psykologi omaishoitaja muistisairaus
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Olen huolissani muistisairaasta äidistäni. Kotona asuminen onnistuu, sillä isäni on omaishoitaja. Joissain asioissa hän hoitaa äitiäni hyvin: hakee ruoat, vie lääkäriin, auttaa vessaan, pukee ja riisuu. Toisinaan isäni on kuitenkin julma. Jos äiti esimerkiksi saa sairauteensa kuuluvia naurukohtauksia, isä saattaa jopa lyödä. Toistuvasti isä myös mitätöi äitiä. Hän saattaa esimerkiksi sanoa, että "tuosta ei ole enää mihinkään" ja nauraa ivallisesti päälle. Erityisesti minua surettaa se, että isä ei vie äitiä ulos, sillä häpeää tätä.
Vanhempieni parisuhde on ollut vaikea niin kauan kuin muistan. Ennen sairastumistaan äitini oli dominoiva osapuoli. Asun etäällä enkä pysty auttamaan arjessa. En haluaisi perheellemme välirikkoa, mutta en kestä äidin kohtelua.
HUOLESTUNUT TYTÄR

Vanhustenhoidon huono tilanne on ollut paljon esillä. Suurin osa julkisessa hoidossa olevista vanhuksista kokee ajoittain epäasiallista kohtelua, joka ilmenee määräilynä, kovakouraisuutena ja moittimisena. On selvää, että sitä tapahtuu myös kotihoidossa. Asiaa ei ole juuri tutkittu, sillä olemme alueella, joka on tabu. On hienoa, että tuot asian esiin. Kenenkään ei pitäisi joutua äitisi kaltaiseen tilanteeseen.

Olet yrittänyt helpottaa vanhempiesi tilannetta järjestämällä tukea, mutta arki on silti rankkaa heille molemmille. Muistisairaan hoitaminen on haastavaa työtä etenkin jos siihen ei ole saanut mitään ohjausta. Lisäksi tuot esiin, että vanhempiesi välillä on ollut jo aiemmin paljon riitoja ja väheksyntää. Toisen dominointi on ollut yksi osa keskinäistä vuorovaikutusta. Aikaisemmin isäsi oli se, joka joutui alistumaan ja nyt osat ovat vaihtuneet.

Vuorovaikutuskuvioita, jotka ovat jatkuneet vuosikymmeniä, on vaikea muuttaa. Siitä huolimatta kaltoinkohtelulle ja väkivallalle on tehtävä jotain.

Kirjoitat, ettei sisaresi ei tue sinua asian ratkaisemisessa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkisten palveluiden puoleen kääntyminen. Parasta olisi, että pyrkisit saamaan kokoon kaikki vanhempiesi hoidosta vastaavat , jotta voitte pohtia ratkaisua.

Syyllistäminen ei auta, mutta tietoa vanhempasi varmasti tarvitsevat: isäsi omaishoitajan vastuista, velvollisuuksista ja tukimahdollisuuksista ja äitisi hoivattavan oikeuksista ja tukikeinoista, jotka voivat auttaa arjessa.

Voisi olla hyvä, että äitisi pääsee välillä kuntoutusjaksoille muualle, jolloin isäsi saa hiukan levähtää. Se voi helpottaa hänen taakkaansa ja saada aikaan myönteistä kaipuuta omaa kumppania kohtaan. Silti tämä voi olla heille molemmille pelottava ajatus.

Voi olla, että tilanteen kokonaisarviointi johtaa siihen, että äitisi sijoitetaan kokonaan muuhun asuinpaikkaan. Tämä ei varmaankaan ole kenestäkään mukavaa, mutta muistisairaiden kohdalla tullaan väistämättä jossain vaiheessa siihen tilanteeseen. Siihen on siis hyvä varautua. Lisätietoa omaishoidosta ja siihen liittyvistä apukeinoista löytyy netistä esimerkiksi omaishoitajat.fi.

Vaikka omaishoitaminen voi olla raskasta ja pahimmillaan myös huonon avioliiton vielä huonompaa jatketta, voi se parhaimmillaan lisätä kiintymystä. Toivottavasti löydät tuen kautta tällaisen ratkaisun myös vanhemmillesi.

Onnistuneita kuvauksia ongelmallisten perheiden arjesta löytyy Woody Allenin elokuvista kuten suosikistani Hannah ja sisaret (1986) sekä Kultalampi (1981) ja Vuosi elämästä (2010).

Näin eteenpäin

  • Sinun huolestumisesi ei auta asian ratkaisemisessa. Muista hakea tukea omaan jaksamiseesi ja pitää lomaa omaishoitajuuden murehtimisesta.
  • Vaadi koolle äitisi hoidosta vastaavat "viranhaltijat" ja hakekaa yhdessä ratkaisuja ongelmaan.
  • Nosta kissa pöydälle perheen kesken ilman isäsi syyllistämistä.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kantsun muori

Isä hoitaa huonosti äitiä

Oma lähisukulaiseni joutui puolison kaltoin kohtelemaksi. Puoliso väsyi olemaan omaishoitaja, kuvioon liiittyi alkoholismia, työnarkomaniaa yms ikävää. Loppujen lopuksi kotihoito otti asian vakavasti, kun yllätyskäynnillä tapasivat puolison ympäripäissään. Nilkkojen ja ranteiden ym mustelmien syykin lopulta uskottiin. Sukulaiseni pääsi ensin sairaalaan arviointijaksolle ja sitten pienryhmäkotiin. Sekään ei ollut hyvä ratkaisu, koska nyt heidät erotettiin. Tunteita on edelleen ja sukulaiseni...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.