FSAD, alkoholisyndrooma

Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö uhkaa yhä tuhansien lapsien elämää Suomessa. Mikko on yksi FASD-nuori.

Mikko, 35, on tavallinen nuori mies, jolla on työpaikka vanhainkodin keittiössä, hyviä kavereita ja heavy metal -musiikki innostuksen kohteena.  Joskus elämässä on kuitenkin ollut vaikeampia vaiheita, koska äiti joi alkoholia odottaessaan Mikkoa.

– Tunnen äitiä kohtaan välillä suurta vihaa, Mikko sanoo ja katsoo kohti.

Jos Mikko tapaisi biologisen äitinsä, hän kysyisi tältä, miksi hän joi raskausaikana. Mikko ei ole koskaan tavannut biologista äitiään, mutta tietää hänet nimeltä. Isästään Mikolla ei ole tietoa. Mikko haluaisi kuitenkin tavata biologisen äidin, nähdä millainen hän on.

– Kysyisin äidiltä, miksi hän joi. En tiedä, muistaako äiti minua. Ehkä hän ei edes tiedä FASD-ongelmistani. Biologisen siskon kanssa joskus mietitään näitä asioita. Sisko on elänyt sijaisperheessä toisaalla.

Nuoret, juokaa limua!

Jos Mikko saisi muuttaa elämässään jotakin, hän haluaisi että vammaa ei olisi, koska ilman sitä elämä olisi helpompaa.

– Sanoisin nuorille, että juokaa enemmän limua! Kannatan myös pakkohoitoa. Pakkohoitoon pitäisi olla mahdollisuus, niin monen ihmisen elämä menee muuten pilalle. Jos esimerkiksi vanhemmat huomaavat tyttärensä käyttävän alkoholia raskaudenaikana, heillä pitäisi olla mahdollisuus toimittaa hänet pakkohoitoon, Mikko sanoo. 

Mikon mielestä alkoholilakeja pitäisi tiukentaa, ja alkoholiveroa nostaa enemmän kuin muita veroja. Näkyvät etiketit alkoholin vaaroista pullon kylkeen eivät myöskään olisi pahitteeksi.

Itse Mikko ei käytä alkoholia lainkaan. Yksi humalakokemus riitti. Alkoholia ei mitattu veressä tuolloin paljonkaan, vaikka Mikko oli sammunut. Sen jälkeen Mikko ei ole maistanut alkoholia.

 ”En kestä alkoholia ollenkaan.  Äitini teki minusta raivoraittiin.”

”Ota syliin” –katse toimii

Mikko on 35-vuotisesta elämästään asunut melkein koko elämänsä sijaisperheessä. Sijaisäiti Marjatta ja Mikko tapasivat ensi kertaa lastenkodissa, jossa Marjatta kävi Mikon tulevan isän kanssa tapaamassa parivuotiasta pikkupoikaa joka toinen päivä.

Pian muutettiin Vantaalle, ja sijaisperheessä Mikko sai veljiä ja siskoja, joista yksi on myös sijoituslapsi. Mikolla oli jo tuolloin katse, jolla on sittemmin saatu paras tulos Nälkäpäivä-keräyksessä.

– Mikolla oli sellainen ”ota syliin” katse jo pienenä. Mikko oli ylivilkas lapsi, sanoisin että asteikolla kymmenen plus. Mikko oli kuitenkin kiltti ja on pitänyt aina toisten puolta. Koskaan Mikko ei ole ollut aggressiivinen, vaikka varsinkin kouluaikoina Mikko on ollut välillä melkoisessa ahdingossa, sijaisäiti kertoo.

Polkupyörällä pakoon koulua

Koulussa ei ymmärretty Mikon vaikeuksia, lopulta koulun rehtorinkin kanssa tuli yhteenottoja. Pelkällä kurinpidolla ei saanut suorituksia lapselta, joka ei niihin yksinkertaisesti pystynyt.

– Koulussa oli vaikeaa. En jaksanut keskittyä ollenkaan. Monilla FASD-ihmisillä on näitä vaikeuksia. Koulussa ei tiedetty, mistä on kyse, enkä saanut mielestäni tarpeeksi apua, Mikko kertoo.

Sijaisäidin mukaan koulussa ei ollut riittävästi ymmärtämystä Mikon ongelmia kohtaan.

– Mikko oli niin kiltti, että auttoi ja huolehti vieruskaveria tekemään tehtävät vihkoonsa, mutta omat tehtävät jäivät usein tekemättä.

Onneksi oli polkupyörä. Sillä pääsi pakenemaan vaikeuksia aina Helsinkiin asti. Kouluaikoina Mikko pyöräili Vantaalta Helsinkiin ja siellä edestakaisin Katajanokalta Hernesaareen. Poliisit olivat perässä ymmällään, Mikko kun oli viimeksi nähty Jätkäsaaressa. Paha olo purkautui karkaamisina ja muulta maailmalta piiloutumisena. Se oli ainoa puolustautumiskeino, kun koulun vaatimuksia ei jaksanut enää.

Vielä nykyäänkin polkupyörä on Mikolle tärkeä. Hän ottaa sen mukaan jopa metsään, kantaa sen varovasti kivien ja kantojen yli. Mikon koulupolku johti välillä vuodeksi kotiopetukseenkin, kun koulunkäynti osoittautui niin hankalaksi.

Miksen selviydy kuten muut?

Diagnoosi saatiin vasta, kun Mikko oli 17-vuotias, vaikka epäily jonkinasteisesta kehitysvammasta oli jo parivuotiaana.

– Kyllä diagnoosi helpotti. Olin ihmetellyt jo pitkään, miksi en suoriudu kaikesta kuten muut, Mikko sanoo. 

Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan riitä, vaan apua tarvitaan senkin jälkeen.

– Diagnoosin lisäksi pitäisi myös ymmärtää, miten FASD vaikuttaa elämään. Pelkkä diagnoosi ei riitä, jollei tiedetä, millaista tukea me tarvitsemme, Mikko tähdentää.

Diagnoosin saaminen sinänsä voi olla vaikeaa. Asia on hyvin arka, ja mahdollinen leimautuminen voi olla diagnoosin huono puoli. FASD-diagnoosi leimaa aina myös biologisen äidin. Hyvä puoli on, jos diagnoosi auttaa saamaan oikeanlaista tukea ja palveluja.

Nykyään kun oman jaksamisen rajat tulevat vastaan, Mikko nukkuu yöunien lisäksi monen tunnin unet töiden jälkeen. Joskus on tullut myös toistaiseksi selittämättömiä tajuttomuuskohtauksia, joiden vuoksi Mikko on viety sairaalaan. Ristiriita sen välillä, mitä oikeasti jaksaa ja mitä luulee jaksavansa, on aina olemassa.

– Tietoa FASD-ihmisistä on aivan liian vähän. Mikon vamma ei näy päällepäin, Mikolta kun ei puutu jalkoja. Jotakin kuitenkin puuttuu, sitä ei vain voi heti nähdä. Aikuisenakin on tullut paljon väärinkäsityksiä. Joskus on ambulanssissa luultu, että Mikko on humalassa ja papereissa lukeva ”alkoholisyndrooma” on johtanut viranomaiset siihen käsitykseen, että Mikko on alkoholivieroituksessa, sijaisäiti kertoo. 

Mikon FASD on joskus terveydenhuollossa sekoitettu myös mielenterveysongelmiin, vaikka siitä ei ole laisinkaan kyse.

Nykyään Mikko sanoo jo, että hänellä on lievä kehitysvamma. Sen kertominen auttaa myös muita ihmisiä ymmärtämään, jos kaikki ei suju aina ihan suunnitelmien mukaan.

Toisenlaiset frendit

Mikko on kavereitten kesken suosittu mies, ja kavereita onkin aina ollut paljon. Neljän kopla on erityisen tärkeä. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka tärkeitä nämä kaverit ovat. Kun Mikko joutui viimeksi tajuttomuuskohtauksen vuoksi sairaalaan, kaverit toivat sinne Mikolle vaatteita.

Mikko käy heavy metal -festareilla ja matkustaa yhden siskonsa, sijaisäidin biologisen tyttären perheen kanssa – Berliini ja Pariisi on jo nähty. Muuten aikaa vietetään kavereitten kanssa. Kaikilla neljällä kaverilla on lievä kehitysvamma.

Kehitysvamma on ollut helpompi hyväksyä porukassa. Mikko on myös käynyt Kehitysvammaliiton järjestämässä FASD-nuorten vertaistukiryhmässä.

– Se on ollut minulle tosi tärkeää. Ryhmässä näkee niitä, joilla on sama juttu kuin itsellä ja voi vaihtaa kokemuksia. Siinä ryhmässä ei tarvitse miettiä, kuka minä oikein olen.

Mikko asuu kahdestaan sijaisäitinsä kanssa. Pahin suru sijaisisän kuolemasta on ohi, mutta isän haudalla on vieläkin vaikeaa käydä. Isän kanssa juteltiin miesten juttuja saunassakin. Vaikka lauteilla on joskus yksinäistä eikä isä ei ole enää fyysisesti läsnä, isän neuvot vievät miestä edelleen eteenpäin. Isä käski usein käyttämään järkeään ja kehotti kylmällä ilmalla vaikka liimaamaan pipon päähän.

Siskot ja veljet auttavat myös tarvittaessa. Mikko tapaa heitä päivittäin.

– Rahan ja maksamisen kanssa on vähän hankalaa. On vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen raha riittää. Liikkuminen kyllä onnistuu itsenäisesti bussilla Vantaan sisällä.

Kysymykseen tulevaisuuden perheestä Mikko ei osaa vastata.

– Kysymys on vaikea. Tyttöystävää ei tällä hetkellä ole.

Veljen lapsi on Mikolle tärkeä, Mikko on hänen kumminsa. Veljellä on eri biologiset vanhemmat, ja hän on kasvanut Mikon kanssa samassa perheessä sijoitettuna lapsena.

Mikko on sijaisäitinsä mukaan maailman sydämellisin ihminen, joka ei voi kuitenkaan saada sellaista elämää kuin täysin terveenä olisi mahdollista. Mikolla on onneksi äiti, siskot ja veljet sekä maailman parhaat kaverit. Uusi työpaikka vanhustenhuollossa odottaa, ja toiveissa on Amerikan reissu. Ehkä se tyttöystäväkin löytyy.

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää hyvältä. Yhtä hyvältä kuin silloin, kun parivuotias Mikko huikkasi aina lähtijälle ulko-ovella: Näkemiin ja iloa taskuun!

 

Kehitysvammaliitolla on parhaillaan on käynnissä Liian pieni juomaan -kampanja, jolla levitetään tietoa FASDista ja kerätään varoja FASD-nuorten vertaisryhmätoimintaan. Lue lisää tästä.

 

 

                            

Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen

Vuosittain syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut. FASD (fetal alcohol spectrum disorders) tarkoittaa alkoholin aiheuttamien vaurioiden laajaa kirjoa.

On hyvin yksilöllistä, miten paljon ja missä muodossa alkoholi on sikiöaikana vaikuttanut. Alkoholin aiheuttamat vauriot näkyvät muun muassa vaikeuksina oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja oman käyttäytymisen säätelyssä. Vaikeimmin vammautuneet lapset ovat kehitysvammaisia ja heillä on lisäksi erittäin merkittävä riski lukuisiin pysyviin somaattisiin sairauksiin.

FASD-lapset, -nuoret ja -aikuiset tarvitsevat laaja-alaista, yksilöllistä tukea oppimisessa ja elämässä selviytymisessä. Moni FASD-lapsi ja -nuori tarvitsee lastensuojelun tukea saadakseen riittävän turvallisen ja vakaan kasvuympäristön esimerkiksi sijaisperheessä.

Turvarajaa alkoholinkäytölle raskausaikana ei ole, vaan vaurioita voi syntyä jo pienistä alkoholimääristä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.