Lapsuudessa lyijylle altistuneet pärjäävät muita heikommin älykkyystesteissä aikuisena. Tämä vaikuttaa myös sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, tuore tutkimus osoittaa.
JAMA-lehdessä julkaistut havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka lyijyaltistuksen hermostolliset haitat on tunnettu ennenkin, altistuksen pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vähänlaisesti.Nyt julkaistut tulokset perustuvat kuuluisaan Dunedin-syntymäkohorttitutkimukseen, jossa runsasta tuhatta vuosina 1972–1973 syntynyttä uusiseelantilaista on seurattu heidän syntymästään saakka. Lyijyaltistus määritettiin verikokeista, jotka oli kerätty osallistujien ollessa 11-vuotiaita.
Osallistujien älykkyyttä ja kognitiivisia kykyjä arvioitiin heidän olleessaan 38-vuotiaita, ja havaintojen perusteella testitulokset olivat keskimäärin alhaisempia osallistujilla, jotka olivat altistuneet lyijylle lapsina. Yhteys oli sitä voimakkaampi mitä suurempaa altistus oli. Yhteys havaittiin kuitenkin riippumatta perheen sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta sekä lapsuusiän tai äidin älykkyydestä.
Lapsuuden lyijyaltistus liittyi myös alhaisempaan tulotasoon ja sosiaaliseen asemaan aikuisena, mikä ainakin osittain selittyi heikommalla kognitiivisella suoritustasolla, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimuksessa havaitut veren lyijypitoisuudet ovat tyypillisiä 70-luvun alussa syntyneille, mutta nykyään altistuminen on selvästi vähäisempää. Suomessa lasten veren lyijypitoisuudet ovat pieniä, 2–5 µg/100 ml, kun pienimmäksi sikiöiden ja pikkulasten keskushermostotoksisuuden pitoisuudeksi arvioidaan 10 µg/100 ml. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tasot olivat keskimäärin 11 µg/100 ml.
Suomessa merkittävä kehitysaskel oli lyijypitoisen bensiinin myynnin kieltäminen vuonna 1994, minkä jälkeen lyijypäästöt eivät ole olleet enää merkittävä terveyshaitta.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;317:1244–1251)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/10.1001/jama.2017.1712
(201743)
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
