Kasvojen poikkeavuudet ja ihon sairaudet ovat Hollywoodin keinoja korostaa konnien ja pahisten epämiellyttävyyttä, mutta samalla elokuvat voivat vahvistaa ihosairauksia kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Elokuvien sankareilla ihomuutoksia on vain harvoin, tuore tutkimus osoittaa.
Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan Yhdysvaltain elokuvainstituutin vuonna 2003 laatimaa listaa elokuvien sadasta suurimmasta sankari- ja roistohahmosta. Tarkempaan tarkasteluun valittiin ensimmäiset kymmenen hahmoa kummaltakin listalta.
Pahisten ja roistojen listalla olivat muun muassa Hannibal Lecter (Uhrilampaat, 1991), Darth Vader (Imperiumin vastaisku, 1980), Regan MacNeil (Manaaja, 1977), paha äitipuoli-kuningatar (Lumikki ja seitsemän kääpiötä, 1938) ja Lännen paha noita (Ihmemaa Oz, 1939).
Hollywoodin sankareiden ihot olivat hyvässä kunnossa, mutta roistoista 60 prosentilla oli merkittäviä ihomuutoksia. Heistä esimerkiksi 30 prosenttia oli kaljuja, 30 prosentilla oli tummat silmänaluset, 20 prosentilla oli kasvoissaan syviä ryppyjä ja uurteita ja yhtä monen kasvoissa oli useampia arpia tai syyliä. Myös albiinomaiset piirteet ja punaiset hiukset olivat toistuvia pahojen hahmojen ominaisuuksia.
Sankareista ainoastaan Harrison Fordin esittämän Indiana Jonesin (Kadonneen aarteen metsästäjät, 1981) ja Humphrey Bogartin esittämän Rick Blainen (Casablanca, 1943) kasvoissa oli arpia, mutta ne olivat huomattavan pieniä ja lyhyempiä kuin roistojen arvet. Toisaalta pahisten listalla oli mm. Norman Batesin (Psycho, 1960) kaltaisia hahmoja, joilla myöskään ei ollut ihomuutoksia tai arpia.
Tulokset osoittavat ihon sairauksien ja poikkeamien olevan yleinen keino korostaa elokuvahahmojen negatiivisia piirteitä. Pitkälti tämä johtunee siitä, että kasvojen arvet ja muutokset ovat helppo ja nopea tapa kertoa millä tavalla katsojan tulisi hahmoa tulkita, mutta samalla käytäntö voi vahvistaa laajempia kulttuurisia ennakkoluuloja ihosairauksia kohtaan, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä JAMA Dermatology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Dermatology 2017;DOI:10.1001/jamadermatol.2016.5979)http://jamanetwork.com/journals/jamadermatology/fullarticle/2614259

(201745)

Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on yksittäisiä ruoka-aineita tärkeämpää verenpainetaudin ehkäisyssä, tuore tutkimus osoittaa. Tutkimus vahvistaa jo valmiiksi mittavaa tutkimusnäyttöä ruokavalion ja verenpaineen yhteyksistä.
Hypertension-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 80 000 terveen ranskalaisen keskimäärin kolmevuotiseen seurantaan, jonka aikana 2 400 heistä sairastui verenpainetautiin. Osallistujien ruokavaliota kyseltiin useita kertoja tutkimuksen aikana.
Tulokset vahvistivat verenpainetaudin kehittyvän todennäköisemmin henkilöille, joiden ruokavaliossa oli runsaasti suolaa ja eläinproteiineja, mikä on todettu tutkimuksissa aiemminkin. Riski puolestaan pieneni kasvisproteiineja, hedelmiä, kasviksia ja täysjyväviljaa syömällä. Myös magnesium ja kalium pienensivät sairastumisriskiä.
Yksittäisiä ruokavalion osia tärkeämpää oli kuitenkin niiden muodostama kokonaisuus. Monipuolista ja terveellistä ruokavaliota noudattavien verenpainetautiriski oli yli 40 prosenttia pienempi kuin epäterveellisimmin syövien, tulokset osoittivat. Tällainen ruokavalio sisälsi runsaasti hedelmiä, kasviksia, täysjyväviljoja, pähkinöitä ja vähärasvaisia maitotuotteita sekä vähänlaisesti lihaa, kovia rasvoja ja sokerijuomia ja -herkkuja.
Korkea verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä terveysriskejä, ja se aiheuttaa vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Verenpainetauti altistaa monille sairauksille, mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja aivoverenkiertohäiriöille.
Suomessa verenpainetautia potee noin puolet miehistä ja kolmannes naisista. Verenpainelääkityksellä on noin puoli miljoonaa suomalaista.
Uutispalvelu Duodecim
(Hypertension 2017;DOI:10.1161/HYPERTENSIONAHA.117.09622)https://doi.org/10.1161/HYPERTENSIONAHA.117.09622

(2017920) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Aivoverenkiertohäiriö voi osalla potilaista johtua sydämen avoimesta foramen ovale -aukosta, mutta tutkijat eivät ole olleet varmoja ehkäiseekö aukon sulkeminen uusia oireita. Tuoreiden tutkimustulosten perusteella sulkeminen kannattaa, mutta samalla potilaille voi kehittyä mm. sydämen eteisvärinää.
Kolmeen laadukkaaseen tutkimukseen perustuvat tulokset ovat hyvin kiinnostavia, sillä edelliset tutkimukset viittasivat operaatioiden olevan tehottomia, minkä takia foramen ovalen sulkemista on pidetty tarpeettomana.
Foramen ovale tarkoittaa sydämen väliseinässä sikiöajan jäänteenä olevaa avointa soikeaa aukkoa. Yleensä se sulkeutuu syntymän jälkeen, mutta noin neljänneksellä ihmisistä se jää avoimeksi. Aivoverenkiertohäiriöiden lisäksi avoin foramen ovale on yhdistetty mm. migreeniin.

Nyt julkaistuissa tutkimuksissa foramen ovalen sulkeminen ehkäisi uusia aivoverenkiertohäiriöitä verrattuna pelkkään lääkitykseen. Samalla kuitenkin riski sairastua eteisvärinään tai laskimoveritulppiin suureni hieman.

Yhteensä tutkimuksiin osallistui 3 300 aivoverenkiertohäiriöön sairastunutta potilasta, joilla oli avoin foramen ovale. Potilaita seurattiin 3, 5 ja 6 vuotta. Yhdessä tutkimuksessa potilaat satunnaistettiin joko sulkutoimenpiteeseen tai lääkehoitoon, mutta kahdessa muussa tutkimuksessa myös sulkupotilaat olivat samoilla lääkityksillä verrokkien kanssa. Potilaat myös valittiin hieman eri kriteereillä. Suomessa joka vuosi noin 24 000 potilasta sairastuu aivoverenkiertohäiriöön.
Tutkimukset julkaistiin New England Journal of Medicinessä.
Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2017;377:1011–1021)https://doi.org/10.1056/NEJMoa1705915 (NEJM 2017;377: 1022–1032)https://doi.org/10.1056/NEJMoa1610057 (NEJM 2017;377:1033–1042)https://doi.org/10.1056/NEJMoa1707404

(2017920) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.