Kilpisjärven huudeilla tehty kolmen päivän vaellus oli mun ensimmäinen kunnon "erämaavaellus" - tai no, ylipäätään sellainen vaellus, jolla raahasin itse kaikki kamani ja tein ruokani. Vuoristoseikkailuit Kilimanjarolle ja Macchu Picchulle ovat olleet vähän eri tyyppisiä keikkoja, kun muut ovat huolehtineet niin reitillä pysymisen, ruokahuollon ja telttojen pystyttämisen. Vaelluskokemukseni ennen tätä keikkaa oli siis varsin rajoittunutta.

Olin jotenkin ajatellut ennen tätä vaellusta, että vaelluksella pitäisi olla kauheasti erätaitoja ja muita erityisskillsejä, että siellä pärjää. No, ainankin tällaisen pienimuotoisen keikan pystyi toteuttamaan tällainen anti-eräjormakin! Kokosin tähän muutamia ajatuksiani siitä, että mitä ensikertalaisena olisi hyvä huomioida ekalle vaellukselle lähdettäessä.

Pakkaaminen

Itse pyrin aina matkustamaan mahdollisimman vähällä kamalla, ja samaa filosofiaa pyrin noudattamaan tälläkin vaelluksella. Vaikka kuvissa rinkkani näyttää megaisolta, ei se loppujen lopuksi ollut mitenkään kauhean painava - 60 litran rinkka oli pakattuna noin puoliväliin, ja sisälle rinkkaan mahtui sekä makuupussi että makuualusta. Poikakaveri kantoi teltan ja mä ruuat, joten rinkan paino hupeni päivä päivältä.

Yrityksistäni huolimatta mukaan tuli otettua turhaakin tavaraa. Suurin syy tälle oli se, että koska vaelluskokemusta ei ollut paljoa, en tiennyt etukäteen, että millaiset vaatteet olivat kaikista toimivimpia. Osa vaatteista oli turhia, koska sää ei sallinnut niiden käyttämistä. Myös ruokaa tuli otettua mukaan liikaa, kun emme tajunneet, että emme jaksa joka kerralla syödä omaa retkimuonapussia.

Varustus

Itselläni varusteet osuivat todella nappiin siinä mielessä, että pysyin koko reissun ajan kuivana ja lämpimänä. Mulla oli vaeltaessa päällä gore tex -kuoriasu sekä -kengät, jotka pitivät tosi hyvin vettä. Suosittelenkin erittäin, erittäin lämpimästi satsaamaan gore texiin tai muuhun ihan oikeasti vettä ja tuulta pitävään materiaaliin tunturi-lapin olosuhteissa! Märissä kengissä on inhottavaa kävellä, ja yön aikana ei välttämättä saa kamoja kuivaksi.

Hyvään rinkkaan kannattanee myös satsata. Oma rinkkani oli siskolta lainassa, ja tuntui selässä ihan ok:lta, mutta seuraavalle reissulle ostan kyllä oman. Varustukseni miinuspuoli oli liian heppoinen makuupussi, ja telttayö tuntui sen vuoksi aivan järkyttävän kylmältä! Uusi makuupussi on myös hankintalistalla.

Hyttyshattu oli hyvä hankinta, vaikkakaan en sitä lopulta käyttänyt kuin ekana päivänä - muina päivinä tuuli piti hyttyset loitolla, eikä niitä muutenkaan pahemmin reissun aikana näkynyt. Kuulemma moinen hyttystuuri on harvinaista, joten reilun kympin verkkohattuun kannattaa satsata.

Yöpyminen

Me yövyimme toisen yön teltassa ja toisen yön autiotuvassa. Autiotuvat toimivat sillä periaatteella, että tuvan täyttyessä viimeksi tulleella on etusija jäädä tupaan. Joitain tupia voi myös varata etukäteen. Me emme olleet tehneet etukäteisvarauksia, joten meillä oli teltat mukana.

En ole mikään telttayöpymisen ystävä, mutta hyvä teltta ( ja makuupussi ja -alusta) helpottavat siinäkin asiassa. Luulen, että kun hankin paremman makuupussin, telttayöpyminenkin muuttuu mukavammaksi.

Ruokailu

Koska vaeltaminen voi olla välillä karua puuhaa, suosittelen lämpimästi panostamaan hyvään ruokaan. Itselläni ei ole eräämaakokkailusta kokemusta, ja niinpä söimme koko reissun ajan lisää vesi -tyyppisiä retkiruokia. Aamupalaksi söimme Hetki-puuroja ja cappucinoja, ja lounaaksi ja päivälliseksi Blå Bandin muonia. Blå Bandin retkiruuat olivat kohtuu tyyriitä, mutta todellakin rahansa arvoisia: en tiennyt, että retkiruoka voi olla noinkin hyvää! Lämmin suositus siis täältä Blå Bandille. Plussaa myös siitä, että ruuan voi syödä suoraan tuosta pussista.

Repuistamme löytyi myös kaikenlaista "kuivamuonaa", kuten keksejä, Snickers-patukoita ja proteiinipatukoita. Vaelluksen ajaksi sekoitettiin pulloihin Hartsportia, jota sitten tasaisin väliajoin litkittiin.

"Erätaidot"

Erätaidot lainausmerkeissä siksi, että en oikein tiedä, mitä niihin lasketaan. :D Tällainen lyhyt vaellus ei vaatinut mitään kummempia taitoja: osasin pystyttää teltan ja käyttää retkikeitintä, ja sillä pääsi jo pitkälle! Nuotiota en osaa tehdä, mutta onneksi seurueestamme löytyi henkilöitä, joilta tulen teko onnistui näppärästi.

Itse näkisin erämaassa tärkeänä taitona jonkinlaisen suunnistustaidon. Vaikka kulkisikin merkattuja reittejä, aina on mahdollista harhaantua. Suunnistustaito mahdollistaa myös sen, että voi mennä omia menojaan tunturissa, eikä ole merkattujen reittien orja.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat