Ovatko probiootit tulevaisuuden ihmeaineita painonhallintaan ja masennukseen? Kenties. Jo nyt niistä on apua allergiaan, ripulitauteihin ja korvatulehduksiin.

Tiesitkö, että suolistossasi on jatkuvasti meneillään hyvän ja pahan välinen taistelu? Miljoonat mikrobit, joista osa on huonoja bakteereja eli patogeenejä ja osa hyviä bakteereja kuten maitohappobakteereja, tappelevat joka hetki elintilasta. Jos tunnet voivasi hyvin, voit olla huoleti: hyvät bakteerit ovat niskan päällä ja mikrobisto on kunnossa. Mutta jos kärsit vaikkapa ripulista, se kertoo siitä, että sairautta aiheuttavat bakteerit ovat saaneet ylivallan ja ne pitää kukistaa.

Pika-apu on nauttia purkillinen jogurttia tai lasi piimää, jossa on probiootteja, kuten Bifido- tai Lactobacillus GG -bakteeria. Arkikielessä probiootin ja maitohappobakteerin ajatellaan usein tarkoittavan samaa. Monet probiooteista ovatkin maitohappobakteereja, mutta maitohappobakteeri on probiootti vasta sitten, kun sen teho on todistettu. Nämä hyvät bakteerit hätistävät huonoja ja tasapainottavat suoliston mikrobistoa.

–  Probiootit eivät kuitenkaan ole lääkkeitä, joten niiden vaikutuksetkin ovat vähäisempiä. Aikuisen ihmisen suolisto vastaa pinta-alaltaan 1–2 tenniskenttää. Kun tälle alueelle levittää purkillisen jogurttia, on selvää, ettei kannata odottaa ihmeitä, professori Per Saris sanoo.

Mutta mikäli syöt probioottipitoista jogurttia päivittäin, voi olla, ettet tule edes saaneeksi ripulia. Probiootit näet tehostavat ihmisen omaa immuunipuolustusta. Kun immuunipuolustus on vahva, haitalliset taudinaiheuttajat eivät pääse mellastamaan elimistössä ja tulehduksia ei synny.

– Probiootteja käyttämällä voi vähentää sairastumisriskiään, ja tällöin jo yksi jogurtti, jokunen siivu juustoa tai lasillinen piimää päivässä riittää. Ennaltaehkäisy onkin ehkä probioottien tärkein hyöty, Saris sanoo.

Alati muuttuva mikrobisto

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen suolistomikrobisto. Se muodostuu osin jo syntymähetkellä ja jatkaa kehittymistään koko elämän ajan. Jos lapsi syntyy alateitse, hän saa ensimmäiset bakteerinsa äidiltä synnytyksessä. Jos äiti on terve, hänen hyvä bakteristonsa siirtyy lapselle. Jos lapsi sen sijaan syntyy keisarileikkauksella, hänen suolistonsa mikrobiston tilaa voidaan tasapainottaa imetyksellä.

– Jos äiti syö probiootteja ja imettää lasta ainakin pari ensimmäistä kuukautta, lapsi saa äidinmaidosta suojaa tulehduksia vastaan. Vaikuttamalla äitiin voidaan vaikuttaa lapseen, professori Erika Isolauri selventää.

Maitohappobakteerien säännöllisestä käytöstä on tutkitusti hyötyä myös pienten lasten rota-viruksen ja korvatulehdusten ehkäisyssä. Lisäksi on suositeltavaa, että raskaana olevat naiset, joilla on suvussa atopiaa tai allergiaa, söisivät odotus- ja imetysaikana probiootteja, sillä ne suojaavat lasta atooppisilta ihottumilta.

– Rintaruokittu lapsi voi siis saada probiootin hyödyn äidin kautta. Korvikemaitoa saavalle alle vuoden ikäiselle lapselle voi antaa vaikkapa äidinmaidonkorviketta, johon on lisätty probiootteja. Nykyään on myös monia lapsille sopivia elintarvikkeita, kuten vellejä, joissa on probiootteja. Yli yksivuotiaalle lapselle käy sama ruokavalio kuin aikuisellekin, Isolauri sanoo.

Kilot kuriin probiooteilla

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä siitä, että probiootit vaikuttavat aineenvaihduntaan ja voivat auttaa merkittävästi painonhallinnassa.
–  Näyttäisi olevan niin, että tietynlainen suolistomikrobisto liittyy lihomiseen.

Kun on tutkittu esimerkiksi 2–4-vuotiaita lapsia, on havaittu, että ne lapset, joilla on muita vähemmän Bifido-bakteereja suolistossaan, ovat usein ylipainoisia vanhemmalla iällä. Näin pienten lasten ruokavalio on hyvin identtinen, eli painoeroja on vaikea selittää ruokavaliolla, vaan ilmeisesti tarvitaan myös kolmas tekijä, erilainen suolistomikrobisto, Erika Isolauri sanoo.

Lisäksi on havaittu, että tiettyjen probioottisten elintarvikkeiden, kuten jogurttien, nauttiminen raskauden aikana auttaa äitejä karistamaan raskauskilot synnytyksen jälkeen.

– On kansanterveydellisestikin tärkeää nähdä, että probiooteilla ja aineenvaihdunnalla on yhteys. Se auttaa ymmärtämään sitä, miksi jotkut lihovat helpommin kuin toiset, Isolauri sanoo.

Professori Per Saris uumoilee, että tulevaisuudessa voidaan kehittää bakteeri, joka suolistoon joutuessaan vaikuttaisi näläntunteeseen ja rasvan palamiseen.
Probioottien osuutta myös stressin ja masennuksen ehkäisyssä selvitetään. On viitteitä siitä, että probiootit voivat lievittää kroonista väsymysoireyhtymää potevien oireita, eritoten ahdistusta. Maailmalla on parhaillaan kehitteillä myös probiootti avuksi aidsia vastaan.

– Se olisi emättimeen sijoittuva mikrobi, joka tarttuu hi-virukseen ja tuhoaa sen. Jos mikrobiin lisätään hormonituotantoa, se voisi toimia ehkäisypillerinä ja olla ratkaisu myös liikakansoitukseen. Tutkimus on kyllä vielä aivan alkutekijöissään. Mutta uskon siihen, että tulevaisuudessa probiootit toimivat lääkkeenomaisesti: niillä voidaan kenties ehkäistä syöpää, masennusta ja ylipainoa, Per Saris visioi.

Unohda tabletit arkena

Probiootteja on lukuisia erilaisia, ja jokainen toimii vähän eri tavoin. Kaupassa iskeekin helposti hämmennys: valitsisinko piimää tai hapankaalia, joissa on probiootteja luonnostaan, vaiko jogurttia, juustoa, maitoa, mehua tai mehukeittoja, joihin on lisätty probiootteja? Vai kannattaisiko poimia probiootit apteekin hyllyltä kapseleina, purutabletteina tai jauheena?

Mistä kuluttaja voi tietää, mikä probiootti auttaa mihinkin vaivaan?

– Sitä ei usein tiedäkään, se selviää yleensä vain kokeilemalla. Tästä syystä probioottituotteita kannattaisikin syödä monipuolisesti ja vaihdellen, vaikka välillä toista ja sen jälkeen toista, sanoo dosentti Maria Saarela.

Normaalissa käytössä apteekkivalmisteet kannattaa kuitenkin unohtaa. Probiootit toimivat parhaiten, jos ne syö elintarvikkeiden mukana. Tämä perustuu kahteen seikkaan: kapseli ja jauhe ovat monella tapaa käsiteltyjä, ja käsittelyprosessissa probiootit ovat voineet menettää tehoaan. Maitotuotteet taas ovat probiooteille hyvä ympäristö, koska maito suojaa bakteereita.
Tabletit tai kapselit ovat tarpeellisia silloin, jos lähtee ulkomaille ja haluaa suojaa turistiripulilta.

– Tällöinkään probiootteja ei tarvitse syödä päiviä etukäteen, kuten usein ohjeistetaan, vaan riittää, että ryhtyy syömään niitä matkalle lähtiessään ja syö niitä säännöllisesti koko matkan ajan, Per Saris sanoo.

Terveelle ei tarvetta

Probioottitutkimuksiin liittyy myös eräs merkittävä ongelma: hyvät tutkimustulokset on usein saatu tutkimalla sairaita ihmisiä. EU-lainsäädännön mukaan elintarvikkeiden terveysväittämien tulisi kuitenkin päteä keskivertokuluttajaan, joka on usein aika terve.

Toistaiseksi onkin hankala arvioida, kuinka paljon hyötyä probiooteista on terveelle ihmiselle.

– Pitkälti onkin kyse siitä, miten itse kokee: oireileeko silloin, kun syö tietyntyyppisiä ruokia, tai saako helposti turistiripulin tai vatsataudin? Jos voi hyvin eikä ole ruoansulatusongelmia, silloin mikrobisto on todennäköisesti hyvässä kunnossa eikä ole mitään tarvetta syödä probiootteja, Maria Saarela sanoo.

Moni asia voi kuitenkin vaikuttaa siihen, että mikrobisto alkaa voida huonosti. Esimerkiksi antibioottikuurin aikana tuhoutuu suolen hyviä bakteereja, jolloin on järkevää syödä hapatettuja elintarvikkeita ja probiootteja tuhojen korvaamiseksi.

Antibioottikuurin jälkeenkin probiootteja kannattaa syödä ainakin kuukauden ajan, jotta saa suolistonsa taas kuntoon.
Säännöllinen käyttö on tärkeää, koska probiootti poistuu elimistöstä melko nopeasti, joskus jopa parissa vuorokaudessa.

Hyvä, paha jääkaappi

Vaikka probiootit ovat turvallisia, niitä kannattaa syödä kohtuudella. Tiedossa on esimerkiksi tapaus, jossa heikon vastustuskyvyn omaava suomalainen mies joi Gefilus-piimää useita litroja päivässä ja sai probiootin aiheuttaman maksatulehdukseen.

Vastaavat tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, eikä probioottien järkevästä käytöstä ole haittaa terveelle ihmiselle. Mutta jos ihmisen vastustuskyky on heikentynyt, mikä tahansa elävä bakteeri voi aiheuttaa tulehduksen.

– Jos on jokin vakava sairaus, esimerkiksi syöpä, puhuisin kyllä ensin lääkärin kanssa, ennen kuin alkaisin käyttää probiootteja, Maria Saarela kehottaa.

Miksi probiooteista sitten puhutaan vasta nyt, vaikka ensimmäiset tutkimukset tehtiin jo yli sata vuotta sitten? Tämä selittyy sillä, että elintapamme ja ruokavaliomme ovat melko lyhyessä ajassa muuttuneet merkittävästi.
Vielä 1950-luvun alussa osa ruoasta tehtiin kotona hapattamalla säilyvyyden lisäämiseksi. Hapatetussa ruoassa on luonnostaan paljon probiootteja. Siitä lähtien kun jääkaapit yleistyivät ja hapatettujen elintarvikkeiden käyttö alkoi vähentyä, ihmisen luontainen mikrobisto ei ole saanut ravinnosta tarvitsemaansa täydennystä.

–  Tämä on johtanut kehon vääränlaisiin reaktioihin, kuten allergioihin, ja tästä syystä tarvitsemme nykyään enemmän probiootteja kuin ennen, Saarela sanoo.

Asiantuntijat
Lastentautiopin professori Erika Isolauri, Turun yliopisto
Dosentti Maria Saarela, VTT
Elintarvike-mikrobiologian professori Per Saris, Helsingin yliopisto

Lue lisää Probiootit - parempia pöpöjä suojaksemme, Ehkäisevätko probiootit flunssaa? Hyvä, pahat bakteerit

  • probiootti on suolistossa elävä hyvä bakteeri, jonka teho on todistettu ja joka vaikuttaa myönteisesti terveyteen tasapainottamalla suoliston bakteerikantaa.
  • prebiootti ruokkii suolistossa jo eläviä probiootteja ja auttaa niitä lisääntymään. Jos haluaa varmistua siitä, että saa tarpeeksi probiootteja, kannattaa syödä prebiootteja. Niitä on luontaisesti muun muassa juureksissa, kasviksissa ja kaurapuurossa.
  • kolesteroliin probiooteilla on kyky laskea veren kolesterolipitoisuutta, ja tutkimuksissa osalle koehenkilöistä probiooteista on ollut apua kolesterolin alentamisessa.
  • kariekseen probioottien säännöllisellä käytöllä on tutkitusti hyötyä hampaiden plakin muodostumisen ja reiikintymisen ehkäisyssä.
  • syöpään probiooteilla on havaittu olevan vaikutusta syöpien, lähinnä suolistosyöpien, ehkäisyssä. Tarkkaa mekanismia ei tiedetä, mutta probiooteilla on ilmeisesti kyky muokata suoliston olosuhteita sellaisiksi, että syöpään sairastumisen riski vähenee. Ennalta ehkäisevä vaikutus voi perustua myös siihen, että probiootit vahvistavat puolustuskykyä. Vaikutus on kuitenkin epävarma ja pieni, miksikään syöpälääkkeiksi probiooteista ei vielä ole.
  • ärtynyt suoli probiootit voivat rauhoittaa suoliston tulehdustilannetta, jos on vatsahaava, ärtynyt suoli tai keliakia. On jonkinasteista näyttöä siitä, että probiooteilla voidaan saada helpotusta ärtyneeseen paksusuolentulehdukseen tai Crohnin tautiin, mutta kaikilla ne eivät auta.
Vierailija

Ovatko probiootit tulevaisuuden ihmeaineita painonhallintaan ja masennukseen? 

 

Ei. Vaan ruokavalio.

Suomessa on jo alle 1 vuotiaan valmisruuissa prosessoitua maitoa, prosessoitua viljaa, prosessoitua kasviöljyä, lisättyä sokeria ja lisäaineita (mm. pektiini). Ensimmäisen ikävuoden jälkeen tulee noudattaa valtion virallisia ravitsemussuosituksia (THL, VRN), joissa syödään prosessoitua maitoa, prosessoitua viljaa, prosessoituja kasviöljyjä (margariinit, kasvirasvakermat jne...), lisättyä sokeria ja lisäaineita. Tätä samaa virallista noudattaa laitosruokailu, eli koulut, päiväkodit, työpaikkaruokailut sekä vanhustenhoitolaitokset. 

 

Näiden ruokien tiedetään pitävän yllä tulehdustilaa kehossa. Ravinnon tiedetään vaikuttavan mm. immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim.masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne...

 

Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut. Kun immuniteettijärjestelmäsi pettää, kuolet. 

 

Lapsille pitäisi antaa mahdollisimman luonnollista ja käsittelemätöntä ravintoa, koska lapsen kehittymätön suolisto ei kestä prosessoitua ravintoa ja tästä on seurauksena mm. autoimmuunisairauksia.

 

Uuden tieteenalan epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan. Eli jos välitätte lapsistanne ja itsestänne, niin tehkää kaikki ruoka itse laadukkaista raaka-aineista. Siten tiedätte, mitä todellisuudessa syötte.

 

Syökää D-vitamiinia 50-125µg/vrk. Suomalaisilla on vakava D-vitamiinin puutostila jo syntymästä asti, joka lisää riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin mm. I- ja II-tyypin diabetes, reumataudit, neurologiset sairaudet (MS-tauti, parkinson, altzheimer), psyykkiset sairaudet ja osteoporoosi (kansantautimme). D-vitamiinista julkaistaan valtavasti uusia tutkimuksia. Ne osoittavat kiistatta, että D-vitamiinin puute on erittäin yleistä ja että puutetta esiintyy lähes kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Amerikkalainen endokrinologian professori Robert P. Heaney (John A. Creighton University) – yksi maailman johtavista D-vitamiinitutkijoista – suosittelee suomalaisille 100 µg D3-vitamiinia päivässä. 

 

 

Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokereilla, prosessoiduilla kasviöljyillä (margariini, kasvirasvakerma jne...) ja rasvattomilla sokeroiduilla maitotaloustuotteilla. Ja mikä on lopputulos?

 

Joka kymmenes kolmivuotias suomalaislapsi on ylipainoinen. Viisivuotiaista ylipainoisia on jo joka kuudes, kouluikäisistä jo joka neljäs. Aikuisista joka toinen on ylipainoinen.

 

Lisäksi aliravitsemus ja väärä ravinto aiheuttaa sairauksia:

 

lihavuusepidemia

I- ja II-tyypin diabetesepidemia

osteoporoosin jatkuva kasvu (joka viidennellä suomalaisella on heikentynyt luusto)

autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu

vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu

psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu

suolistosairauksien jatkuva kasvu

astman ja allergioiden jatkuva lisääntyminen

neurologisten sairauksien jatkuva kasvu

syöpäsairauksien jatkuva kasvu (joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään)

jne...

 

 

 

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

 

Lue edes tämä:

https://www.facebook.com/laatualastenlautasille/posts/864990190217811

Luin Fredrik Paulunin (ruotsalainen ravitsemustietäjä) kirjan, jossa hän sanoi, etteivät kuivatut hedelmät ole haitallisia hampaille. Muutenkin hän korosti hedelmien sisältämän sokerin olevan haitatonta. Onko näin? Mikä sokeri on vaarallisinta hampaille?

Hampaiden terveyden  kannalta tärkeintä on säännöllinen ateriarytmi. Syöminen ja sokeristen tai happamien juomien juominen aiheuttaa suussa aina happohyökkäyksen, mikä kuluttaa hammaskiillettä. Hampaat kestävät noin viisi happohyökkäystä päivässä.

Hampaat eivät erota, mikä happohyökkäyksen aiheuttaa: onko se sokeripala, makeinen, kuivattu hedelmä, leipä vai maitolasillinen? Siksi aterioiden ja juomakertojen määrään tulee kiinnittää huomiota.

WHO on vastikään ottanut tiukan kannan lisätyn sokerin käyttöön. Sitä tulisi olla aikuisella enintään 25–30 grammaa päivässä. Tämä sen vuoksi, että sokeri altistaa kiistatta hampaiden reikiintymiselle. Sokeri ei sisällä muita ravintoaineita kuin energiaa, joten kohtuus sen käytössä on kokonaisravitsemuksen kannalta muutenkin hyväksi.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Jotkut tutkijat väittävät, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta siinä missä esimerkiksi alkoholi ja kokaiini.

– Eläinkokeet osoittavat, että fruktoosi täyttää neljä riippuvuuden kriteeriä: ylensyöminen, vieroitusoireet, himo sekä herkistyminen muille riippuvuutta aiheuttaville aineille, toteaa Kalifornian yliopiston lastentautien professori Robert Lustig Time-lehdessä.   

MRI-kuvauksessa on nähtävissä, että fruktoosi aktivoi aivojen mielihyväkeskuksen. Altistuessaan toistuvasti fruktoosille mielihyväkeskus reagoi aina vain vähemmän, jolloin ihminen tarvitsee enemmän fruktoosia saavuttaakseen saman vaikutuksen. Lustigin mukaan fruktoosi aktivoi palkkio­keskusta samoin kuin alkoholi, mikä voi johtaa kulutuksen noidankehään.

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on osin samoilla linjoilla. Hän toteaa, että makeisiin ruokiin voi todella kehittyä riippuvuuden kaltainen kokemus, mutta sitä ei voi verrata nikotiini- tai huumeriippuvuuteen.

Perimmäinen ongelma Borgin mukaan on usein pitkäksi venynyt syömättömyyden jakso. Sinä aikana elimistö virittyy palkitsemaan ihmisen voimakkaalla hyvänolon tunteella sitten, kun ruokaa saa sisuksiin. Pitkän nälkäjakson jälkeen halajamme makeaa myös matalaa verensokeria nostamaan.

– Kun sitten makeaa syödään, niin puff – elimistö vetää mielihyvähormonit nousuun ja aiaiai kun maistuu hyvältä. Kun tämä kaava toistuu tarpeeksi usein, lopputuloksena on voimakas sokeririippuvuuden kokemus. Tarkkaan ottaen sokeri laukaisee hyvää oloa, Patrik Borg kertoo.

 

 

 

 

Sokeripommit

lisätyn sokerin määrä 100 grammassa:

  • tavallinen suklaa 63 g
  • hedelmäpastillit 59 g
  • sokeroidut murot 37 g
  • tomaattiketsuppi 27 g
  • jäätelöpuikko 20 g
  • salaattikastike 17 g
  • hedelmäjogurtti 16 g
  • kolajuoma 11 g
  • makeutettu hedelmäjuoma 10 g  

Haluan ekologisista ja eettisistä syistä välttää lihaa, ja olemme poikaystäväni kanssa siirtynyt lakto-ovo-vegeruokavalioon. Siihen kuuluu päivittäin maitotuotteita, täysjyvää, parsakaalia, porkkanaa, banaania ja joku proteiininlähde, kuten tofu tai quorn. Viikoittain syömme papuja, herneitä, linssejä, harvemmin kananmunia. Herkuttelen pari kertaa viikossa. Syön päivittäin monivitamiinin sekä kalaöljystä valmistettua omega-3-lisää. Mietin olisiko hyvä käyttää rautalisää esim. 100 mg kerran viikossa? Tai onko jotain muita puutteita?

Lakto-ovo-vegataarinen ruokavalio on kasvisruokavalio, joka sisältää kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitovalmisteita ja kananmunia. Tofun ja quornin (sieniproteiinivalmiste) käyttäminen täydentää proteiinin saantia, samoin palkokasvien käyttö. Kananmunien käyttö on hyvä pitää kohtuudessa, suositusten mukaan noin 2–3 kpl viikossa. Viljatuotteista kannattaa suosia täysjyvä­vaihtoehtoja. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä käyttää monipuolisesti, joka aterialla jotakin näistä.

Välttämättömien rasvahappojen (linoli- ja alfalinoleenihappo) saannin turvaa kasviöljyjen käyttö. Tavallisimmista ja edullisimmista kasviöljyistä rypsi- ja soijaöljyt sisältävät näitä molempia rasvahappoja vähintään kohtuulliset määrät. Myös pehmeät rasvaiset (rasvaa vähintään 60 %) margariinit ovat välttämättömien rasvahappojen lähteitä. Pähkinöistä saksanpähkinät sisältävät näitä molempia välttämättömiä rasvahappoja. Muissa pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä on linolihappoa yleensä mukavasti, mutta alfalinoleenihappoa hyvin vähän.

Lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio on täysipainoisesti koostettuna ravitsemuksellisesti riittävä eikä sitä tarvitse täydentää ravintolisillä edellyttäen, että maitovalmisteista ja ravintorasvoista käytetään D-vitaminoituja vaihtoehtoja.

Rautalisää kannattaa käyttää vain todettuun raudanpuuteanemiaan. Kalaöljyvalmisteita ei myöskään tarvitse käyttää. Alfalinoleenihappoa (kasvikunnan omega-3) sisältävät kasviöljyt turvaavat omega-3-rasvahappojen saannin.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Je

"Haluan ekologisista ja eettisistä syistä välttää lihaa"

Kannattais muistaa että maito on yhtä epäeettistä kuin liha, lehmät pakkoraiskataan vuodet ympäri että maidontuotanto on jatkuvaa, vasikat viedään äideiltään samantien, kun maidoneritys heikkeenee liikaa menee lehmä lihoiksi, ym. Sitten vielä muistuttaisin, että _kanoilla on häkeissään ehkä koko eläintenkeskitysleiriteollisuuden huonoimmat oltavat_.

Silti kaikenlainen eläintenhyväksikäyttöteollisuuden tuotteiden vähentäminen on hyvä juttu, pieniä askelia kohti parempaan maailmaan. Mutta ei kannata unohtaa em. seikkoja.

Vierailija

ALA ei muutu EPA ja DHA rasvahapoiksi siinä märin, että rypsi riittää.

ÄLÄ syö margariinia. Se on vaarallista.

D-vitamiinin tarve on 50-100µg päivässä ja siihen ei D-vitaminoitu maito riitä.

Vegaaniruuassa ei ole lainkaan:

D3-vitamiinia (D2-vitamiini imeytyy 70% huonommin kuin D3-vitamiini). D-vitamiinin tarve on 30-100µg päivässä.
K2-vitamiinia
Hemirautaa, joka imeytyy huomattavasti paremmin kuin kasvikunnan rauta (raudanpuuteanemia on lasten yleisin anemia. Länsimaissa sitä esiintyy 23 %:lla lapsista)
Kalan Omega-3rasvahappoja (EPA ja DHA)
B12-vitamiinia
Jodia

Näit kaikkia pitää syödä lisäravinteena ja varmistaa ajoittain verikokeella, että elimistö on myös hyödyntänyt lisäravinteet ja annostus on oikea.

Moni suomalainen sekasyöjäkin kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium, sinkki ja K2-vitamiini, joka on äärimmäisen tärkeä verisuonten ja luuston hyvinvoinnille. 

Teollisiin maidon korvikkeisiin on lisätty D2-vitamiinia ja B12-vitamiinia (B12-vitamiini esiintyy ravintolisissä yleensä syanokobalamiinin muodossa johtuen yhdisteen pysyvyydestä. Syanidi on peräisin ravintolisän valmistuksessa tehdystä aktiivihiilipuhdistuksesta. Yhdiste metabolisoituu kehossa jättäen jälkeensä pienen määrän syanidia. B12-vitamiinin muodoista metyylikobalamiini toimii varmimmin ja on valmiiksi hyödynnettävässä muodossa.)

Hedelmäsokeria eli fruktoosia on pitkään pidetty terveellisenä sokerina. Uusien tutkimusten mukaan se on pahin kaikista.

Sokeria on vaikea välttää. Söimmepä mitä tahansa prosessoitua ja pakattua ruokaa, lähes aina mukaan on lisätty sokeria.

Sokeri on yksi pahimmista terveysuhista: se on osallisena lihavuuteen, sydänsairauksiin ja kakkostyypin diabetekseen. Tarkkaan ottaen sokeri ei ole ihmiselle edes tarpeellista.

— Et voi elää ilman välttämättömiä rasvoja ja proteiineja ja voi olla vaikeaa saada tarpeeksi energiaa ilman hiilihydraatteja. Mutta jos jättää sokerin pois, mitään ongelmaa ei tule. Sokeri on täysin turha tuote, fysiologi Luc Tappy Lausannen yliopistosta toteaa New Scientist -lehdessä.

Hiljattain huolta on herättänyt erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri. Fruktoosia löytyy luonnostaan hedelmistä ja marjoista, mutta se on myös tavallisen pöytäsokerin eli sakkaroosin ainesosa yhdessä glukoosin eli rypälesokerin kanssa. Luonnonsokereista fruktoosi on kaikkein makeinta.

Valkoinen terveysriski

Fruktoosi on saanut maineen tavallista sokeria parempana makeuttajana, sillä se ei nosta veren sokeri­arvoja yhtä paljon kuin sakkaroosi.

Lähinnä tällä perusteella EU antoi elintarviketeollisuudelle luvan markkinoida fruktoosia sisältäviä tuotteita terveysväittämillä tämän vuoden alusta.

Helsingin yliopiston sisätautiopin emeritaprofessori Marja-Riitta Taskinen pitää kehitystä huolestuttavana. Hänen mukaansa fruktoosin haitalliset puolet sivuutetaan, vaikka niistä on vahva tieteellinen näyttö.

— Fruktoosi kiihdyttää rasvojen muodostumista maksassa sekä nostaa veren triglyseridipitoisuutta, mikä puolestaan lisää valtimokovettumia ja sydänsairauksia, Taskinen toteaa.

Fruktoosilla on Taskisen mukaan yhteyksiä myös kihtiin, jossa virtsahappoa kertyy elimistöön liikaa.

Kaiken kukkuraksi fruktoosi on yhdistettävissä insuliiniresistenssiin, jossa veren sokeripitoisuutta säätelevän insuliinin vaikutus elimistössä on heikentynyt. Tila johtaa usein kakkostyypin diabetekseen.

Taskinen korostaa, että vaarallista on fruktoosi lisätyssä muodossaan. Kokonaisia hedelmiä tai marjoja ei pidä vältellä.

— Hedelmien ja marjojen kuidut hidastavat niissä olevan fruktoosin imeytymistä, ja samalla elimistö saa tärkeitä vitamiineja sekä hivenaineita, Marja-Riitta Taskinen toteaa.

Tuo energiaa, Ei vie nälkää

Painonhallinnan kannalta on väliä, syökö glukoosia vai fruktoosia. Toisin kuin glukoosi, fruktoosi ei vaikuta leptiini-hormonin tuotantoon, jonka tehtäviin kuuluu viestittää kylläisyydestä. Tämä tarkoittaa, että nautittu fruktoosi jättää glukoosia helpommin näläntunteen.

Glukoosin ja fruktoosin vaikutuksista nälkään kertoo Yalen yliopiston tekemä tutkimus. Siinä tutkittavat joivat kuukausien ajan juomia, joista toiset sisälsivät 75 grammaa fruktoosia ja toiset saman verran glukoosia. Tutkijat seurasivat koehenkilöiden aivojen hypotalamusta, joka säätelee näläntunteen signaaleja. Glukoosipitoiset juomat vähensivät koehenkilöiden hypotalamuksen aktiivisuutta. Niinpä tutkittavat myös kokivat glukoosijuomien jälkeen vähemmän näläntunnetta. Sen sijaan fruktoosia nauttineiden koehenkilöiden hypotalamus oli aktiivinen vielä juomisen jälkeen ja heidän halunsa syödä yhä vain jatkui.

Glukoosi on polttoainetta aivoille ja kudoksille, mutta fruktoosilla ei ole roolia elimistössä. Tosin glukoosiakaan ei tarvitse erikseen syödä, koska sitä syntyy soluissa muista hiilihydraateista.

— Valkoisen sokerin voisi jättää kokonaan pois. Emme kuitenkaan tee sitä, koska sokerin syöminen tuottaa niin paljon mielihyvää, Marja-Riitta Taskinen toteaa.

Halpa makea paholainen

Ruokateollisuus on alkanut käyttää fruktoosia tuotteissaan entistä enemmän. Elintarvikkeissa on yleistynyt erityisesti sana­hirviö glukoosi-

fruktoosisiirappi.

Tätä ”sokerien paholaista” löytyy muun muassa limonadeista, hedelmämehuista, jäätelöistä, hilloista, kastikkeista, ateriankorvike- ja proteiinipatukoista, leivistä ja vauvansoseista.

Syy glukoosi-fruktoosisiirapin suosiolle on selvä: se on yhtä makea kuin pöytäsokeri mutta noin 30 prosenttia halvempaa. Pikaruokaloissa glukoosi-fruktoosisiirapilla makeutettu kolajuoma voi olla halvempaa kuin lähdevesi.

Glukoosi-fruktoosisiirapin kiistanalaisin osa on juuri fruktoosi sen terveyshaittojen vuoksi.  Sen osuus  eurooppalaisesta glukoosi-fruktoosisiirapista on 42 prosenttia, Yhdysvalloissa 55 prosenttia.

ISO Lasku napostelusta

Asiantuntijoiden viesti kuuluu, että ihmiselimistö ei ole voinut sopeutua nykyiseen sokerikuormaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sokerin kulutus on kaksikymmenkertaistunut verrattuna 1700-luvun tasoon.

Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n suosituksissa sokerin kulutuksen yläraja on miehillä 8 teelusikallista ja naisilla 6 teelusikallista päivässä. Vertailun vuoksi: yhdessä Coca Cola -tölkissä on 9 teelusikallista ja Mars-patukassa 8 teelusikallista sokeria.

Suomalaiset työikäiset syövät Fin­ravinto-tutkimuksen mukaan nykyisin keskimäärin 12 teelusikallista eli noin 48 grammaa sokeria päivässä.

— Suuri ongelmamme on napostelun kulttuuri. Jokaisella näyttää olevan mukanaan jokin virvoitus- tai energiajuoma, Marja-Riitta Taskinen sanoo.

 

Mikä sokeri?

Sakkaroosi on sokeriruo’osta tai -juurikkaasta valmistettua tavallista pöytäsokeria. Glukoosi ja fruktoosi ovat tämän

sokerin aineosia. Sakkarosi pilkkoutuu ja imeytyy helposti elimistössä ja nostaa verensokeria nopeasti.

Glukoosi eli rypälesokeri pyörittää elimistön energiataloutta. Kaikki solut pystyvät muuttamaan ravinnosta saatavat hiilihydraatit glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan maksaan ja lihaksiin.

Fruktoosi eli hedelmäsokeri on makeinta sokeria, jota on marjoissa ja hedelmissä, mutta myös teollisessa glukoosi-fruktoosisiirapissa. Fruktoosi nostaa verensokeria muita sokereita hitaammin ja vain maksa voi hajottaa sen elimistön käyttöön.