Änkytykseen liittyy yhä paljon vääriä käsityksiä
Nykyään ajatellaan, että änkytys on yksi tapa puhua ja osa puheen monimuotoisuutta.
Änkyttäviä ihmisiä on väestöstä noin prosentti. Koska änkytys ei monelle ole omakohtaisesti tuttua, ei ole ihme, että siihen liittyy edelleen virheellisiä käsityksiä. Tyypillisesti luullaan, että se johtuu tunne-elämän vaikeuksista, traumaattisesta tapahtumasta tai ankarasta kasvatuksesta. Usein vanhemmat kokevat voimakasta syyllisyyttä lapsen änkytyksestä.
– Perheet ovat kertoneet, että lapsi alkoi änkyttää samoihin aikoihin, kun tapahtui jotain pelottavaa, jännittävää tai hauskaa, esimerkiksi kun lapsi meni päivähoitoon, perheeseen syntyi vauva tai kun oltiin matkalla, kertoo kliininen erikoispuheterapeutti Kirsi Kaisamatti.
On loogista ajatella, että änkytys johtuu näistä tapahtumista, mutta näin ei ole.
– Sitä ei voi aiheuttaa lapselleen. Lapsuudessa alkaneen änkytyksen syyt ovat neuro-fysiologiset. Jos änkytys puhkeaa jonkin tapahtuman jälkeen, se olisi todennäköisesti puhjennut muutenkin.
Uutta tietoa aivoista
Änkyttävien aivoissa on havaittu rakenteellisia ja toiminnallisia eroja verrattuna sujuvasti puhuvien ihmisten aivoihin. Tämän vahvistaa vastikään Turun yliopistossa julkaistu tutkimus, jossa änkytykseen liittyvät hermoverkostot on onnistuttu paikantamaan ensimmäistä kertaa. Siihen liittyviä alueita aivoissa ovat aivokuorukka, mantelitumake, harmaaseen aineeseen kuuluva claustrum sekä niiden väliset yhteydet.
– Mantelitumake säätelee tunteita ja selittää puheeseen liittyvää motorista ongelmaa sekä sitä, miksi änkytys vaihtelee voimakkaasti eri tunnetilojen yhteydessä.
Tutkimuksen löydökset saattavat tulevaisuudessa auttaa kehittämään änkytyksen hoitoa.
Anna aikaa puhua
Änkytys alkaa usein 2,5–3-vuotiaana, yleensä silloin, kun lapsi alkaa tuottamaan lauseita.
Joillakin lapsilla änkytys voi alkaa vähitellen, joillakin äkillisesti: sujuvasti puhuva pieni lapsi ei yhtäkkiä saakaan enää sanoja suusta ulos. Vanhemmat voivat ymmärrettävästi olla hyvin huolestuneita.
Änkytykselle on tyypillistä kausittainen vaihtelu. Välillä se voi olla vaikeaa, sitten taas hetkellisesti lievää tai joskus jopa kadota. Valtaosalla pienistä lapsista se menee ohi itsestään, mutta joillakin se voi jäädä pysyväksi.
Änkytyksen ohimenevyyteen tai pysyvyyteen vaikuttavat monet tekijät. Nykytiedon mukaan vakiintumista ennustaa vahvimmin se, että sitä on esiintynyt suvussa jo aiemmin.
Änkytys on miehillä ja pojilla viisi kertaa yleisempää kuin naisilla ja tytöillä.
Jos lapsi on änkyttänyt yli vuoden, änkytyksellä on suurempi taipumus jäädä pysyväksi. Varhainen puuttuminen kannattaa, ja siitä on hyötyä lapselle ja perheelle. Puheterapiassa vanhemmat saavat tietoa keinoista, joilla he voivat tukea lapsen paineetonta puhumista. On hyvin tärkeää, että lapsi kokee, että hänen puhetapansa hyväksytään ja hänelle annetaan aikaa puhua. Änkytyksestä kannattaa jutella lapsen kanssa hänen ikätasonsa mukaisesti.
Änkytyksen alkaminen vasta aikuisena on harvinaista. Sen voi laukaista traumaattinen tapahtuma tai aivoihin liittyvä sairaus.
Jos niin käy, tilannetta on hyvä mennä selvittämään lääkäriin.
Salailu kuormittaa
Änkytyksessä ei ole kyse yrityksen puutteesta, vaan paremminkin päinvastoin: mitä enemmän ihminen yrittää olla änkyttämättä, sitä enemmän hän yleensä änkyttää.
Puhumisen välttely ja salailu kuormittavat. Puheterapiassa on tärkeää kumota vääriä luuloja, joita änkytykseen saattaa liittyä.
– Kannustamme änkyttäviä olemaan avoimia änkytyksestään ja kertomaan siitä esimerkiksi koulussa ja työhaastattelussa. Se helpottaa sekä kuulijaa että puhujaa itseään. Änkytystä ei kannata salata.
Kohti hyväksymistä
Kouluikäisillä ja aikuisilla änkytys on yleensä pysyvää. Sitä ei voi harjoitella pois eikä sellaista ole edes syytä tavoitella. Jos se häiritsee ja rajoittaa päivittäistä kommunikointia, puheterapia auttaa. Siellä on mahdollista harjoitella puhumista helpottavia keinoja ja tekniikoita, jos änkyttävä henkilö kokee ne tarpeellisiksi.
– Joillekin tavoite voi olla se, että uskaltaa änkyttää avoimesti. Parhaimmassa tapauksessa änkyttävä puhuu omalla tyylillään, eikä anna änkytyksen rajoittaa itseään, kertoo Kaisamatti.
Puheterapiassa työskennellään änkytykseen liittyvän kamppailun ja välttelyn kanssa kognitiivisilla menetelmillä.
Kaikki eivät silti tarvitse puheterapiaa. Nykyään ajatellaan, että änkytys on yksi tapa puhua ja osa puheen monimuotoisuutta, speech diversityä.
– Jos änkytystä pidettäisiin yhteiskunnassamme yhtä hyväksyttävänä puhetapana kuin muitakin puhetapoja, ei änkyttävien ihmisten tarvitsisi käyttää voimavarojaan änkytyksen välttelyyn.
Lisää luettavaa: Änkytys – Minun vuoroni puhua. Leeni Peltonen, Marketta Salminen. Aviador 2024. Teos on ensimmäinen suomalainen tietokirja änkytyksestä.
Artikkeli on on osa juttua, joka on julkaistu Hyvä terveys -lehden numerossa 1/2025. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
