Lapsuudessa lyijylle altistuneet pärjäävät muita heikommin älykkyystesteissä aikuisena. Tämä vaikuttaa myös sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, tuore tutkimus osoittaa.
JAMA-lehdessä julkaistut havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka lyijyaltistuksen hermostolliset haitat on tunnettu ennenkin, altistuksen pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vähänlaisesti.Nyt julkaistut tulokset perustuvat kuuluisaan Dunedin-syntymäkohorttitutkimukseen, jossa runsasta tuhatta vuosina 1972–1973 syntynyttä uusiseelantilaista on seurattu heidän syntymästään saakka. Lyijyaltistus määritettiin verikokeista, jotka oli kerätty osallistujien ollessa 11-vuotiaita.
Osallistujien älykkyyttä ja kognitiivisia kykyjä arvioitiin heidän olleessaan 38-vuotiaita, ja havaintojen perusteella testitulokset olivat keskimäärin alhaisempia osallistujilla, jotka olivat altistuneet lyijylle lapsina. Yhteys oli sitä voimakkaampi mitä suurempaa altistus oli. Yhteys havaittiin kuitenkin riippumatta perheen sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta sekä lapsuusiän tai äidin älykkyydestä.
Lapsuuden lyijyaltistus liittyi myös alhaisempaan tulotasoon ja sosiaaliseen asemaan aikuisena, mikä ainakin osittain selittyi heikommalla kognitiivisella suoritustasolla, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimuksessa havaitut veren lyijypitoisuudet ovat tyypillisiä 70-luvun alussa syntyneille, mutta nykyään altistuminen on selvästi vähäisempää. Suomessa lasten veren lyijypitoisuudet ovat pieniä, 2–5 µg/100 ml, kun pienimmäksi sikiöiden ja pikkulasten keskushermostotoksisuuden pitoisuudeksi arvioidaan 10 µg/100 ml. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tasot olivat keskimäärin 11 µg/100 ml.
Suomessa merkittävä kehitysaskel oli lyijypitoisen bensiinin myynnin kieltäminen vuonna 1994, minkä jälkeen lyijypäästöt eivät ole olleet enää merkittävä terveyshaitta.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;317:1244–1251)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/10.1001/jama.2017.1712

(201743)

Kananmunien pelättiin pitkään aiheuttavan sydänsairauksia, mutta tutkimustiedon myötä pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Nyt tutkimukset päinvastoin viittaavat siihen, että kananmunia säännöllisesti nauttivat saattavat säästyä sydän- ja verisuonitaudeilta muita todennäköisemmin.Tiedot käyvät ilmi suuresta kiinalaistutkimuksesta, jossa yli 500 000 aikuista kiinalaista seurattiin yhdeksän vuoden ajan. Osallistujat olivat keskimäärin 50-vuotiaita.
Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien ruokailutottumuksista ja sairastumisista, he havaitsivat päivittäin kananmunia nauttivien riskit pienimmiksi. Verrattuna osallistujiin, jotka söivät kananmunia hyvin harvoin, munia lähes päivittäin syövät säästyivät todennäköisemmin iskeemiseltä sydäntaudilta, aivoinfarktilta, aivoverenvuodolta ja vakavilta sepelvaltimotautioireilta. Sairastumisriskit olivat noin 10 prosenttia pienempiä eli mahdollinen vaikutus ei ollut suuren suuri. Yhteys oli kuitenkin selvästi voimakkaampi aivoverenvuotojen kohdalla, sillä niitä todettiin 26 prosenttia vähemmän osallistujilla, jotka söivät kananmunia lähes päivittäin.Kananmunien on aiemminkin osoitettu pienentävän niitä säännöllisesti nauttivien sydänriskejä, mutta tuloksia kannattaa silti tulkita varoen. Kananmuniin liitetyt sydänhyödyt eivät olleet kovin suuria, ja kananmunien lisäksi hyvin monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa nyt havaittuihin yhteyksiin. Tuloksista voi kuitenkin turvallisesti päätellä sen, etteivät kananmunat suurenna sydänriskejä ainakaan maltillisissa määrissä nautittuna.Tutkimus julkaistiin Heart-lehdessä. Uutispalvelu Duodecim(Heart 2018;DOI:10.1136/heartjnl-2017-312651)http://doi.org/10.1136/heartjnl-2017-312651

(2018523) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lisähappea ei kannata antaa liian vapaasti – voi myös lisätä kuolleisuutta

Akuutisti sairaat sairaalapotilaat tarvitsevat usein lisähappea, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan sen tarjoamisessa ei kannata olla liian vapaamielinen. Potilailla, joiden ääreisverenkierron happikyllästeisyys on jo valmiiksi hyvä eli yli 96 prosenttia, lisähappi saattaa myös suurentaa kuolleisuutta. Tulokset perustuvat 25 tutkimuksen ja 16 000 potilaan tietoihin, ja niiden perusteella lisähapen antaminen potilaille, joiden ääreisverenkierron happikyllästeisyys on yli 96 prosenttia, saattaa hieman suurentaa riskiä menehtyä sairaalahoidon aikana sekä sen jälkeen. Riski on 10–20 prosenttia suurempi kuin konservatiivisemmin hoidettujen.Yhteydet havaittiin potilailla, jotka olivat sairastuneet sepsikseen eli verenmyrkytykseen, aivoverenkiertohäiriöihin tai sydänkohtaukseen tai olivat kriittisesti sairaita, loukkaantuneet tai joutuneet hätäleikkaukseen. Lisähappi ei vaikuttanut potilaiden sairauksiin.Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lisähapen vapaamielinen käyttäminen ei todennäköisesti paranna potilaiden tilannetta ja saattaa jopa suurentaa heidän riskiään menehtyä sairaalahoidon ja sitä seuraavan kuukauden aikana. Tulosten perusteella lisähappi alkaisi olla potentiaalisesti haitallista potilailla, joiden ääreisverenkierron happikyllästeisyys on yli 94–96 prosenttia.Tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä.Uutispalvelu Duodecim (Lancet 2018;DOI:10.1016/S0140-6736(18)30479-3)http://doi.org/10.1016/S0140-6736(18)30479-3

(2018523) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.