sydänkohtaus, sepelvaltaimotauti, rytmihäiriö, sydämen vajaatoiminta
Kuva Shutterstock

Pistos tai muljahdus ei viittaa sydänvaivaan, mutta rintakehää puristava kipu voi kertoa sepelvaltimotaudista. Näin opit erottamaan harmittomat pistelyt vakavista sydänoireista, joiden takia on lähdettävä lääkäriin saman tien.

Rintaan pistää, sydän tuntuu muljahtelevan paikoillaan. Tunne on epämiellyttävä. Onko sydämessäni vikaa?

–Luultavasti ei, varsinkaan jos kivulla ei ole mitään yhteyttä fyysiseen rasitukseen, Meilahden sairaalan sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Marit Granér kertoo.

Jotkut ovat herkempiä tuntemaan pistoja tai muljahteluja. Pistävä tunne rinnassa on harvoin oire mistään sairaudesta. Muljahtelu voi liittyä sydämen vaarattomiin lisälyönteihin.

Lue lisää Kun sydämen syke sekoilee

Ihminen ei normaalisti tunne sydämensä sykettä. Kun jännittää, rasittaa itseään tai on stressaantunut, pulssi kiihtyy. Silloin sydämenlyöntinsä tuntee selkeämmin. Toiset myös aistivat pienetkin muljahtelut tai rytmin muutokset keskimääräistä paremmin, varsinkin maatessaan vasemmalla kyljellään.

Kun rintakipu on pistävää tai terävää ja sen voi selvästi paikallistaa, ei oire mitä luultavimmin liity sepelvaltimotautiin. Ylävartalolla tuntuva pistävä kipu voi puolestaan liittyä johonkin lihasvaivaan tai vaikkapa rintalastaa tukevan ruston tulehtumiseen. Toistuvat rintakivut voivat olla myös oireita ruoansulatuskanavan vaivoista tai liittyä paniikkihäiriöön.

Turhaan ei kannata tutkia

Marit Granérin mukaan jo jotakin sydäntautia sairastavat potilaat osaavat hyvin kuunnella sydäntään. Jos taas ihmisellä ei ole aiemmin ollut sydänoireita, hänen on hyvin vaikea tietää, johtuuko kipu sydämestä.

Huolestuttava kipu, jota ei ole aiemmin tuntenut, kannattaa kyllä tutkia.

–Tyypillinen sepelvaltimotaudista johtuva rasitusrintakipu on ehkä hyvä oppia tunnistamaan, Granér sanoo.

Ja tietysti se, milloin itselle tai jonkun toisen puolesta on tilattava ambulanssi.

Marit Granérin mielestä ei ole mitään syytä käydä tutkituttamassa sydäntään vain varmuuden vuoksi, jos oireita ei ole. Ei, vaikka suvussa olisikin sydänsairauksia.

Lue lisää Mistä johtuu rintakipu rasituksessa?

Kipu säteilee leukaan ja käteen

Rintakehää puristaa, kuin sen ympärillä olisi kireä vanne. Kipu säteilee leukaperiin ja vasempaan käsivarteen. Oireet alkavat kävellessä tai vaikka portaita kavutessa, pyöräillessä tai lenkillä, ja ne pahenevat rasituksen aikana.

– Hyvin tyypillinen sydänoire, Marit Granér kertoo.

Tämäntyyppinen kipu johtuu jonkin sepelvaltimohaaran tukoksesta sydämessä, jolloin sydänlihas ei saa riittävästi verta ja happea.

Kun pysähtyy, kipu helpottaa yleensä muutamassa minuutissa. Se kuitenkin toistuu samanlaisena, kun taas lähtee liikkeelle.

Jos kyseessä on sydäninfarkti, kipu ei välttämättä helpota ollenkaan.

Joskus kylmä sää tai tuhti ateria voivat laukaista rintakipukohtauksen. Myös vaikkapa jännittäminen urheilutapahtumaa seuratessa, repivä riita tai se, että on vähällä jäädä auton alle, voi aiheuttaa kohtaukseen johtavan tunnekuohun.

Rasitusrintakipu on sepelvaltimotaudin tyypillisin oire. Tavallisesti kipuun liittyy myös ahdistava ja puristava tuntemus rintalastassa. Joskus tulee pelkkä pusertava tunne ilman varsinaista kipua.

–Jos potilaalla on jo todettu sepelvaltimotauti, nitron ottaminen heti rintakivun alettua helpottaa kohtausta, Granér sanoo.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat Suomessa yleisin kuolinsyy ja merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. Vaikka kuolleisuus sepelvaltimotautiin vähenee, potilaiden määrä lisääntyy, koska ihmiset elävät pidempään.

Kouristava kipu ei hellitä

Rintaa kouristaa. Kipu ei hellitä, vaikka kuinka yrittäisi levätä. Nyt pitää mennä sairaalaan. Jos tulee vielä äkillinen hengenahdistus tai tajuttomuus, on tosi kyseessä ja ambulanssi pitää tilata äkkiä. Omalla autolla tai taksilla ei kannata lähteä, vaikka olisi tajuissaankin.

Hyvin voimakas rintakipu, joka jatkuu ainakin parikymmentä minuuttia eikä helpotu lepäämällä tai nitrolla, on selkeä merkki sydäninfarktista.

Kun potilas on vakavan käynnissä olevan sydäninfarktin kourissa, hänen ihonsa on viileä mutta hikinen. Marit Granérin mukaan potilas on usein myös huonovointinen ja hänen rintaansa ahdistaa tai kouristaa. Sydäninfarktissa valtimosuonen seinämään on syntynyt repeämä, jonka seurauksena valtimo tukkeutuu.

Osa sydänlihaksesta jää ilman verta. Kohtaus voi kestää joitakin tunteja, tai tilanne voi johtaa äkkikuolemaan. Sydäninfarktin saaneista noin joka neljäs kuolee ensimmäiseen kohtaukseensa.

Jos ihminen haukkoo henkeään, hänen ihonsa on viileä ja hän yskii vaahtoa, on kyseessä sydänperäinen sokkitila. Tämä sydämen pumppaushäiriö voi tulla sydäninfarktin yhteydessä. Sokin seurauksena elimistö ei saa riittävästi happea.

Hengenvaarallista on myös repivä kipu, joka säteilee selkään ja rintakehän etupuolelle koko ajan paikkaa vaihdellen. Tällöin aortta eli päävaltimo on repeytynyt. Potilas on kylmänhikinen, ja äkkikuolema on hyvin lähellä. Hänet pitää saada leikkaussaliin välittömästi.

Lue lisää Sepelvaltimotautikohtauksesta

Jatkuvaa jomotusta rinnassa

Jomottava ja jatkuva rintakipu, joka tuntuu aloillaan ollessakin, voi Granérin mukaan olla joissakin tapauksissa oire sydänpussin tai sydänlihaksen tulehduksesta. Varsinkin, jos oiretta on edeltänyt kuumeinen tulehdustauti. Sydänlihastulehdusta esiintyy tavallisimmin nuorilla ihmisillä, ei niinkään vanhuksilla.

Rintakipu, johon liikkuminen ei vaikuta, johtuu todennäköisemmin keuhkopussintulehduksesta tai muuhun keuhkoihin liittyvästä vaivasta. Kipu, joka jatkuu samanlaisena useita päiviä, ei luultavimmin johdu sydämestä.

Jalat turpoavat ja väsyttää

Hengenahdistus, jalkojen turpoaminen ja voimakas väsyminen ovat selkeitä sydämen vajaatoiminnan oireita. Myös paino yleensä nousee. Sydämen vajaatoiminnassa sydänlihas ei jaksa pumpata riittävästi verta ja nestettä kertyy keuhkoihin ja muualle elimistöön. Vajaatoiminnan taustalla on yleensä jokin muu sydänsairaus, kuten sepelvaltimotauti, synnynnäinen sydänvika, läppävika, sydänlihastulehdus tai sydänlihaksen rappeuma. Myös krooninen verenpainetauti voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Hankala sydämen vajaatoiminta voi pahimmillaan johtaa äkilliseen hengenahdistuskohtaukseen ja tajunnan hämärtymiseen. Hengenahdistus voi olla myös oire sydämen läppäviasta, mutta silloin kyse on jo vaikeasta taudista. Yleensä lievä läppävika ei oireile.

Tavallisin, hoitoa vaativa läppävika on sydämen vasemman kammion ja päävaltimon välissä sijaitsevan aorttaläpän ahtauma, joka vaikeuttaa veren virtausta vasemmasta kammiosta päävaltimoon. Läppävika johtaa sydämen pumppaustehon heikkenemiseen, ja pahimmillaan siitä seuraa sydämen vajaatoiminta.

Lue lisää Löytyykö sydämen vajaatoiminta?

Ylimääräisiä tykytyksiä

Sydämen ylimääräiset tykytykset ovat merkki rytmihäiriöstä. Jos tajunta hämärtyy rytmihäiriöiden yhteydessä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Kyse voi silloin olla vakavasta häiriöstä. Tajuttomuuskohtaus yhdistyneenä sydämen tykytyksiin on jo selvä merkki huolestuttavasta sydämen rytmihäiriöstä.

Rytmihäiriöissä sydämen sähköinen toiminta muuttuu niin, että sydän lyö liian tiheästi tai liian hitaasti ja usein epäsäännöllisesti. Yleisin niistä on eteisvärinä eli flimmeri, joka aiheuttaa edellisten oireiden lisäksi myös väsymystä, hengästymistä ja joskus rintakipua. Joskus eteisvärinä tuntuu vain välillä, jonka jälkeen rytmi on pitkäänkin normaali. Vakavin rytmihäiriö on kammiovärinä, joka johtaa sydämenpysähdykseen.

Oireiden perusteella on vaikea päätellä mistä rytmihäiriöstä on kyse, ja joskus sydämen epäsäännöllinen rytmi huomataan lääkärissä sattumalta ilman sen kummempia ennakko-oireita. Rytmihäiriöt voivat olla myös täysin vaarattomia, mutta toistuvat rytmihäiriöt kannattaa aina tutkituttaa.

Lue lisää Näin sydämen rytmihäiriö selviää

 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.