Maria Guzenina elämänmuutos

Maria Guzenina aloitti elämäntaparemontin surffimatkalla. Liikunnasta on tullut osa elämää, ja ministeriaikoina kerääntyneet kilot ovat poissa. Iltaisin hän menee sänkyyn yhdeksältä, sillä on kiva jutella rauhassa kuulumiset miehen kanssa.  

Kansanedustaja Maria Guzenina, 47, on oppinut erottamaan, mitä keho oikeasti tarvitsee ja milloin on kyse vain tunnetiloista. Ministeriaikana hänen yöunensa jäivät vähiin, eikä liikunta mahtunut elämään.

Myös syöminen oli epäsäännöllistä – ja ministeri lihoi kymmenen kiloa.

–Hyvinvoinnissa ei minusta ole kyse kiloista. Joku voi olla rehevässäkin kunnossa mutta liikkuu ahkerasti ja voi hyvin. Karsastan ajatusta, että liikuntaa ja syömistä pitäisi säännellä kilot mielessä. Laihtumisen sijaan puhuisin virtaviivaistumisesta, sanoo Maria.

Hänen mielestään liiallisen suorittamisen vastakohtana on se, että antaa tunteilleen aina periksi.

–Juuri silloin kun tuntuu, että ei millään jaksa, pitäisi repäistä itsensä liikkeelle.  

Kun Maria tajusi, että kiloja pitää alkaa karistaa, hän asetti tavoitteekseen saada elämäntavat raiteilleen.

Uusi alku surffimatkalta

Maria Guzenina aloitti elämäntaparemontin kesällä 2013 nollausmatkalla poikansa Alexin ja hänen kaverinsa kanssa. Kolmikko matkasi Euroopan halki, ja tarkoituksena oli opetella surffaamaan Portugalissa.

–Halusin antaa kropalle uutta tekemistä ja mielelle haastetta, ja surffaus tuntui houkuttelevalta. Harjoittelin surffausta alkuun systemaattisesti kuivalla maalla. Laudan päälle nousemisen treenaus oli tylsää, mutta jaksoin sen voimalla, että kohta pääsisin veteen tositoimiin.

Nyt monenlainen liikunta on taas säännöllinen osa Guzeninan elämää, ja siitä on iloa muillekin kuin hänelle itselleen.

–Kun liikun tarpeeksi, aineenvaihdunta pelaa, nukun hyvin ja olen paremmalla tuulella, kertoo Maria.

Yhdessä tekeminen lujittaa suhdetta

Maria tapasi Kari Mokon ensimmäistä kertaa, kun he molemmat olivat YLEssä töissä 1990-luvulla. Jos joku olisi silloin sanonut, että tuon  miehen kanssa Maria tulee olemaan hyvin onnellinen ja asumaan yhteistä kotia, Maria olisi epäillyt. Mutta nyt he ovat olleet yhdessä kolme vuotta.

–Tapasimme uudelleen ja olimme molemmat vapaita. Saimme tutustua toisiimme kaikessa rauhassa, tekemisen kautta. Edelleen teemme tosi paljon asioita yhdessä.

Maria on esimerkiksi houkutellut Karin mukaani pilatekseen. He molemmat ovat todella sitoutuneita parisuhteen lujittamiseen, ja yhdessä tekeminen on iso osa sitä.

–Meitä yhdistää myös uteliaisuus. Tunnistan vimman, jolla Kari kiersi maailman kriisipesäkkeitä Silminnäkijä-ohjelmaa tehdessään. Uteliaisuus pitää odottavan vireen yllä siitä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

–Menen sänkyyn jo yhdeksältä illalla. En ala heti nukkua, vaan sängyssä on rauhallista aikaa lukea ja vaihtaa Karin kanssa päivän kuulumiset, kertoo Maria.

Lue lisää Maria Guzeninan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys 1/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi

erityisherkkä, pikapalveri, avokonttori

Erityisherkkä tarvitsee tilaa latautua ja pohdiskella. Onko se syy, jos et viihdy kiireisessä avokonttorissa?

Moderni työelämä muovaa monesta kaappiherkän, eikä ihme. Pikapalaverit ja avokonttorit suosivat säpäkkyyttä, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Aamupalaveri voi olla herkän vinkkelistä huutokilpailu, jossa omia ajatuksia ei ehdi kypsytellä rauhassa.

Erityisherkkä tarvitsee sekä töissä että vapaalla tilaa latautua ja pohdiskella. Pienetkin muutokset työpaikalla auttavat. Palaverin voi aloittaa parikeskustelulla tai kirjallisella ideoinnilla, jolloin kaikkien on helpompi päästä mukaan.

Koko työyhteisö hyötyy, kun myös rauhassa kypsyvät ideat valjastetaan käyttöön.

Psykiatri Juhani Mattilan mukaan herkkä aistii vahvasti työpaikan kireän ilmapiirin. Kynnys ongelmista puhumiseen voi kuitenkin olla valtava. Moni pelkää syntipukin leimaa, jos nostaa ongelmat pöydälle yksin. Toisaalta vetäytyminen vain pahentaa tilannetta.

– Ihanteellista on, jos herkkä löytää tueksi jonkun, jonka kanssa voi puhua pettymyksen, ahdistuksen ja pelon tunteista, Mattila vinkkaa.

Et voi olla välittämättä

Jatkuva paha olo on merkki ongelmasta, jota ei koskaan pitäisi kuitata diivailuksi. Koviin arvoihin ei myöskään pitäisi yrittää joustaa väkisin.

–Herkälle on turha neuvoa, että älä välitä. Hän ei voi olla välittämättä, Mattila sanoo.

Herkän vilkas mielikuvitus on lahjakas luomaan uhkakuvia. Jos suun avaaminen hirvittää, ajatusten kriittinen tarkastelu voi auttaa. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos kerron rehellisesti tunteistani? Kuinka todennäköistä on, että minulle nauretaan tai saan potkut?

Empatiakykyään voi hyödyntää tekemällä pelosta peilikuvan. Miten itse reagoisin, kun joku tulisi avoimesti puhumaan herkkyydestään? Tai jopa: miksi edes välittäisin sellaisen työyhteisön mielipiteestä, jossa minulla ei ole tilaa olla omana itsenäni?

Treenaa itsetuntemusta

Kiireetön liukuhihnatyö, jossa aivot saisi naksauttaa lepovaihteelle, voi tuntua herkästä houkuttelevalta. Mutta jos työ ei tyydytä henkisesti, saattaa stressaantua kahta pahemmin. Herkkyys on hyvä tiedostaa tärkeissä valinnoissa, mutta ei puolisoakaan valita yhden piirteen perusteella.

–Herkkyys on valtavan laaja alue ja se ilmenee jokaisessa eri tavalla. Liika yleistäminen ei kannata, Juhani Mattila sanoo.

Herkkä voi hyvin olla pörssimeklari tai puhelinmyyjä. Työyhteisökin toimii parhaiten, kun siihen kuuluu erilaisia persoonallisuustyyppejä. Usein herkkä on tehokas, tunnollinen ja hyvä tiimityöntekijä.

– Tärkeintä on itsetuntemuksen lisääminen. Mille olen herkkä ja missä se ilmenee? Vapaalla, töissä, parisuhteessa? Mattila sanoo.

Erityisherkkä, joka pitää huolta jaksamisestaan, pärjää kovassakin kilpailukulttuurissa. Ylikuormittumista voi ehkäistä vetäytymällä säännöllisesti omaan rauhaan: luonnon hiljaisuuteen, kirjallisuuden ääreen, meditoimaan.

 

Näistä tunnistat erityisherkän

  • rikas tunne-elämä. Kokee sekä myötä- että vastoinkäymiset vahvasti.
  • myötäelää muiden tunteet, usein koko kehollaan.
  • huomaa pienetkin yksityiskohdat: hankaavan sauman, kireän äänensävyn, näläntunteen. Ei usein pysty keskittymään muuhun, kun ärsyke vie huomion.
  • ahdistuu helposti suurista väkijoukoista, melusta, pistävistä hajuista tai muista voimakkaista ärsykkeistä.
  • puntaroi riskejä ja harkitsee sanomisiaan tarkkaan.
  • nauttii ja herkistyy elämyksistä: taiteesta, luonnosta, pohdiskelevista keskusteluista.navat ovat auki ja kykenee kokemaan syvästi, Mattila huomauttaa.

Asiantuntija: psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila.

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

tämänkin kokenut

Kati Tervo: ”Perheen psyykkinen sairaus oli tabu”

Kyllä se on todella outoa, miksi psyyken ongelmat ovat hävettäviä edelleen. Asenne lähtee ihan hoitotasolta, kun mielenterveystoimistoon voidaan ohjata "piiloreittiä" , kun se saisi olla samoissa tiloissa, kuin muukin terveyden/sairaudenhoito. Päästä lähtee niin paljon tärkeää jokapäiväiseen elämään, että olisi kunnia hoitaa mieltä ja koppaa iloisesti ja julkisesti, se on kaikkien etu ja hyöty.
Lue kommentti