään pääse pakoon. Onneksi voin tukea vastustuskykyäni monin tavoin myös kaupunkilaisarjessa — liikkua luonnossa ja syödä monipuolisesti. Allergisuuteni ei katoa, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Vierailija

Olenko allerginen vai yliherkkä?

Voi kokeilla ketogeenista dieettiä. Rottatutkimus osoittaa ketoaine betahydroksibuturaatin vähentävän syöttösolujen degranulaatiota, eli juurikin histamiinin ym. erittymistä systeemiin. Itse olen voinut lopettaa antihistamiinien syömisen, kun oireiden alkaessa aloitan ko. dieetin allergiakauden ajaksi. Tämä siksi, että myös uudet antihistamiinit väsyttävät minulla, enkä muutenkaan ole turhan lääkkeensyönnin kannattaja jos muutenkin pärjää. Jos kokeilee, niin teho näkyy muutamassa päivässä kun...
Lue kommentti
leposyke, sydän, verenkierto

Voiko leposyke olla liian matala ja mitä haittaa siitä on? Olen 30-vuotias kestävyysliikkuja. Leposyke on alle 50, alimmillaan 45. BMI on 16 ja anoreksiataustaa on, muita sairauksia ei.

Kestävyysliikunta hidastaa leposykettä ja sykkeen nousua rasituksessa. Sydämen kerralla verenkiertoon puristama verimäärä (iskuvolyymi) kasvaa harjoittelun myötä. Sydämen minuutissa verenkiertoon pumppaama verimäärä ei siis vähene, vaikka syke hidastuisi huomattavasti.

Verenkiertoa ja sykettä säätelee sisähermosto. Sympaattinen hermosto lisää syketiheyttä ja nostaa verenpainetta, ja parasympaattinen hermosto taas hidastaa. Kestävyysharjoittelu vahvistaa tämän parasympaattisen hermoston vaikutusta hilliten syketiheyttä. Kysyjän kertoma syketaso on tavallinen kestävyysliikkujalla.

Anoreksiassa elimistö nälkiintyy, kun kaloreiden saannin ja kulutuksen välisen epäsuhdan takia henkilö laihtuu sairaalloisesti. Tällainen nälkiintyminen hidastaa sykettä ja laskee verenpainetta. Painoindeksin ollessa 15–16 syke on tutkimusten mukaan suurimmalla osalla potilaista alle 50 minuutissa. Myös sydänlihas ohenee ja voi tulla vaarallisiakin muutoksia sydänlihassolujen toimintaan. Se aiheuttaa muutoksia muun muassa supistumisen jälkeisessä sähköisessä palautumisessa. Tämä voi ilmetä esim. QT-ajan pidentymisenä ja äkkikuoleman riskin lisääntymisenä.

Kysyjän syketaso on siis melko tavallisella tasolla kestävyysliikuntaa harrastavalle. Sydänfilmi eli EKG kannattaa kuitenkin tarkistaa ja muutoinkin arvioida lääkärin kanssa kokonaisuutta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

matla verenpaine, huimaus, pyörtyminen, väsymys

Vaikka huimaus on hankala oire, se on useimmiten harmiton. Kun tunnistaa syyn, hoitokin löytyy.

1. Yleensä huimaus liittyy hoidettavissa oleviin vaivoihin, kuten niskan lihasjännitykseen, poskiontelo- tai välikorvan tulehdukseen tai lääkkeiden sivuvaikutukseen.

➠ Huimausta vähentää niskajumppa, tulehduksen hoito tai lääkkeen vaihto.

2. Tasapaino-ongelmien syynä voi olla myös paniikkihäiriö tai stressi. Nopeasti seisomaan nouseminen voi huimata, kun verenpaine laskee äkillisesti. Näin käy helposti kasvuikäisillä ja niillä, joilla on matala verenpaine.

➠ Liikunta ja tasapainoharjoitukset vähentävät huippaustaipumusta. Matalasta verenpaineesta kärsivän huimaus helpottuu, kun muistaa nousta rauhallisesti seisomaan ja lisää suolankäyttöä.

3. Sen sijaan hoitoon on mentävä heti, jos huimaus on äkillistä, kaatavaa tai pyörittävää ja siihen liittyy tajunnan häiriöitä, raajojen kömpelyyttä, kuulon huononeminen tai muita hermostollisia oireita. Vaaralliset oireet voivat olla myös toispuoleisia.