Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Yhteinen, tärkeä harrastus ei enää sytytä. Tuntien soljuvat keskustelut tulehtuvat riidoiksi. Koti-iltoina puhumisen hoitaa televisio.

Puolisosta etääntyminen on ahdistavan tuttua monelle pitkässä suhteessa elävälle. Erilleen kasvaminen on tavallisimpia syitä, jonka suomalaiset nimeävät syyksi parisuhteensa kariutumiseen.

Pariterapeutti Tuula Pukkalalle tilanne on tuttu. Erilleen kasvaminen on pariterapian ydinteemoja, jota hän pui asiakkaidensa kanssa miltei päivittäin.

Jokainen pari joutuu ennen pitkää kohtaamaan oman ja puolison muuttumisen. Kaksi ihmistä kehittyy harvoin samaa tahtia, joten parisuhde on kahden erilaisen kehityspolun yhteensovittelua. Ehkä kumppani tahtoo lisää läheisyyttä, kun itse kaipaa jo enemmän omaa tilaa.

— Nykyään erilleen kasvaminen on hyväksyttävä selitys erolle, sillä yksilön tarpeita korostetaan kaikkialla. Se on hirveän surullista. Etääntyminen kertoo siitä, ettei ole tehty suhteen eteen kaikkea, mitä olisi voitu: on annettu itsemme kasvaa erilleen.

Ennen eropäätöstä on vielä paljon tehtävissä, jos molemmilla on halu jatkaa suhdetta.

— On myös tärkeää oivaltaa, ettei parisuhteessa ole tarkoituskaan sulautua yhteen. Vasta sopiva erilleen kasvaminen mahdollistaa pitkäkestoisen suhteen.

Yksiköstä yksilöiksi

Parisuhteen alkuhuuma piilottaa erilaisuuden. Vastarakastuneet kokevat ajattelevansa tismalleen samalla tavalla. Identtisyys on illuusiota, sillä ihastunut näyttää persoonastaan vain pienen palasen. Kun huuma asettuu arjeksi, kuva kumppanista muuttuu realistisemmaksi. Se voi tuoda oivalluksen siitä, että olemme yksilöitä, emme yksikkö.

Eriytyminen on väistämätön, mutta monelle ahdistava vaihe.

— Rakastuminen on luonnon keino saattaa ihmisiä yhteen. Usein vasta monien vuosien ja kriisien jälkeen hyväksytään, että kumppani ajattelee eri tavalla kuin minä. Siinä kohtaa punnitaan, ketkä kykenevät olemaan suhteessa erilaisina ja erillisinä.

Vahva itsetunto auttaa hyväksymään oman ja kumppanin muuttumisen. Kun osaa tunnistaa omat tarpeensa, pystyy antamaan tilaa myös kumppanin kasvulle. Tasapainoinen aikuinen ei sivuuta omia tarpeitaan eikä toisaalta tyydytä niitä toisen kustannuksella.

Tervettä eriytymistä voi verrata toiseen ääripäähän, fuusiosuhteeseen, jossa pari säilyy vuodesta toiseen kuin identtisinä kaksosina. Saattaa kuulostaa romanttisen rakkauden idylliltä mutta todellisuudessa käytös on tyypillistä riippuvuussuhteille, joissa eletään vain toisen ehdoilla.

— Jos on kova tarve olla samanlainen kuin kumppani, on syytä pohtia, mitä sen takaa löytyy. Usein riippuvaisen ihmisen itsetunnossa on säröjä.

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Tutustu puolisoon uudelleen

Kyllä sinun pitäisi tietää, mitä minä tahdon — kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Ristiriitaista kyllä, erilleen kasvaminen voi saada alkusysäyksensä siitä, että uskoo tuntevansa puolisonsa perinpohjin. Mitä huonommin puolisot ovat eriytyneet toisistaan, sitä herkemmin kumppanin käytöksestä tekee tulkintoja omien tunteiden pohjalta.

Jatkuvat tilannepäivitykset ovat tarpeen pitkässäkin suhteessa: millainen tunnen olevani nykyään, mitä haluan elämältäni?

— Asenne toimii toisinkin päin. Tutustu puolisoosi joka päivä uudelleen. Älä oleta, että hän on tietynlainen. Kysele, mikä on hänelle juuri nyt tärkeää. Uteliaisuus palkitsee, Pukkala sanoo.

Keskustelu on tärkein lääke etääntymisen uhkaan. Seuraava askel on oivaltaa, että molemmilla on muutoksessa yhtä suuri vastuu. Syy olisi helppoa vierittää puolisolle, mutta tilanteen korjaaminen lähtee itsestä.

— Terve aikuisuus on sitä, että ymmärtää oman vastuunsa, sen, että on toinen puoli vuorovaikutuksessa. Jos huomaa, ettei pitkään aikaan ole tehty itselle tärkeitä asioita, voi ehdottaa kumppanille, että niitä järjestetään. Oli se sitten keskusteluja, hellyyttä, yllätyksiä tai läheisyyttä.

Ota hälytysmerkit vakavasti

Erilaisuus ei itsessään tee suhteesta hyvää tai huonoa. Olennaista on, kuinka perinpohjaisia erot ovat. Psykologiassa puhutaan ydinminästä, alueesta, johon kuuluvat tärkeimmät elämänarvot — haluanko rutiineja vai seikkailua, suurperheen vai yksinolon. Haastavimmat parisuhteet ovat niitä, joissa ydinminät poikkeavat suuresti toisistaan.

— Arvoissa on kyse siitä, mitä pidän tärkeänä, mihin käytän aikaa ja voimia. Jos arvot ajautuvat eri suuntiin, puolisotkin yleensä etääntyvät kauas toisistaan. Tai ainakin kumppanilta vaatii työtä hyväksyä erilaisuus.

Pinnallisemmat erot on vaivattomampaa sovitella yhteen, ja niistä voi jopa ammentaa voimaa. Esimerkiksi erilaiset temperamentit saattavat riitautua herkästi, mutta parhaimmillaan ne tasapainottavat toisiaan. Rohkea voi saada ujon ulos kuorestaan ja hiljainen opettaa äänekkäämmälle kuuntelutaitoja.

— Myös kiinnostuksen kohteita voi sovitella. Kumpikin voi harrastaa erilaisia asioita ja saada siitä iloa. On merkki keskenkasvuisuudesta, jos vaatii toiselta, että tämän pitää olla aina mukanani kävelyllä, koska minä niin tahdon.

Aina edes rakentava keskustelu tai ammattiapu eivät vie kriisiytynyttä suhdetta eteenpäin. Hälytysmerkkinä Pukkala pitää sitä, että kumppani ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen tai hahmota omaa vastuutaan. Hyvä suhde antaa aina enemmän kuin ottaa. Jatkuva paha olo ja sovittamattomat ristiriidat ovat merkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti.

Kun pohtii suhteen jatkoa, avainkysymyksiä ovat: Saanko olla puolisoni kanssa oma itseni? Voinko paremmin, kun olen yksin?

Kasvun paikka

Tuula Pukkala haastatteli väitöskirjassaan pariskuntia, jotka ovat pitäneet yhtä vähintään 20 vuotta. Kaikkia yhdisti se, että suhteisiin mahtui vaikeita aikoja, myös eron pohdintaa. Parisuhdetta kuvattiin prosessiksi, jossa etääntyminen ja lähentyminen vuorottelivat.

— Voimakkaan tunteen vallassa ei kannata tehdä eropäätöstä, sillä ahdistus tai suuttumus vie näköalat. Kokonaisuuksien pohtiminen on tärkeää: mitä seurauksia erolla on minulle ja läheisilleni? Jos on alkanut etääntyä ja miettiä eroa, pitää avata suu ja sanoa se ääneen. Jos tunne muhii pitkän aikaa, haluaa varmasti lähteä eri suuntiin.

Usein vieraantumisen tunne osuu elämän muutostilanteisiin, kuten lasten itsenäistymiseen tai alanvaihtoon. Pukkala ynnää samaan ryppääseen ikäkriisit, jolloin moni tekee eletyistä vuosista inventaariota: onko tämä elämää, jota tahdon?

— Muutostilanteissa moni ratkaisee tilanteen lähtemällä parisuhteesta. Toisinaan se voi olla oikea ratkaisu, mutta myös parisuhde kaikkine kriiseineen on tilaisuus kasvaa ihmisenä.

 

 

 

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys