Leikkauspotilaan ennuste saattaa kanadalaistutkijoiden mukaan riippua osin siitä, mihin vuorokauden aikaan potilas leikataan. Riskit ovat suurimmat yöllisissä leikkauksissa.

Kanadalaisten havainnot perustuvat yhdessä montrealaissairaalassa vuosina 2010–2015 leikattujen potilaiden potilastietoihin. Tuona aikana sairaalassa tehtiin yhteensä 42 000 leikkausta, joista runsaat 10 000 oli hätäleikkauksia.

Kun tutkijat huomioivat potilaiden iän, terveydentilan ja riskit, he havaitsivat potilaiden kuolleisuuden vaihtelevan sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan heidät oli leikattu. Verrattuna aamulla ja päiväsaikaan (7:30–15:30) leikattuihin, riski menehtyä 30 päivän sisällä leikkauksesta oli kaksinkertainen potilailla, jotka leikattiin yöllä kello 23:30 ja 7:30 välillä. Myös illalla leikattujen kuolleisuus oli suurempaa kuin päivällä leikattujen, mutta ero ei ollut yhtä suuri.

Tulokset eivät paljasta, mistä erot kuolleisuudessa johtuvat, mutta mahdollisesti henkilökunnan vireystila on yöllä heikompi ja sairaalan miehitys vähäisempi, mikä voi vaikuttaa mm. siihen, miten nopeasti potilas pääsee leikkaukseen. On myös mahdollista, että yöllä leikataan enemmän kiireellisiä tapauksia, joita ei voi lykätä aamuun. Oli syy mikä tahansa, tutkijat suosittavat, että leikkauksen ajankohta huomioitaisiin arvioitaessa potilaan riskejä.

Samanlainen ilmiö on havaittu myös tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu vuorokauden ajan vaikutuksia sydänpotilaiden ja aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden hoitoon. Myös synnytyksissä on enemmän ongelmia viikonloppuisin.

Tulokset esiteltiin anestesialääkäreiden maailmankongressissa Hong Kongissa.

Uutispalvelu Duodecim
(World Congress of Anaesthesiologists 2016:poster presentation 601)
https://owncloud.wellbehavedsoftware.com/index.php/s/WcTAhN1rXCXPmwX

Tyypin 1 diabetesta eli niin sanottua nuoruustyypin diabetesta potevat sairastuvat tavallista herkemmin myös sydämen eteisvärinään. Riski koskee varsinkin naispotilaita, ruotsalaistutkimus osoittaa. Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö.
Laajoihin rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavan naisen riski sairastua eteisvärinään on 50 prosenttia suurempi ja miehen 13 prosenttia suurempi kuin terveen samanikäisen.
Eteisvärinään sairastuivat varsinkin potilaat, joiden sokeriaineenvaihdunta oli heikolla tolalla. Myös munuaiskomplikaatioista kärsivät olivat alttiita sairastumaan.
Eteisvärinän ja tyypin 1 diabeteksen yhteyksiä ei ole juurikaan tutkittu tätä ennen. Havainnot eivät kuitenkaan ole yllättäviä, sillä tyypin 1 diabetes altistaa monille sydän- ja verisuonitautioireille.
Tutkimus perustuu 36 000 diabeetikon ja 180 000 terveen verrokin rekisteritietoihin vuosilta 2001–2013.
Eteisvärinää potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Se suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Tyypin 1 diabetesta sairastaa noin 50 000 suomalaista. Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2017;DOI:10.1016/S2213-8587(17)30262-0)https://doi.org/10.1016/S2213-8587(17)30262-0

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Huomattavasti heikentynyt hajuaisti voi iäkkäillä olla ensimmäisiä merkkejä kehittymässä olevasta dementiasta. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot vahvistavat viimevuosina kertynyttä tutkimusnäyttöä hajuaistin heikkenemisen ja muistisairauksien yhteydestä.

Havainnot perustuvat viisivuotiseen tutkimukseen, jossa hajuaisti testattiin kolmeltatuhannelta 57–85-vuotiaalta. Testissä osallistujia pyydettiin tunnistamaan viisi eri hajua – piparminttu, kala, appelsiini, ruusu ja nahka.

Osallistujista suurin osa tunnisti 4–5 hajua, mutta kolmella prosentilla oli huomattavia vaikeuksia. Heistä osa ei tunnistanut yhtäkään hajua ja osa vain yhden tai kaksi.

Kun tutkijat viisi vuotta myöhemmin selvittivät, keille osallistujista oli kehittynyt dementia, he havaitsivat hajuaistinsa menettäneistä käytännössä kaikkien sairastuneen. Yhden tai kaksi hajua tutkimuksen alussa tunnistaneista oli heistäkin sairastunut lähes 80 prosenttia.

Hiljattain julkaistussa katsaustutkimuksessa hajuaistin heikkeneminen yhdistettiin varsinaisen dementian lisäksi myös lievempään muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymään. On myös näyttöä samanlaisesta yhteydestä Parkinsonin tautiin sairastuvilla.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi hajuaistin heikkeneminen ennakoi sairastumisia, mutta todennäköisesti se kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.
Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2017)http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1532-5415

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.