psykologi omaishoitaja muistisairaus
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Olen huolissani muistisairaasta äidistäni. Kotona asuminen onnistuu, sillä isäni on omaishoitaja. Joissain asioissa hän hoitaa äitiäni hyvin: hakee ruoat, vie lääkäriin, auttaa vessaan, pukee ja riisuu. Toisinaan isäni on kuitenkin julma. Jos äiti esimerkiksi saa sairauteensa kuuluvia naurukohtauksia, isä saattaa jopa lyödä. Toistuvasti isä myös mitätöi äitiä. Hän saattaa esimerkiksi sanoa, että "tuosta ei ole enää mihinkään" ja nauraa ivallisesti päälle. Erityisesti minua surettaa se, että isä ei vie äitiä ulos, sillä häpeää tätä.
Vanhempieni parisuhde on ollut vaikea niin kauan kuin muistan. Ennen sairastumistaan äitini oli dominoiva osapuoli. Asun etäällä enkä pysty auttamaan arjessa. En haluaisi perheellemme välirikkoa, mutta en kestä äidin kohtelua.
HUOLESTUNUT TYTÄR

Vanhustenhoidon huono tilanne on ollut paljon esillä. Suurin osa julkisessa hoidossa olevista vanhuksista kokee ajoittain epäasiallista kohtelua, joka ilmenee määräilynä, kovakouraisuutena ja moittimisena. On selvää, että sitä tapahtuu myös kotihoidossa. Asiaa ei ole juuri tutkittu, sillä olemme alueella, joka on tabu. On hienoa, että tuot asian esiin. Kenenkään ei pitäisi joutua äitisi kaltaiseen tilanteeseen.

Olet yrittänyt helpottaa vanhempiesi tilannetta järjestämällä tukea, mutta arki on silti rankkaa heille molemmille. Muistisairaan hoitaminen on haastavaa työtä etenkin jos siihen ei ole saanut mitään ohjausta. Lisäksi tuot esiin, että vanhempiesi välillä on ollut jo aiemmin paljon riitoja ja väheksyntää. Toisen dominointi on ollut yksi osa keskinäistä vuorovaikutusta. Aikaisemmin isäsi oli se, joka joutui alistumaan ja nyt osat ovat vaihtuneet.

Vuorovaikutuskuvioita, jotka ovat jatkuneet vuosikymmeniä, on vaikea muuttaa. Siitä huolimatta kaltoinkohtelulle ja väkivallalle on tehtävä jotain.

Kirjoitat, ettei sisaresi ei tue sinua asian ratkaisemisessa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkisten palveluiden puoleen kääntyminen. Parasta olisi, että pyrkisit saamaan kokoon kaikki vanhempiesi hoidosta vastaavat , jotta voitte pohtia ratkaisua.

Syyllistäminen ei auta, mutta tietoa vanhempasi varmasti tarvitsevat: isäsi omaishoitajan vastuista, velvollisuuksista ja tukimahdollisuuksista ja äitisi hoivattavan oikeuksista ja tukikeinoista, jotka voivat auttaa arjessa.

Voisi olla hyvä, että äitisi pääsee välillä kuntoutusjaksoille muualle, jolloin isäsi saa hiukan levähtää. Se voi helpottaa hänen taakkaansa ja saada aikaan myönteistä kaipuuta omaa kumppania kohtaan. Silti tämä voi olla heille molemmille pelottava ajatus.

Voi olla, että tilanteen kokonaisarviointi johtaa siihen, että äitisi sijoitetaan kokonaan muuhun asuinpaikkaan. Tämä ei varmaankaan ole kenestäkään mukavaa, mutta muistisairaiden kohdalla tullaan väistämättä jossain vaiheessa siihen tilanteeseen. Siihen on siis hyvä varautua. Lisätietoa omaishoidosta ja siihen liittyvistä apukeinoista löytyy netistä esimerkiksi omaishoitajat.fi.

Vaikka omaishoitaminen voi olla raskasta ja pahimmillaan myös huonon avioliiton vielä huonompaa jatketta, voi se parhaimmillaan lisätä kiintymystä. Toivottavasti löydät tuen kautta tällaisen ratkaisun myös vanhemmillesi.

Onnistuneita kuvauksia ongelmallisten perheiden arjesta löytyy Woody Allenin elokuvista kuten suosikistani Hannah ja sisaret (1986) sekä Kultalampi (1981) ja Vuosi elämästä (2010).

Näin eteenpäin

  • Sinun huolestumisesi ei auta asian ratkaisemisessa. Muista hakea tukea omaan jaksamiseesi ja pitää lomaa omaishoitajuuden murehtimisesta.
  • Vaadi koolle äitisi hoidosta vastaavat "viranhaltijat" ja hakekaa yhdessä ratkaisuja ongelmaan.
  • Nosta kissa pöydälle perheen kesken ilman isäsi syyllistämistä.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kantsun muori

Isä hoitaa huonosti äitiä

Oma lähisukulaiseni joutui puolison kaltoin kohtelemaksi. Puoliso väsyi olemaan omaishoitaja, kuvioon liiittyi alkoholismia, työnarkomaniaa yms ikävää. Loppujen lopuksi kotihoito otti asian vakavasti, kun yllätyskäynnillä tapasivat puolison ympäripäissään. Nilkkojen ja ranteiden ym mustelmien syykin lopulta uskottiin. Sukulaiseni pääsi ensin sairaalaan arviointijaksolle ja sitten pienryhmäkotiin. Sekään ei ollut hyvä ratkaisu, koska nyt heidät erotettiin. Tunteita on edelleen ja sukulaiseni...
Lue kommentti
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys