Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.
Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.

Viisikymppisenä elämä voi saada yllättävän käänteen. Työ menee tai ero tulee, ja elämän käsikirjoitus notkahtaa. Alkusokin jälkeen siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Helena Kuntsi rohkaistui ja meni eron jälkeen paritanssin alkeistunneille.

Erikoiseläinlääkäri Helena Kuntsin, 55, elämän käsikirjoitus meni avioeron myötä uusiksi. Omia vapaampia kuvioita hän hakee nyt tanssikengät jalassa:

”Myin nettikirpparilla tavaroita avioeroni jälkeen kaksi vuotta sitten. Jäähdytyslaitteesta kiinnostunut soitti ja sanoi, että haluaisi tulla hakemaan laitteen heti, sillä illalla hän menee tanssimaan. Vastasin, että kuulostaa ihanalta! Minäkin haluaisin tanssia.

Elämäni oli ollut vuosia pelkkää työntekoa. Olin tavannut aviomieheni kaksikymppisenä ja uskonut, että vanhenemme yhdessä, mutta liitto päättyi eroon. Omistimme yhdessä perheyrityksen, ja kolme aikuista lastamme asuivat jo omillaan.

Avioero tarkoitti minulle valtavaa pettymystä. Menin aamuisin töihin, operoin klinikalla eläinpotilaita ja mietin iltaisin, miten selviytyisin uudessa tilanteessa ja kaikista haasteista. Onneksi sain pidettyä yritykseni elinvoimaisena.

Ajatus tanssimisesta antoi toivoa.

Olisin halunnut harrastaa lavatansseja jo aiemmin, mutta en saanut miestä innostumaan.

Erottuani kuuntelin melkein kadehtien äitini juttuja tanssikeikoilta. Hän aloitti tanssimisen kahdeksankymppisenä, kun isäni kuoli. Päätin, etten jää haikailemaan haaveeni perään niin pitkään.

Ilmoittauduin tanssikouluun, vaikka minulla ei ollut tanssiparia, mutta ei sitä vaadittukaan. Pari löytyi koulun kautta, ja nykyisin käyn tunneilla kolmena iltana viikossa. Lavoillakin olen tanssinut, vaikka aluksi pelotti.

Kuinka selviytyisin, kun vieras mies tulee enemmänkin kuin lähelle, kiinni?

Teen yhä töitä relatakseni ja irrottaakseni keskisormet housun sivusaumoilta – on henkisesti iso juttu, että kaltaiseni tunnollinen suorittaja antautuu luottavaisin mielin vietäväksi ja nojautuu tuntemattomaan. Äskettäin irrottelin tangoa ventovieraan kanssa, mitä en olisi uskonut koskaan tapahtuvan.

Elämälläni ei enää ole vakiokäsikirjoitusta, jonka mukaisesti edetä. Kukaan ei odota minun toimivan tietyn kaavan mukaisesti – mikä onkin tuntunut paitsi vapauttavalta myös haastavalta! Liikun maastossa, joka on kuin näyttöpäätteen taustakuva: vihreitä kumpuja suuren taivaan alla. Kummun takaa voi ilmestyä mitä vaan, ja saan vapaasti päättää, mitä sen kanssa teen vai teenkö mitään.

Miten suoriudutaan viisikymppisen sinkun roolista?

Vaikka tähän tyyliin. En ota enää vastaan huonoa kohtelua ja vältän altistumista negatiiviselle energialle. Haluan antaa liekkini loistaa!

Ero rapisti itsetuntoa naisena, mutta tilanne on korjaantunut vaihtamalla vanhat verkkarit ja gore-tex-kengät tanssikenkiin. Saatan treenata yksin kotona yläselän kiertoja ja lantion liikkeitä, sillä tuntuu mukavalta huomata kropan toimivan.

Viisikymppisenä ajattelee helposti, että osaa jo kaiken tarvittavan tai tyytyy siihen, että osaa sen, mitä muut minulta vaativat. On ihanaa huomata, että on monia asioita, jotka voivat näyttää mahdottoman hankalilta mutta eivät sitä ole. Siis vau, ihmeellistä, opin ja kehityn!

Ja jos kuviot eivät jonkun parin kanssa ihan onnistukaan, niin se ei ole vakavaa. Voin hymyillä ja sanoa, että sorry, ei lähtenyt. Ehkä ensi kerralla.

Välillä en saa ilon virnettä pois naamaltani, vaikka tanssit ovat ohi. Niin ihmeellisen keveä on olo.”

Lisää uuden polun löytäneitä Hyvän terveyden 50+ekstarassa.Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi-pavelusta.

 

 

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.