Kasvojen poikkeavuudet ja ihon sairaudet ovat Hollywoodin keinoja korostaa konnien ja pahisten epämiellyttävyyttä, mutta samalla elokuvat voivat vahvistaa ihosairauksia kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Elokuvien sankareilla ihomuutoksia on vain harvoin, tuore tutkimus osoittaa.
Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan Yhdysvaltain elokuvainstituutin vuonna 2003 laatimaa listaa elokuvien sadasta suurimmasta sankari- ja roistohahmosta. Tarkempaan tarkasteluun valittiin ensimmäiset kymmenen hahmoa kummaltakin listalta.
Pahisten ja roistojen listalla olivat muun muassa Hannibal Lecter (Uhrilampaat, 1991), Darth Vader (Imperiumin vastaisku, 1980), Regan MacNeil (Manaaja, 1977), paha äitipuoli-kuningatar (Lumikki ja seitsemän kääpiötä, 1938) ja Lännen paha noita (Ihmemaa Oz, 1939).
Hollywoodin sankareiden ihot olivat hyvässä kunnossa, mutta roistoista 60 prosentilla oli merkittäviä ihomuutoksia. Heistä esimerkiksi 30 prosenttia oli kaljuja, 30 prosentilla oli tummat silmänaluset, 20 prosentilla oli kasvoissaan syviä ryppyjä ja uurteita ja yhtä monen kasvoissa oli useampia arpia tai syyliä. Myös albiinomaiset piirteet ja punaiset hiukset olivat toistuvia pahojen hahmojen ominaisuuksia.
Sankareista ainoastaan Harrison Fordin esittämän Indiana Jonesin (Kadonneen aarteen metsästäjät, 1981) ja Humphrey Bogartin esittämän Rick Blainen (Casablanca, 1943) kasvoissa oli arpia, mutta ne olivat huomattavan pieniä ja lyhyempiä kuin roistojen arvet. Toisaalta pahisten listalla oli mm. Norman Batesin (Psycho, 1960) kaltaisia hahmoja, joilla myöskään ei ollut ihomuutoksia tai arpia.
Tulokset osoittavat ihon sairauksien ja poikkeamien olevan yleinen keino korostaa elokuvahahmojen negatiivisia piirteitä. Pitkälti tämä johtunee siitä, että kasvojen arvet ja muutokset ovat helppo ja nopea tapa kertoa millä tavalla katsojan tulisi hahmoa tulkita, mutta samalla käytäntö voi vahvistaa laajempia kulttuurisia ennakkoluuloja ihosairauksia kohtaan, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä JAMA Dermatology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Dermatology 2017;DOI:10.1001/jamadermatol.2016.5979)http://jamanetwork.com/journals/jamadermatology/fullarticle/2614259

(201745)

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, mutta osalle se olisi helpompaa, jos heille tarjottaisiin rahapalkintoja lopettamisesta. Pelkät ilmaiset nikotiinikorvaushoidot tai sähkötupakka eivät sen sijaan auta kuin harvoja. Tiedot käyvät ilmi New England Journal of Medicinessä julkaistusta tutkimuksesta. Tutkimus toteutettiin 54 yrityksessä ja osana sitä kaikille tupakoiville työntekijöille tarjottiin valistusta ja tekstiviestipohjaista tukea tupakoinnin lopettamisessa.
Tuen lisäksi osa tupakoitsijoista sai ilmaiseksi nikotiinikorvaustuotteita tai tupakkavieroituksessa auttavia lääkkeitä ja tarvittaessa sähkötupakkaa. Osa sai ilmaiseksi pelkkää sähkötupakkaa.

Kahdessa ryhmässä vieroitusapujen lisäksi osallistujat saivat myös 600 dollaria palkintoina, jos he onnistuivat pysymään savuttomina puolen vuoden ajan tutkimuksen päätyttyä.

Analyysin perusteella puolen vuoden kuluttua hyvin harva tupakoitsija oli onnistunut lopettamaan tupakoinnin, mutta ryhmien välillä oli eroja. Pelkkää valistusta ja tukea saaneista ainoastaan 0,1 prosenttia oli pysynyt savuttomina. Paljon paremmin eivät pärjänneet myöskään nikotiinikorvaustuotteita, lääkkeitä ja sähkötupakkaa ilmaiseksi saaneet. Heistä vain 0,5 prosenttia lopetti tupakoinnin. Pelkän sähkötupakan avulla yrittäneistäkin vain 1 prosentti oli savuttomia puolen vuoden kuluttua. Tutkimukseen osallistui 6 000 tupakoitsijaa.

Rahapalkintoryhmäläisistä 2–3 prosenttia oli savuttomia seurannan päättyessä, mikä oli selvästi paremmin kuin muissa ryhmissä, mutta ei silti kovin hyvin. Kuva muuttui kuitenkin jonkin verran, kun analyysi rajattiin niihin osallistujiin, jotka myös käyttivät heille tarjottuja tuotteita ja palveluita. Näistä hyvin motivoituneista osallistujista noin 13 prosenttia onnistui lopettamaan. Luku on samaa tasoa kuin aiemmissa tutkimuksissa.Tulokset osoittavat rahapalkintojen voivan kannustaa osaa tupakoitsijoita tupakoinnin lopettamisessa, mutta ne kuvaavat myös hyvin sitä, miten vaikeaa tupakoinnin lopettaminen on. Tupakoinnin lopettaminen vaatii usein ainakin 3–4 yritystä. Suomalaisista aikuisista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin.Uutispalvelu Duodecim(NEJM 2018;DOI:10.1056/NEJMsa1715757)http://doi.org/10.1056/NEJMsa1715757

(2018524) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Kananmunien pelättiin pitkään aiheuttavan sydänsairauksia, mutta tutkimustiedon myötä pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Nyt tutkimukset päinvastoin viittaavat siihen, että kananmunia säännöllisesti nauttivat saattavat säästyä sydän- ja verisuonitaudeilta muita todennäköisemmin.Tiedot käyvät ilmi suuresta kiinalaistutkimuksesta, jossa yli 500 000 aikuista kiinalaista seurattiin yhdeksän vuoden ajan. Osallistujat olivat keskimäärin 50-vuotiaita.
Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien ruokailutottumuksista ja sairastumisista, he havaitsivat päivittäin kananmunia nauttivien riskit pienimmiksi. Verrattuna osallistujiin, jotka söivät kananmunia hyvin harvoin, munia lähes päivittäin syövät säästyivät todennäköisemmin iskeemiseltä sydäntaudilta, aivoinfarktilta, aivoverenvuodolta ja vakavilta sepelvaltimotautioireilta. Sairastumisriskit olivat noin 10 prosenttia pienempiä eli mahdollinen vaikutus ei ollut suuren suuri. Yhteys oli kuitenkin selvästi voimakkaampi aivoverenvuotojen kohdalla, sillä niitä todettiin 26 prosenttia vähemmän osallistujilla, jotka söivät kananmunia lähes päivittäin.Kananmunien on aiemminkin osoitettu pienentävän niitä säännöllisesti nauttivien sydänriskejä, mutta tuloksia kannattaa silti tulkita varoen. Kananmuniin liitetyt sydänhyödyt eivät olleet kovin suuria, ja kananmunien lisäksi hyvin monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa nyt havaittuihin yhteyksiin. Tuloksista voi kuitenkin turvallisesti päätellä sen, etteivät kananmunat suurenna sydänriskejä ainakaan maltillisissa määrissä nautittuna.Tutkimus julkaistiin Heart-lehdessä. Uutispalvelu Duodecim(Heart 2018;DOI:10.1136/heartjnl-2017-312651)http://doi.org/10.1136/heartjnl-2017-312651

(2018523) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.