Äänet pään sisällä
Kuva Shutterstock

Lähes puolet ihmisistä on joskus kuullut ääniä. Äänet saattavat paheksua ja moittia, mutta ne voi kesyttää jopa kannustaviksi.

Harhaäänet säikäyttävät ja usein ensimmäinen reaktio on ”sekoamisen” pelko. Äänien kuuleminen ei kuitenkaan ole sinänsä merkki mielen järkkymisestä, vaan meissä jokaisessa oleva valmius.

Usein äänet alkavat kuulua järkyttävän tai ahdistavan tapahtuman jälkeen. Tällaisia voivat olla läheisen kuolema, ihmissuhteen päättyminen, vakava sairastuminen tai koettu väkivalta, kuten koulukiusaaminen tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

Jotkut kuulevat ääniä poikkeuksellisen väsyneenä pitkän valvomisen jälkeen, kovassa kuumeessa tai unen ja valveen rajamailla. Moni kuulee esimerkiksi ovikellon soivan juuri ennen heräämistä tai nukahtamista.

Aivokuvantaminen on paljastanut, että harhaäänien kuuleminen tapahtuu samassa aivojen osassa kuin oikeiden äänien kuuleminen. Se selittää, miksi äänet tuntuvat niin todellisilta.

”PYÖRI YMPYRÄÄ,  ÄLÄ OTA LÄÄKETTÄ”

Ahdistuneena, surullisena tai voimakkaan mielenliikutuksen vallassa ihminen herkistyy äänille. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet läheisen menettäneistä on kuullut heidän ääniään. Äänet liittyvät kaipauksen ja surun tunteeseen.

Myös masennuksessa, kun ajatukset pyörivät itsesyytösten kehässä, ihminen saattaa kuulla moittivia ääniä tapaan ”sinusta ei ole mihinkään”.

— Äänet voivat käskeä suorittamaan jotakin, kävelemään tietyllä tavalla, kieltää juomasta vettä tai ottamasta lääkettä, kertoo Jorvin psykoosiklinikan ylilääkäri Jorma Oksanen.

Huumeriippuvaisilla äänien kuuleminen on tavallista.

— Huumeet sotkevat keskushermoston tiedonvälitystä ja saattavat aiheuttaa pysyviä vaurioita hermoratoihin. Äänet voivat jäädä muistoksi, vaikka käyttö loppuisikin.

KUISKAUKSISTA JUMALAN SANOIHIN

Monet historian merkkihenkilöt ja taitelijat ovat kuulleet ääniä. Venäläinen romantiikan ajan säveltäjä Pjotr Tshaikovski kuuli nuorena musiikkia ja kummasteli vanhemmilleen, miksi muut eivät sitä kuule.

Puheen lisäksi äänet voivatkin olla kuiskauksia, hälinää, naurua, musiikkia, pölynimurin tai auton hurinaa.  

Joskus äänet liittyvät psykoosi¬sairauteen. Skitsofreniadiagnoosia ei kuitenkaan tehdä pelkästään äänien perusteella, vaan siihen täytyy liittyä toimintakyvyn romahtaminen ja todellisuudentajun pettäminen.

— Psykoosissa voi kuulla lapsuudenaikaisen opettajan, äidin, jumalan tai paholaisen ääntä, jopa kaikkia yhtä aikaa, toteaa Jorma Oksanen.

Pahimmillaan äänet saattavat kiusata koko valveillaoloajan, mutta kovin yleistä se ei onneksi ole. Jos maailma muuttuu selittämättömällä tavalla oudoksi, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

— Jos äänet ovat hyvin sinnikkäitä, piinallisia tai ahdistavia, käskevät esimerkiksi vahingoittamaan itseä tai tekemään jotain pahaa, tarvitaan antipsykoottista lääkitystä. Lääkehoito katkaisee ääniltä terävimmän särmän ja helpottaa ahdistusta. Joskus äänet loppuvat kokonaan, Oksanen sanoo. 

AVOIMUUS NUJERTAA ÄÄNIEN VOIMAN

Äänet voivat puhua lempeään tai äksyyn sävyyn. Vihaiset äänet saattavat johtua siitä, ettei pysty ilmaisemaan vihan tunteita ja äänet yrittävät tehdä sen omalla kömpelöllä tavallaan. Yksi äänien vitsaus on se, että ne usein kieltävät kuulijaansa hiiskumasta niistä kenellekään. Puhuminen saattaa hetkellisesti jopa pahentaa ääniä, mutta lopulta avoimuus nujertaa niiden voimaa.

Tunteista puhuminen on tärkeää, mutta voi myös hakata nyrkkeilysäkkiä tai tyynyä, kunhan ei vahingoita itseään. 

Yksi keino tulla toimeen äänien kanssa on asettaa niille rajat ja varata kuuntelemiseen tietty aika päivästä. On tärkeää pyhittää äänille aina samanpituinen aika. Joskus sekin auttaa, että tarkkailee ääniä ikään kuin ulkopuolisena, yrittää ymmärtää niiden sanomaa.  

 

Valtakunnallinen ääniä kuulevien yhdistys antaa tietoa ja vertaistukea. Lisää tietoa täältä.

 

Äänipäiväkirja ja muut keinot

  1. Äänipäiväkirjan pitäminen saattaa tepsiä. Siinä voi pohtia, ovatko äänet vieraita vai tuttuja, kuuluvatko ne silloin, kun tunnen oloni yksinäiseksi tai ahdistuneeksi, kenties stressaantuneeksi. Päiväkirja opettaa ymmärtämään äänien sielunmaisemaa, jolloin niitä on helpompi hallita.
  2. Äänet menettävät polttavuuttaan, kun oppii keskittymään johonkin muuhun, kuten elokuvan katseluun, kävelylenkkiin tai lehden selailuun.
  3. Toisinaan äänet loppuvat, kun ihminen ymmärtää, mitä ne yrittävät viestiä. Äänien täydellinen loppuminen ei ole kuitenkaan toipumisen edellytys.
  4. Myös kognitiivinen psykoterapia, jossa ääniin liittyviä uskomuksia opetellaan kyseenalaistamaan, auttaa ”tulemaan juttuun” äänten kanssa.