Päänsärkyä ei kannata lievittää viikkokausia tulehduskipulääkkeillä vaan selvittää, miksi päässä jyskyttää. Jännityspäänsärkyä, migreeniä, sarjoittaista päänsärkyä ja kolmoishermosärkyä hoidetaan eri keinoilla.

Kun särky alkaa hartiaseudulta ja takaraivolta, kyseessä on yleensä jännityspäänsärky. Puristava, repivä tai vihlova kipu leviää päälaelle, ohimoille ja koko pään alueelle. Se voi tuntua päässä pantana tai liian kireänä pipona. Joillakin on lisäksi huimausta, korvien huminaa tai puutumista kasvoissa ja hartioissa.

– Jännityksestä johtuvaa oireilua ei aina edes kuvata kivuksi vaan potilas kertoo päänsä olevan raskaan tuntuinen, neurologi Tarja Suomalainen tietää.

Ja raskasta on elämäkin, sen lääkäri näkee ilman kummempia tutkimuksia. Pitkään jatkunut kiireinen työ huonossa asennossa näkyy olemuksessa: hartiat ovat sananmukaisesti korvissa ja otsa rypyssä.

JÄNNITYSPÄÄNSÄRKY

Yö helpottaa särkyä

Jännityspäänsäryn arvellaan johtuvan lihasten ylikuormituksesta, hermoston kipumekanismien muuntumisesta ja kudosten ärsytyksestä. Lihakset voivat olla kireät tai kosketusarat, mutta aina näin ei ole.

Tavallinen tarina on huono työasento yhdistettynä kiireeseen ilman taukoja. Päänsärkyjen takaa voi paljastua myös vähäinen liikunta ja ulkoilu, riittämätön uni, masennus tai ristiriidat perhe-elämässä.

Jännityspäänsärky pahenee tavallisesti iltaa kohden, kun päivän kiireet kasaantuvat entisten päälle. Useimmat rentoutuvat yöllä niin, että aamulla pää ei ole kipeä.

Lääkärille hakeudutaan, kun särkyä on kestänyt viikkoja, eivätkä tulehduskipulääkkeet enää auta. Unikin on jo alkanut häiriintyä niin, ettei yö tuo toivottua helpotusta.

– Ihmiset ovat huolissaan päänsärystä tai käyttämistään lääkemääristä, Suomalainen toteaa.

Rentoutta vapaalla tyylillä

Jännityspäänsäryn parasta hoitoa on liikkuminen. Reippailu ulkoilmassa pistää verenkierron lihaksissa liikkeelle ja rentouttaa hartiat. Joskus tarvitaan fysioterapiaa tai muita rentoutuskeinoja.

– Liikunta ei yleensä pahenna jännityspäänsärkyä, mutta joskus innokkaasti aloitettu liikuntaharrastus saattaa alkuun jumittaa hartiat, Suomalainen kertoo.

Elämä täytyisi saada jollakin tavalla hallintaan, niin ettei koko ajan olisi hieman jäljessä itsensä ja muiden asettamista vaatimuksista. Moni on vastaanotolle tullessaan jo yrittänyt muuttaa elämäänsä, mutta lääkärin sana painaa paljon.

Tarja Suomalaisen mielestä päänsäryn syitä tutkitaan liikaa koneilla, ja potilaat uskovat turhan paljon lääkkeiden voimaan. Yleensä diagnoosiin riittää huolellinen haastattelu. Lääkehoidon rinnalla pitäisi tehdä muutoksia, joilla saa arjen pienet asiat sujumaan. Vapaa-aikaansa ei ole pakko täyttää harrastuksilla eikä liikkuminen ole ainoa tapa stressin purkuun. Tyyli on vapaa – tärkeintä on lopputulos.

– Sitä voi vaikkapa shoppailla tai torkahtaa sohvalle, jos se rentouttaa.

Taukoa särkylääkkeistä

Jos joutuu ottamaan särkylääkettä useampana päivänä viikossa, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä voisi tehdä toisin. Elimistö ei pitkään kestä tällaisia määriä: joko vatsa tai pää hermostuu.

Tulehduskipulääkkeiden aiheuttama mahahaavan riski on useiden tiedossa, mutta särkylääkepäänsärkyä ei vielä tunneta.

Lääkepäänsärky on päivittäistä tai lähes päivittäistä puristavaa tai repivää särkyä otsalla ja silmien takana. Silmät voivat olla valonarat tai katsetta on vaikea kohdistaa. Kipu alkaa usein aamuyöllä, kun särkylääkkeen vaikutus loppuu. Myös pahoinvointi, ärtymys ja univaikeudet kielivät liiasta särkylääkkeiden käytöstä.

– Särkylääkepäänsärky on yleisempää kuin uskomme. Tapaan näitä potilaita vastaanotollani joka viikko, Suomalainen kertoo.

Syyllisenä särkyyn voi olla mikä vain kipulääke: ilman reseptiä tai reseptillä ostettu tulehduskipulääke, kodeiinia sisältävä yhdistelmälääke tai migreenin täsmälääke.

Lääkepäänsärky helpottaa vain panemalla lääkkeet tauolle pariksi viikoksi. Joskus särkylääkevieroitukseen tarvitaan 1–2 viikon sairausloma vieroitusoireiden takia. Niitä voidaan helpottaa kipukynnystä nostavilla lääkkeillä tai pahoinvointilääkkeillä. Voimakkaan oksentelun vuoksi tarvitaan joskus sairaalahoitoa tiputuksineen.

– Kun särkylääkkeistä on päässyt eroon, niiden jatkuvaa käyttöä ei kannata aloittaa uudestaan. Muuten kierre alkaa alusta, Suomalainen muistuttaa.

MIGREENI

Sykettä ohimolla

Jos päänsärky on sykkivää – kuin vasaralla jyskytettäisiin – ja tuntuu vain toisella puolella päätä tai silmän takana, se saattaa olla migreeniä. Migreenikohtaukseen liittyy usein pahoinvointia, valonarkuutta ja ääniherkkyyttä.

Migreenille on tyypillistä kohtauksenomaisuus, ei jatkuva jomotus. Kohtauksen voi laukaista stressi tai sen hellittäminen, valvominen, pitkät ruokailuvälit, alkoholi ja jotkut ruoka-aineet. Usein jyskytystä edeltää palelu, ärtyisyys, haukottelu tai makean himo. Niin sanottua aurallista migreeniä sairastavat aavistavat tulevan kohtauksen silmissä vilahtelevista sahalaita- tai pallokuvioista.

– Migreenin tunnistaa siitäkin, että pienikin fyysinen ponnistelu, kuten portaiden nousu tai kumartaminen, voimistaa särkyä, Suomalainen opastaa.

Hoidon perusta on lepo viileässä ja hämärässä huoneessa. Lisäksi käytetään parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä. Monet tarvitsevat lääkärin määräämiä migreenin täsmälääkkeitä eli triptaaneja.

Kaikissa migreenilääkkeissä on tärkeää, että niitä otetaan riittävän suuri määrä ja ajoissa – jo ensimmäisten oireiden paljastaessa tulevan kohtauksen.

Fysioterapia tai akupunktio saattaa auttaa niitä migreenikkoja, joilla on taipumusta niskalihasten jännitykseen.

Jos migreeni vaivaa enemmän kuin 3–4 kertaa kuukaudessa tai kohtaukset tekevät arjesta sietämättömän, voidaan harkita päivittäistä estolääkitystä. Estolääkkeet ovat joko verenpaine-, masennus- tai epilepsialääkkeitä. Usein joudutaan kokeilemaan monia estolääkkeitä ennen kuin löytyy sopiva ja tehokas.

– Migreenipotilaan on hyvä tietää, että estolääkityksestä huolimatta kohtauksia voi tulla. Täysin niitä ei saada loppumaan, Suomalainen muistuttaa.

Estolääkitys voi myös vähentää, lyhentää tai lieventää kohtauksia ja tehdä migreenistä sellaisen, että kohtauslääkkeet tehoavat aiempaa paremmin.

Hormonit heittelevät

Naisilla on enemmän migreeniä kuin miehillä. Tästä saamme syyttää estrogeenitasojen heilahteluja. Migreeni alkaa tytöillä usein murrosiässä, tai jos sitä on ollut jo lapsena, se saattaa voimistua nuoruuden hormonimyrskyissä. Pojilla puolestaan lapsena alkanut migreeni voi hellittää jo murrosiän jälkeen.

Estrogeenit ovat myös luultavasti syynä siihen, että kuukautisten aikaan esiintyvät migreenikohtaukset ovat vaikeasti hoidettavia. Naisten migreeni rauhoittuu usein vasta vaihdevuosien jälkeen, kun taas miesten migreeni saattaa hellittää tai loppua kokonaan jo aiemmin.

Kuukautisten alkua edeltävänä päivänä otettu tulehduskipulääke tai lyhytjaksoinen estolääke voi auttaa, jos migreenikohtaukset tulevat aina kuukautisten aikaan. Jotkut hyötyvät hormoniheilahteluja tasaavista e-pillereistä.

SARJOITTAINEN PÄÄNSÄRKY

Tuskaa kellon tarkkuudella

Aamuyöstä alkava polttava ja repivä kipu toisen silmän ympärillä voi paljastua sarjoittaiseksi päänsäryksi eli Hortonin taudiksi. Kivun puoleinen silmä punoittaa ja vetistää ja nenä on tukkoinen.

Kipukohtaus herättää usein aamuyöstä. Se alkaa lähes minuutin tarkkuudella samaan aikaan kuin aikaisemmillakin kerroilla. Tuska kestää parista minuutista pariin tuntiin, vain palatakseen myöhemmin uudestaan. Kipujaksot uusiutuvat päivittäin muutaman viikon tai kuukauden ajan, ja saattavat sitten pysyä pitkäänkin pois. Monilla kohtausjaksot tulevat aina samaan aikaan vuodesta.

Hortonin tauti on tyypillisesti miesten vaiva, joka alkaa 20–30-vuotiaana jatkuen läpi elämän. Sarjoittainen päänsärky on vahvasti perinnöllinen, joten sitä voi epäillä, jos omalla isällä tai isoisällä on ollut samanlaisia oireita.

Hortonia hoidetaan migreenin täsmälääkkeillä. Tavalliset tulehduskipulääkkeet eivät siihen auta. Tarvittaessa kipujakso katkaistaan kortisonikuurilla. Kivun lievityksessä käytetään myös 100-prosenttista happea, jota hengitetään maskin kautta enintään vartin ajan. Happipullo kulkee kodin ulkopuolella mukana pienessä repussa.

– Kipukohtauksen laukaisee jokin verisuonia aktivoiva tekijä, kuten sauna, alkoholi, lentäminen tai nitrolääkkeet. Happi supistaa verisuonia, ja vie siksi kivun pois, Tarja Suomalainen kertoo.
Kipukohtaus voi alkaa myös fyysisen rasituksen jälkeen.

KOLMOISHERMOSÄRKY

Sähköiskuja kasvoilla

Sähköiskumaiset kivun leimahdukset toisella puolella kasvoja kielivät kolmoishermosärystä. Se on tavallisesti iäkkäämpien ihmisten vaiva, mutta sitä esiintyy myös nuorilla. Säryn syy on tuntematon, mutta joskus sen taustalla on verisuonipoikkeavuus, kasvain tai MS-tauti.

Tuskallinen kipuisku alkaa kasvojen koskettelusta tai vaikka lämpötilan vaihteluista. Iskuja voi olla vain kerran päivässä tai kymmeniä kertoja päivässä. Tavalliset särkylääkkeet eivät auta kolmoishermosärkyyn, avuksi tarvitaan hermossa kivunvälitykseen vaikuttavia estolääkkeitä, joskus myös neurokirurgiaa.

Myös purentaongelmat tai yöllinen hampaiden narskuttelu voivat aiheuttaa ohimolla tuntuvaa päänsärkyjä. Oikomishoidon tai öisin käytettävän purentakiskon antama apu yllättää, jos on uskonut särkyjen johtuvan vaikkapa migreenistä.

– Stressi on lisännyt yönarskuttelijoiden määrää. Yöllä purraan päivän ongelmia poikki, Suomalainen kertoo.
Poskiontelontulehdus oireilee usein voimakkaana päänsärkynä, joka voimistuu pitkälleen mennessä, tärinässä tai vain kumartuessa.

Harvoin vakavaa

Päivystykseen pitää lähteä heti, jos päänsärky alkaa äkillisesti tai siihen liittyy halvaus, puhevaikeuksia tai tajunnan muutoksia. Kiire on myös, jos päänsärky alkaa ponnistuksessa, voimistuu nopeasti tai pahenee jatkuvasti.

Jatkuvista päänsäryistä kärsivä pelkää jossain vaiheessa sairastavansa jotain vakavaa. Tuttavapiiristä löytyy aina joku, jonka omat tai läheisen kivut ovat johtuneet aivokasvaimesta tai aivoverenkiertohäiriöstä. Tämän ilmiön Tarja Suomalainenkin tunnistaa, mutta rauhoittelee:

– Päänsäryn syyksi paljastuu onneksi hyvin harvoin aivokasvain.

Värähtelytuolissa kivun herraksi

Kun päänsäryn hoitamiseksi on kokeillut niin lääkkeitä, akupunktiota kuin stressin vähentämistäkin, voi päätyä matalataajuushoitoon. Sitä on annettu Suomessa jo parikymmentä vuotta, mutta laajemmin se on tunnettu kuntoutuslaitoksissa, esimerkiksi kehitysvammayksiköissä.

Musiikkiterapian apuvälineeksi alkujaan kehitetty fysioakustinen tuoli on parhaimmillaan stressiperäisten vaivojen hoidossa. Se sopii muun muassa unettomuuden, ahdistuksen, levottomuuden, pelkotilojen ja erilaisten kipujen lievittäjäksi.

Fysioakustinen tuoli muistuttaa ulkoisesti tv-tuolia, sellaista suurta nahkanojatuolia, jonka voi vivusta vääntää lähes makaavaan asentoon. Tuoliin on asennettu kaiuttimia, joiden kautta kehoon johdetaan värähtelynä tuntuvaa matalataajuista (27–113 hertsiä) siniääntä.

Tuolin toimintoja ohjataan tietokoneella, jolla säädellään kullekin sopiva äänen voimakkuus, korkeus, pulssit ja kiertosuunta. Hoidettava tuntee värähtelyn ja kuulee matalan murinan, joka muistuttaa voimakkaimmillaan pesukoneen linkousta.

Apuna voidaan käyttää musiikkia, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuuro hyötyy hoidosta yhtä lailla kuin kuulevakin. Vaikutus on samantapainen kuin akupunktiolla tai lymfahieronnalla: hoito rentouttaa, jotkut kuvaavat oloaan vapautuneeksi.

Lahtelainen psykoterapeutti Marco Kärkkäinen on käyttänyt fysioakustista tuolia potilastyössä kymmenkunta vuotta. Hän vertaa matalataajuushoitoa liikuntaan. Juostessa lihakset vuoroin löystyvät ja kiristyvät, nyt saman lihasstimulaation aiheuttaa värisevä tuoli. Verenkierto vilkastuu ja nesteet lähtevät liikkeelle, aivan kuin liikkuessa.

Kärkkäinen uskoo kokonaisvaltaiseen hoitamiseen:

– Kun ihmisellä on mielessä ongelmia, ne vaikuttavat kehoon, ja päinvastoin.

Kärkkäisen potilaat ovatkin saaneet apua tuolista niin fyysisiin vaivoihinsa kuin henkisten lukkojen avaamiseen.

– Joidenkin kanssa pääsee aivan eri tavalla keskustelemaan henkilökohtaisten ongelmien syistä, kun he ovat ensin rentoutuneet fysioakustisessa tuolissa.

Päänsärkyjen taustalta löytyy lähes aina stressiä, jonka syitä ei välttämättä itse tunnista. Jollekin se on liiallinen työnteko tai työn puute, toiselle vaikeat suhteet läheisiin, kolmannelle liiallinen alkoholin käyttö.

Kärkkäinen uskoo, että fysioakustinen hoito yhdistettynä keskusteluun auttaa. Lääkkeistä voi päästä jopa kokonaan eroon.

– Hoito vähentää kipuja, mutta ei vie niitä kaikilta kokonaan pois. Kipujensa kanssa oppii kuitenkin pärjäämään, kun tunnistaa, mitkä asiat rassaavat ja tekee muutoksia elämässään.

Fysioakustista hoitoa saa kuntoutuslaitosten lisäksi yksityisesti ainakin Pääkaupunkiseudulta, Tampereelta, Lahdesta ja Jyväskylästä. Hoitokerta maksaa noin 50 euroa, ja siitä on lääkärin fysioterapialähetteellä mahdollisuus saada Kelan korvaus.

Lue lisää
Kokeile niskajumppaa päänsärkyyn
Viiden vuoden päänsärky
Tunnista vakava pääkipu

Lääkäriin, jos sinulla on

  • kova, nopeasti alkanut päänsärky, joka poikkeaa aiemmista päänsäryistä.
  • jatkuvasti paheneva päänsärky, johon lääkkeet eivät auta.
  • päänsärkyyn liittyvää kuumeilua, tajunnantason laskua, oksentelua, halvausoireita, puhevaikeuksia, näköhäiriöitä.

Päiväkirja voi paljastaa syyn

Omien päänsärkyjen kirjaaminen ylös helpottaa päänsäryn syyn selvittämisessä. Netistä löytyy valmiitakin päiväkirjan malleja (esim. Suomen migreeniliiton sivuilta), mutta sinikantinen vihkokin käy. Merkitse siihen

  1. milloin ja missä tilanteissa päätä särkee?
  2. mitä lääkkeitä ja kuinka paljon olet ottanut?
  3. helpottuiko särky ja missä ajassa?

Vierailija
Viesti

Minulla epäiltiin kolmoishermosärkyä, sähköiskumaisia tujauksia päähän, kipu oli aika järjetöntä. Muutama kuukausi meni ja minulta poistettiin juurihoitoa vaatinut hammas. Seuraavalla kerralla osasin mennä ensin hammaslääkäriin ja taas juurihoito ja kipu hellitti. Jonkin verran oli vuoden aikana taas kipuja, teetin purentakiskon ja kivut loppuivat. Tosin vuosi sitten alkoi oireilemaan päähän ja muutaman kuukauden kuluttua poistettiin taas hammas. Nyt ei vuoteen ole ollut kipuja ja purentakisko käytössä.

Olen 65-vuotias nainen. Käytin yli kymmenen vuotta estrogeenikorvaushoitoa, jonka päättymisestä on jo vuosia. Edelleen ajoittain tulee hikoilupuuskia, etenkin aamuisin. Käytän  salviatuotteita hikoiluun, onko niistä haittaa esim. maksan toiminnalle? Mitä muuta voisin kokeilla? Mitään lääkitystä minulla ei ole paikallista estrogeenihoitoa lukuun ottamatta.

Tavallisimpia vaihdevuosioireita ovat hikoilu, kuumat aallot ja unihäiriöt. Ne ovat pahimmillaan menopaussin tienoilla eli kuukautisten loppuessa. Ne saattavat kuitenkin jatkua jopa parikymmentä vuotta – joskus vielä pidempään – toki koko ajan lieventyen.

Estrogeeni auttaa vaihdevuosioireisiin hyvin. Hoidon pituus määräytyy oireiden voimakkuuden ja keston mukaan. Kaikille naisille estrogeenivalmisteet eivät sovi tai nainen ei halua hormonihoitoja käyttää, jolloin voidaan kokeilla muitakin lääkkeitä.

Kun lääkkeen tai rohdosvalmisteen tehoa vaihdevuosihikoiluun tutkitaan, sitä pitää verrata ns. lumevalmisteeseen (placeboon). Ainoa lääkeryhmä, jossa teho on osoitettu, on ns. serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), joita yleisemmin käytetään masennuksen hoitoon. Toinen vaihtoehto on gabapentiini. Nämä ovat reseptilääkkeitä. Niiden sivuoireet voivat haitata käyttöä, tavallisimpia ovat suun kuivuminen ja suolistovaivat, kuten ummetus ja ilmavaivat.

Luontaistuotteiden, yrttivalmisteiden tai ns. kasviestrogeenien hyödystä vaihdevuosioireiden hoidossa ei valitettavasti ole tieteellistä näyttöä. Salvia on yksi yrteistä, joiden mainostetaan helpottavan vaihdevuosioireita. Muita kasvivalmisteita ovat tähkäkimikistä, puna-apilasta tai humalasta tehdyt uutteet tai puristeet. Tyypillistä rohdosvalmisteille on, että niiden tehoa ei ole luotettavasti tutkittu; ja toisaalta tiedot turvallisuudesta eivät ole samaa tasoa kuin lääkkeiltä edellytetään.

Jos salviatuotteen kokee auttavan, en näe estettä valmisteen käytön jatkamiselle. Ei kuitenkaan kannata käyttää monenlaisia rohdostuotteita samanaikaisesti. Eikä hankkia internetin kautta valmisteita, joiden sisällöstä ei ole mitään luotettavaa tietoa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kommentit

Minulla oli muutama vuosi sitten paha flunssa (ilmeisesti jonkin viruksen aiheuttama). Sen aikana sormen niveliin,
kyynärpäihin ja polviin ilmestyi näppylöitä, jotka punoittivat parin kuukauden ajan. Sen jälkeen minulle on aina ilmestynyt flunssan yhteydessä samanlaisia näppyjä. Ne kutiavat ja aristavat hieman, mutta eivät ole muuten vaivaksi. Ne punoittavat yleensä viikon pari, ja häviävät sitten pikkuhiljaa. Mistä oikein on kyse?

Moneenkin virus­tautiin voi liittyä punoittavista läiskistä tai näppylöistä muodostuva symmetrinen ihottuma, joka ilmestyy äkkiä ja menee ohi päivissä tai viikoissa.

Joskus ihottuman kanssa on lievää kuumeilua tai niveloireita.

Ihottuma liittynee viruksen aiheuttamaan immunologiseen reaktioon. Tällaiselle viruseksanteemaksi kutsutulle ihottumalle ei oikein voi tehdä mitään, mutta onneksi se on suhteellisen harmiton ja menee itsestään ohi. Jos asiaa vaivaa enemmän, kannattaa kuitenkin ihottumaa käydä näyttämässä ihotautilääkärille silloin, kun sitä on. 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kommentit

Seikkailu-urheilija Tom Nylund, 33, alkoi saada outoja hikoilu- ja poissaolokohtauksia. Syyksi paljastui liian alhainen verensokeri ja harvinainen kasvain haimassa.

Siitä on joitakin vuosia, kun olin tyttöystäväni kanssa mökillä Snappertunassa. Olimme palanneet kalasta, kun aloin käyttäytyä oudosti: En vastannut puhutteluun ja liikuin tosi hitaasti. Mökissä istuin lattialle räpläämään puhelintani ja hoin merkityksettömiä sanoja. Olin ärtynyt ja näkö alkoi sumentua, muuten en tajunnut käyttäytyväni oudosti. Ihmettelin, kun tyttöystäväni oli vähän hysteerinen.

Jälkeenpäin en muistanut mitä tapahtui ja se oli pelottava tunne. En voinut tajuta, mikä minua vaivasi. Melko suoraan siitä lähdettiin lääkäriin, vaikka olo hieman helpottuikin.

 

Ensimmäiseksi suljettiin pois epilepsia. Verikokeiden ja aivokuvausten jälkeen todettiin hypoglykemia eli liian alhainen verensokeripitoisuus.

Olin varma, että minulla on diabetes, johon verensokerin heilahtelu yleensä liittyy. Diabetesta ei kuitenkaan löytynyt, vaan syyksi arveltiin rankkaa urheilemista. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin: talvella maastohiihtoa ja laskettelua, kesällä maastopyöräilyä, kiipeilyä ja melontaa. Minulla arveltiin olevan poikkeuksellisen vilkas aineenvaihdunta, jota urheilu entisestään kiihdyttää. Joillakin aktiiviliikkujilla on sellainen.

Minulle sanottiin, että kehoni tuottaa jostain syystä liikaa insuliinia. Se polttaa liian nopeasti sokeria varsinkin urheilusuorituksen aikana.

Sain tarkat ruokavalio-ohjeet: paljon pitkään vaikuttavia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä, pastaa ja ruisleipää, tasaisesti pitkin päivää. Tuntui, että piti syödä ihan koko ajan.

Aloin itse leipoa spelttileipää, se piti sokeritasapainoni hyvin hallinnassa. Silti kohtauksia tuli aika ajoin.

 

Olin naimisissa eväspakettieni kanssa. Aina piti olla ahtamassa välipalapatukoita, banaania, ruisleipää. Söin 2,5 tunnin välein. Urheillessa tuli paha olo, kun vatsa tuntui liian täydeltä.

En halunnut syödä lisäravinteita, koska niistä ei tiedä, millaisia sokereita tuotteisiin on pantu. Oikea ruoka tuntui turvallisemmalta. Välillä täytin juomapullon maltodekstriinillä, joka tehostaa nesteen ja joidenkin muiden ravinteiden imeytymistä.

Olin jo muutama vuosi aiemmin alkanut kasvattaa lihasmassaa. Painoni oli noussut alle 70 kilosta yli 80 kiloon. Vähensin pitkiä juoksulenkkejä ja lisäsin lihaskuntoharjoittelua, söin proteiinipirtelöitä. Tuntui, että hyvä lihaskunto vähensi oireilua. Isot lihakset sopivat aineenvaihdunnalleni, sillä kun lihakset polttivat energiaa paremmin, olo oli hyvä. En tiedä, miten se vaikutti sokeriaineenvaihduntaan, mutta jaksoin paremmin, kun oli lihaa luiden ympärillä.

 

Vuonna 2012 minulla todettiin aineenvaihdunta­häiriö, joka aiheutti verensokerin vaihteluita. Varsinaista syytä ei silloin tiedetty.

En halunnut vähentää liikuntaa, sillä luonnossa liikkuminen on minulle elämäntapa ja elantokin. Aloin kuvata Ulos luontoon -televisiosarjaa, jossa tarkoitukseni oli viettää yhdeksän päivää yksin. Nukkua teltassa, syödä lähinnä retkimuonaa, kalastaa ja tarkkailla luontoa Evon kansallispuistossa.

Sitä ennen kävin urheilulääkärillä kuntomittauksissa, jossa kerroin hypoglykemioistani eli alhaisista verensokereista. Verikokeiden perusteella lääkäri ihmetteli sokeriarvoani, joka oli alle kolmen, vaikka sanoin syöneeni aamulla. Normaali sokeriarvo on vähän alle kuusi. Minusta otettiin erilaisia kuvia, verikokeita ja muita. Testien perusteella lääkäri ei suositellut reilun viikon yksinoloa eräolosuhteissa vaan pani minulle lähetteen jatkotutkimuksiin.

Vietin kuitenkin luonnossa reilun viikon, kuvasin itseäni ja söin pussikeittoja. Heikotuskohtauksia ei tullut. Seurasin majavien puuhia, nautin luonnon tuoksuista ja rauhoituin.

Ehdin ajatella paljon istuessani katsomassa hiljaista metsää. Huomasin, miten helppoa arkeni normaalisti on, vaikka joudunkin syömään koko ajan. Ajattelin silloin, että minun on vain selvittävä vaivani kanssa.

Samana kesänä vietin vielä reilut pari viikkoa melomassa Grönlannissa hyvän ystäväni kanssa. Söin valaan- ja hylkeenlihaa ja jaksoin hyvin. Reissu oli kunnolla suunniteltu ja ruokaa oli koko ajan käsillä. Silti tyttöystäväni oli kotona äärimmäisen huolissaan.

 

Koska lieviä kohtauksia ja selittämätöntä väsymystä oli edelleen, kokeiden ottamista jatkettiin kesällä 2013.

Olin kaupungilla, kun lääkäri soitti ja pyysi käymään heti. Vastaanotolle mennessä lääkärin ovi oli valmiina auki. Minua odotettiin ja sain kuulla, että haimassani on kasvain. Ehdin miettiä, että minulla on syöpä ja nostan kaikki rahani tililtä. Vielä ehtisi matkustaa.

Kyseessä oli erittäin harvinainen tila, joka on noin neljällä miljoonasta. Syöpää se ei luultavasti ollut. Minun oli aloitettava insuliinin erittymistä hidastava lääke heti. Verensokeria piti seurailla ja sain täyden liikunta- ja ajokiellon. Sitten alettiin miettiä jatkohoitoa.

Liikunta on parasta hoitoa stressiin, joten mieli oli maassa. Piirtelin ja maalasin. Tein muun muassa kipeästä haimastani taulun. Piirtäminen piti ajatukset kurissa ja eristi sairauden paperille.

Parin viikon päästä varmistui, ettei kyseessä ollut syöpä vaan hyvänlaatuinen kasvain, jonka voi leikata.

 

Vihdoin elokuussa 2013 leikkauspäivä saatiin sovittua. Jännitin aika lailla, sillä seikkailijan elämää viettäneenä oli vaikea heittäytyä muiden armoille.

Leikkaus tehtiin lopulta tähystyksellä. Leikkaushaavat olivat kolme parin sentin viiltoa navan ympärillä. Kasvain ja kymmenisen prosenttia haimasta poistettiin.

Nyt leikkauksesta on kulunut 2,5 vuotta. Vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut syömään normaalisti. Leikkauksen jälkeen kesti ehkä kuukausi ennen kuin nälän tunne oli tullut takaisin. Silloin kun elin kasvaimen kanssa en tuntenut oikestaan nälkää joten tunne oli vietas aluksi. Painoni on taas 72 kg mikä on sopiva. Urheileminen on ihan erilaista taas ja puhtia riittää. 

Ai niin, ja kipeänä tekemäni luontosarja Kylmää ja märkää tulee syksyllä uusintana YleFemiltä..

 

Matalat arvot ovat harvinaisia

Terveellä verensokeri heilahtelee hyvin vähän.  Ennen ruokailua se on 4–6 mmol/l.

Ruokailu nostaa verensokeria hieman, mutta kun haiman insuliinineritys voimistuu sokerin määrä tasoittuu pian.

Joillakin nälkä tuntuu myös ärtymyksenä, päänsärkynä, sydämen tykytyksenä tai käsien tärinänä. Nälän oireet johtuvat siitä, että elimistö suojautuu vakavalta matalalta verensokerilta erittämällä insuliinin vastavaikuttaja­hormoneja. Terveelle ei kuitenkaan ole mitään vaaraa siitä, että verensokeri hetkellisesti notkahtaa.

 

Paljon liikkuvilla hoikilla nuorilla naisilla verensokeri saattaa laskea helposti, kun he ovat syömättä useamman tunnin. Se johtuu siitä, että elimistössä on vähän varastosokeria. Se ei ole vaarallista. Paljon liikkuvan hoikan kannattaa kuitenkin syödä tasaisin väliajoin hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten tummaa leipää, jossa on juustoa päällä.

Toinen ääripää ovat erittäin lihavat, joille on ehkä puhkeamassa kakkostyypin diabetes. Heillä esiintyy niin sanottua reaktiivista hypoglykemiaa, jossa verensokeri laskee muutaman tunnin kuluttua ruokailusta. Ylipainoisella haiman toiminta heikkenee ja insuliinineritys myöhästyy. Siksi verensokeri laskee 1,5–3 tuntia aterian jälkeen niin, että näläntunne palaa. Tällaista reaktiivista hypoglykemiaa hoidetaan ruokavaliolla, kuten lisäämällä kuituja ja vähentämällä vaalean leivän ja sokerin syömistä.

 

Verensokeri on vaarallisen matala, jos arvo laskee alle kolmen. Koska aivot tarvitsevat sokeria, liian matala verensokeri oireilee keskushermosto-oireina. Silloin voi tulla muistikatkoksia, kaksoiskuvia, sekavuutta, kouristelua ja pahimmillaan tajunnan menetys.

Yleisin syy liian matalaan verensokeriin on se, että diabeetikko on pistänyt insuliinia liikaa. Diabeetikolle voi antaa ensiapuna sokeria tai jotain muuta makeaa. Myös joidenkin muiden sairauksien, kuten anoreksian, alkoholismin, syövän tai lihavuusleikkauksen, vuoksi voi tulla keskushermostopeeräisiä oireita, koska maksassa ollut varastosokeri on päässyt kulumaan loppuun.

 

Harvinainen syy liian matalaan verensokeriin on insulinooma eli haiman kasvain. Se saa alkunsa haiman insuliinia tuottavista soluista ja vapauttaa elimistöön liikaa insuliinia. Tom Nylund kuuluu tähän harvinaiseen porukkaan. Verensokeri laskee erityisesti, kun on syömättä tai harrastaa liikuntaa. Insulinooman aiheuttamat hengenvaaralliset tajunnanhäiriö- ja kohtaus­oireet tulkitaan usein aluksi aivoverenkiertohäiriöiksi, epilepsiaksi tai psykiatrisiksi häiriöiksi, jolloin diagnoosi viivästyy. Kun kasvain löydetään ja leikataan, sairaus paranee.

 

Asiantuntija: Saara Metso, dosentti, endokrinologian erikoislääkäri, TAYS

 

Kommentit

Ikä ja melu huonontavat kuuloa. Kun äänet alkavat kadota, kannattaa kuulokoje kesyttää ajoissa kaveriksi.

Ikäkuulo

Syyt Iän myötä sisäkorvan aistinsolut, kuulohermon solut sekä hermoyhteydet alkavat heikentyä. Ne eivät kykene uusiutumaan kuten esimerkiksi ihosolut. Hapertuminen on hidasta ja solukato nopeutuu 70–80 ikävuoden jälkeen.

Oireet Kuulo huononee asteittain. Ensin kärsii korkeiden äänien kuuleminen ja puheen erottelu varsinkin hälyssä. Puheen kyllä kuulee, mutta sanoista ei saa selvää. Usein tässä vaiheessa läheiset havaitsevat oireet, kun puhuteltu kuulee väärin tai ei vastaa kysymyksiin. Näin siksi, että huonokuuloinen sopeutuu oireisiinsa. Lopulta puheen erottaminen vaikeutuu jopa kasvokkain keskustellessa.

Hoito Ikäkuuloa ei voi parantaa. Kuulokoje on hyvä apuväline silloin, kun puhe kuulostaa selkeämmältä esimerkiksi telkkarissa tai hiljaisessa ympäristössä. Sen sijaan hälyisessä ympäristössä tai silloin kun ihmiset puhuvat päällekkäin, kuulokoje ei ole autuaaksi tekevä laite. Kojeella ei aina pysty erottelemaan ääniä toisistaan, vaan se vahvistaa kaikki äänet saman¬arvoisesti. Seurauksena voi olla entistä pahempi äänten sekamelska ja epävarma olo.

Kuulolaitteissa on kuitenkin tapahtunut teknistä edistystä, ja äänten erottelukyky on halvimpien ja kalliimpien laitteiden välillä jo huomattava.
 

Meluvaurio

Syyt Vuosia ja vuosikymmeniä jatkuva melualtistus heikentää hiljalleen kuuloa. Korvan meluvaurio johtuu sisäkorvan aistinsolujen vaurioitumisesta. Useimmiten meluvauriosta johtuva kuulon huononeminen on työperäistä: on siis työskennelty pitkään melussa ilman kuulosuojaimia. Meluvaurio saattaa olla peräisin myös vapaa-ajalta, vaikka rockklubeilta, tai se voi syntyä äkillisesti, kuten altistumisesta ammunnalle ilman kuulosuojaimia.

Oireet Pitkälti samat kuin ikäkuulossa, oireet tulevat hiipimällä. Mukana usein tinnitusta.

Hoito Samat kuin ikäkuulossa. Tältä kuulovauriolta on helppo suojautua ennakkoon käyttämällä kuulosuojaimia jatkuvassa melussa.

 
Tinnitus

Syyt Tinnituksella tarkoitetaan kaikkea pään sisältä kuuluvaa häiritsevää ääntä.
Tinnitustyyppejä on erilaisia. Yleisin syntyy kuuloaivokuoren yliaktivoituessa, kun se yrittää poimia sisäkorvan vaurioalueelta saapuvaa signaalia. Objektiivisen tinnituksen aiheuttaa esimerkiksi verisuonten suhina tai vierasesine korvakäytävässä. Tinnitukselle altistavat meluvauriot ja monet muutkin kuulovammat.

Oireet Tinnitusääni on yleensä korkeaa jatkuvaa vinkunaa, kohinaa tai yhtämittaista, kimeää ääntä.
Potilas voi kuulla useampaa eri tinnitusääntä yhtä aikaa.

HoitoTinnituspotilaille sanotaan usein, että tinnitusta ei voi parantaa. Kaikki tinnituspotilaat hyötyvät kuitenkin poisoppimisharjoituksista. Poisoppiminen tarkoittaa sitä, että potilas alkaa tietoisesti rikastaa ääniympäristöään esimerkiksi musiikilla, kävelemällä metsän äänien keskellä tai kuuntelemalla nukkumaan mennessä rentoutuskasetteja tai radiota hiljaisella äänellä.

Kuulokojeet ovat oivallinen ratkaisu myös tinnitukseen – erityisesti silloin, jos tinnitukseen liittyy kuulon-alenemaa. Kuulokojeet vahvistavat ympäristön ääniä, ja pään sisäiset äänet jäävät suhteessa hiljaisemmalle tasolle, jopa kuulumattomiin. Kun aivojen kuulojärjestelmä saa tilapäisestikin rauhaa tinnituksen aiheuttamalta häiriöltä, tinnitus menettää pikkuhiljaa masentavan luonteensa.
 
Asiantuntijana Kuuloliiton toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu.
 
 

Kommentit