Vaikka nivelrikon perimmäistä syytä ei tunneta eikä siihen ole parantavaa hoitoa, oireita osataan lievittää. Kaikki lääkäreiden konstit, kipulääkkeistä tekoniveliin, tähtäävät mahdollisimman normaalin arjen saavuttamiseen. Mutta auttaisiko inkivääri tai hainrustouute?

Ensisijainen lääke nivelrikon kipuihin on parasetamoli, koska se on tulehduskipulääkkeitä ystävällisempi vatsalle. Pitkäaikaiseen ja runsaaseen tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyy aina riskejä, joista yleisin on mahahaava.

– Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että ihan tavalliset käsikauppalääkkeetkin ovat vaarallisia, jos niitä käyttää paljon tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Siksi neuvon nivelrikkopotilaita näyttämään lääkärille kaikki lääkkeensä, niin käsikauppa- kuin reseptilääkkeensä, kertoo fysiatrian ylilääkäri Olavi Airaksinen Itä-Suomen yliopistosta.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviäkin. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeet saattavat viedä sydänpotilaille määrätyn miniaspiriinin tehon.

Koska nivelrikko on tulehdussairaus, pitää tulehduskipulääkkeitä käyttää jaksoittain kuureina (usein 3–6 viikkoa), ei vain silloin tällöin. Nivelrikkoisen on tärkeä oppia tunnistamaan, milloin tauti ärhäköityy. Useamman viikon kuuri tulehduskipulääkettä sammuttaa tulehduksen, yksittäiset pillerit eivät sitä tee.

Lääkäri voi tarvittaessa määrätä vatsalle hellävaraisempia koksibeja, jos parasetamoli ei auta tai tavallisista tulehduskipulääkkeistä on pelättävissä vatsahaittoja. Vaikeissa tapauksissa määrätään vahvoja kipulääkkeitä eli opioideja, joiden käyttöön liittyy kuitenkin lääkeriippuvuuden vaara.

– Pitkävaikutteiset opioidit, joita on tulossa markkinoille, tuovat tähän kenties helpotusta, Airaksinen toivoo.

Luonnollinen glukosamiini

Glukosamiini on nykyään tuttu lähes jokaiselle nivelrikkoa sairastavalle. Ainakin siitä on kuullut vaikka ei sitä itse käyttäisikään. Glukosamiinisulfaatti on nivelrustossa luonnostaan oleva aine, jonka määrä vähenee nivelrikossa. Glukosamiinipilleri korvaa tätä hävikkiä. Samaa ainetta on luontaistuotteena myytävässä hain rustossa.

Tutkimustulokset glukosamiinin vaikutuksista ovat osin ristiriitaisia, mikä hämmentää niin potilaita kuin lääkäreitäkin. Airaksinen on vakuuttunut hyödyistä, koska monet mittavat ja arvostetut tutkimukset ovat ne osoittaneet. Myös potilaiden kokemukset puolustavat glukosamiinin käyttöä nivelrikon hoitoon.

– Suuri osa hyötyy glukosamiinista, pieni osa ei. Suosittelen, että jokainen nivelrikkoa sairastava kokeilisi sitä kolmesta kuuteen kuukauteen, jotta selviäsi, onko siitä hyötyä. Lyhyemmässä ajassa vaikutus ei näy, Airaksinen neuvoo.

Glukosamiini on turvallinen lääke, sillä ei ole hankalia sivuvaikutuksia.

Jos nivelet ovat tulehtuneet pahasti, sitä voidaan helpottaa kortisoni- tai hyaluronaattipistoksilla. Ihmiset pelkäävät kortisonia turhaan: pistoksia annetaan kuuriluonteisesti, usein yksikin kerta riittää rauhoittamaan tilanteen.

– Hyaluronaatti puolestaan on ruston oma rakenneaine, jonka tuotantoa pistos lisää. Esimerkiksi potilaille, joille ei voida tehdä tekonivelleikkausta, pistoshoito on erinomainen apu.

Tekonivel vasta myöhään

Airaksinen kertoo törmäävänsä välillä nivelrikkopotilaisiin, jotka vaativat pääsyä tekonivelten leikkausjonoon heti. Leikkaukseen ei kuitenkaan mennä ennen kuin muut keinot – liikunta, laihdutus ja lääkkeet – on kokeiltu.

– Tekoniveliä ei mielellään asenneta kovin nuorille, sillä varaosat kuluvat. Keskimäärin tekonivel pysyy 15 vuotta, mutta toki meillä on niitäkin, jotka ovat pärjänneet samalla tekonivelellä 30 vuotta.

Tavallisesti tekonivelleikkaus tehdään yli 60-vuotiaille. Ylärajaa ei ole, jos on sellaisessa kunnossa, että kestää leikkauksen ja voidaan olettaa, että tekonivel mahdollistaa itsenäisen toiminnan.

Tekonivelen kanssa voi liikkua normaalisti, vain pomppuja ja tärähdyksiä pitää välttää. Suomessa tehdään vuosittain noin 12?000 tekonivelleikkausta. Yleisimmin tekoniveliä asennetaan lonkkiin ja polviin.

– Tekonivelkään ei paranna nivelrikkoa. Se vain korjaa yhden nivelen. Kivut loppuvat siitä, mutta tauti voi jatkaa etenemistään muissa nivelissä, Airaksinen muistuttaa.

Aikaisemmin yleiset nivelten puhdistusleikkaukset ja -tähystykset ovat vähentyneet. Niistä saatu hyöty on lyhytaikaista, ellei nivelessä ole nivelside- tai kierukkavammaa.

Liikkuvaista sorttia

Nykytietämyksen valossa on täysin mahdollista ehkäistä nivelrikkoa tai ainakin siirtää sitä vuosilla eteenpäin. Se vaatii halua panostaa liikkumiseen ja pysyttelemistä normaalimitoissa.

On pakko kysyä, missä kunnossa lääkäri Olavi Airaksisen omat nivelet ovat. Lähditkö aamulla liikkeelle ilman kipuja?

Hoikka tohtori hämmentyy mutta vastaa:

– Eivätköhän niveleni ole ihan hyvässä kunnossa. En ole mikään voimamies mutta olen liikkuvaista sorttia.

Terveessä nivelessä rusto suojaa ja pehmentää niveltä. Terve nivel ei tunnu miltään, eikä siitä lähde mitään ääntä.

Nivelrikko vähentää ruston määrää, nivelrako kapenee ja luunpäät alkavat hankautua toisiinsa. Tämä aiheuttaa kipua sekä hankaloittaa liikkumista ja tekemistä. Nivelistä voi kuulua rusahduksia ja naksahduksia.

Onko apua?

  • Avokado–soija: Saattaa edistää nivelten hyvinvointia. Valmisteiden tehosta on hieman näyttöä.
  • B-vitamiinit: Tärkeitä kudosten aineenvaihdunnalle ja lievittävät kipua. Useimmat saavat ravinnosta tarpeeksi.
  • C-vitamiini: Vähäinen C-vitamiinin saanti voi edistää nivelrikon kehittymistä. Puoli kiloa kasviksia, hedelmiä tai marjoja on hyvä ohjenuora.
  • D-vitamiini: Nivelrikko etenee nopeammin, jos saa liian vähän D-vitamiinia. Etenkin naisilla D-vitamiinilisä on tarpeen, muillakin lokakuusta-huhtikuuhun.
  • Glukosamiini: Lievittää kipua ja saattaa hidastaa nivelrikon etenemistä. Glukosamiinia on luonnostaan nivelissä mutta sen pitoisuudet vähenevät iän myötä.
  • Hain rusto: Sisältää samaa kipua lievittävää ainetta kuin glukosamiini. Valmisteiden tehosta ei ole varmaa tutkimustietoa.
  • Inkivääri: Voi lievittää kipua ja tulehdusta. Valmisteiden tehosta on hieman näyttöä.
  • Omega-3 rasvahapot: Voivat rauhoittaa nivelrikon oireita. Valmisteiden tehosta ei ole varmaa tutkimustietoa.
  • Paprika: Saattaa lievittää nivelrikon oireita. Valmisteiden tehosta ei ole varmaa tutkimustietoa.
  • Ruusunmarja:Saattaa lievittää nivelrikon oireita. Valmisteiden tehosta ei ole varmaa tutkimustietoa.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.