Äänet pään sisällä
Kuva Shutterstock

Lähes puolet ihmisistä on joskus kuullut ääniä. Äänet saattavat paheksua ja moittia, mutta ne voi kesyttää jopa kannustaviksi.

Harhaäänet säikäyttävät ja usein ensimmäinen reaktio on ”sekoamisen” pelko. Äänien kuuleminen ei kuitenkaan ole sinänsä merkki mielen järkkymisestä, vaan meissä jokaisessa oleva valmius.

Usein äänet alkavat kuulua järkyttävän tai ahdistavan tapahtuman jälkeen. Tällaisia voivat olla läheisen kuolema, ihmissuhteen päättyminen, vakava sairastuminen tai koettu väkivalta, kuten koulukiusaaminen tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

Jotkut kuulevat ääniä poikkeuksellisen väsyneenä pitkän valvomisen jälkeen, kovassa kuumeessa tai unen ja valveen rajamailla. Moni kuulee esimerkiksi ovikellon soivan juuri ennen heräämistä tai nukahtamista.

Aivokuvantaminen on paljastanut, että harhaäänien kuuleminen tapahtuu samassa aivojen osassa kuin oikeiden äänien kuuleminen. Se selittää, miksi äänet tuntuvat niin todellisilta.

”PYÖRI YMPYRÄÄ,  ÄLÄ OTA LÄÄKETTÄ”

Ahdistuneena, surullisena tai voimakkaan mielenliikutuksen vallassa ihminen herkistyy äänille. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet läheisen menettäneistä on kuullut heidän ääniään. Äänet liittyvät kaipauksen ja surun tunteeseen.

Myös masennuksessa, kun ajatukset pyörivät itsesyytösten kehässä, ihminen saattaa kuulla moittivia ääniä tapaan ”sinusta ei ole mihinkään”.

— Äänet voivat käskeä suorittamaan jotakin, kävelemään tietyllä tavalla, kieltää juomasta vettä tai ottamasta lääkettä, kertoo Jorvin psykoosiklinikan ylilääkäri Jorma Oksanen.

Huumeriippuvaisilla äänien kuuleminen on tavallista.

— Huumeet sotkevat keskushermoston tiedonvälitystä ja saattavat aiheuttaa pysyviä vaurioita hermoratoihin. Äänet voivat jäädä muistoksi, vaikka käyttö loppuisikin.

KUISKAUKSISTA JUMALAN SANOIHIN

Monet historian merkkihenkilöt ja taitelijat ovat kuulleet ääniä. Venäläinen romantiikan ajan säveltäjä Pjotr Tshaikovski kuuli nuorena musiikkia ja kummasteli vanhemmilleen, miksi muut eivät sitä kuule.

Puheen lisäksi äänet voivatkin olla kuiskauksia, hälinää, naurua, musiikkia, pölynimurin tai auton hurinaa.  

Joskus äänet liittyvät psykoosi¬sairauteen. Skitsofreniadiagnoosia ei kuitenkaan tehdä pelkästään äänien perusteella, vaan siihen täytyy liittyä toimintakyvyn romahtaminen ja todellisuudentajun pettäminen.

— Psykoosissa voi kuulla lapsuudenaikaisen opettajan, äidin, jumalan tai paholaisen ääntä, jopa kaikkia yhtä aikaa, toteaa Jorma Oksanen.

Pahimmillaan äänet saattavat kiusata koko valveillaoloajan, mutta kovin yleistä se ei onneksi ole. Jos maailma muuttuu selittämättömällä tavalla oudoksi, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

— Jos äänet ovat hyvin sinnikkäitä, piinallisia tai ahdistavia, käskevät esimerkiksi vahingoittamaan itseä tai tekemään jotain pahaa, tarvitaan antipsykoottista lääkitystä. Lääkehoito katkaisee ääniltä terävimmän särmän ja helpottaa ahdistusta. Joskus äänet loppuvat kokonaan, Oksanen sanoo. 

AVOIMUUS NUJERTAA ÄÄNIEN VOIMAN

Äänet voivat puhua lempeään tai äksyyn sävyyn. Vihaiset äänet saattavat johtua siitä, ettei pysty ilmaisemaan vihan tunteita ja äänet yrittävät tehdä sen omalla kömpelöllä tavallaan. Yksi äänien vitsaus on se, että ne usein kieltävät kuulijaansa hiiskumasta niistä kenellekään. Puhuminen saattaa hetkellisesti jopa pahentaa ääniä, mutta lopulta avoimuus nujertaa niiden voimaa.

Tunteista puhuminen on tärkeää, mutta voi myös hakata nyrkkeilysäkkiä tai tyynyä, kunhan ei vahingoita itseään. 

Yksi keino tulla toimeen äänien kanssa on asettaa niille rajat ja varata kuuntelemiseen tietty aika päivästä. On tärkeää pyhittää äänille aina samanpituinen aika. Joskus sekin auttaa, että tarkkailee ääniä ikään kuin ulkopuolisena, yrittää ymmärtää niiden sanomaa.  

 

Valtakunnallinen ääniä kuulevien yhdistys antaa tietoa ja vertaistukea. Lisää tietoa täältä.

 

Äänipäiväkirja ja muut keinot

  1. Äänipäiväkirjan pitäminen saattaa tepsiä. Siinä voi pohtia, ovatko äänet vieraita vai tuttuja, kuuluvatko ne silloin, kun tunnen oloni yksinäiseksi tai ahdistuneeksi, kenties stressaantuneeksi. Päiväkirja opettaa ymmärtämään äänien sielunmaisemaa, jolloin niitä on helpompi hallita.
  2. Äänet menettävät polttavuuttaan, kun oppii keskittymään johonkin muuhun, kuten elokuvan katseluun, kävelylenkkiin tai lehden selailuun.
  3. Toisinaan äänet loppuvat, kun ihminen ymmärtää, mitä ne yrittävät viestiä. Äänien täydellinen loppuminen ei ole kuitenkaan toipumisen edellytys.
  4. Myös kognitiivinen psykoterapia, jossa ääniin liittyviä uskomuksia opetellaan kyseenalaistamaan, auttaa ”tulemaan juttuun” äänten kanssa.

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.