Olen 17-vuotias tyttö. Minulla on hyvä koti ja perhe, mutta ihmissuhteissa paljon ongelmia. Pari vuotta sitten aloin seurustella erään pojan kanssa ja jouduin koko ajan kärsimään hänen teoistaan. Se oli niin rankkaa, että pääni meni jotenkin sekaisin.

Viime kesänä toivuin tästä. Mutta nyt olen alkanut käyttää miehiä hyväkseni. Kun saan jonkun, haluan saman tien eroon hänestä, ja yritän saada hänet suuttumaan keinolla millä hyvänsä. Sitten on jo vuorossa uusi mies.

Viime marraskuussa aloin seurustella hyvän ystäväni kanssa. Kuukauden päästä sain humalassa jonkin kohtauksen ja melkein pahoinpitelin hänet. Vähän sen jälkeen petin häntä toisen miehen kanssa ja kerroin sen hänelle. Ärsytin häntä tahallani niin kauan, että lopulta päädyimme eroon. En tiedä, miksi en tunne tällaisesta edes mitään syyllisyyttä. Puran aina pahan oloni ”poikaystäviin”.

Yksi asia on elämässäni muuttunut viime kesän jälkeen. Ennen olin paljon kavereitten kanssa. mutta nyt vietän illat yksin kotona. Itkeskelen ja mietin mitä kivaa muut tekevät. Ystäväni pyytävät silloin tällöin minua mukaan, mutta en lähde. En jaksa eikä huvita lähteä minnekään. Mietin kaikkea outoa ja ajattelen kavereitteni hylänneen minut.

Joskus saan huuto- ja raivokohtauksia, mutta en pysty kertomaan ystävilleni ongelmistani. Olen alkanut myös laihduttaa. Minulle tulee huono omatunto, jos syön jotain rasvaista. Olen mielestäni läski, vaikka olen normaali, 175 senttiä ja 58 kiloa. Joskus, kun ahdistun liiasta syömisestäni, tungen sormet kurkkuun ja oksennan. Teen tätä yhä useammin. Joskus tuntuu, että kaikki asiat ovat mahtavasti, mutta pian taas, että aivan sekaisin. En tiedä, kenelle kertoa ja mitä. En jaksa enää edes miettiä, mitä pahaa olen tehnyt poikaystävälleni.

Kirjoitat, että pari vuotta sitten alkanut suhde on saanut pääsi sekaisin. Olit tuolloin vasta 15-vuotias. Kerrot kärsineesi poikaystäväsi teoista. En tiedä, mitä hän sinulle teki, mutta selvästikin loukannut ja haavoittanut pahan kerran. Tapahtuiko silloin jotain vakavampaa ja jos tapahtui, oletko kertonut asiasta kenellekään?

Jos asioita ei käsittele kunnolla, ne yleensä jäävät vaivaamaan mieltä ja vaikuttavat omaan käyttäytymiseen. Voisiko nykyinen tapasi kohdella miehiä liittyä siihen, että haluat jotenkin kostaa poikaystäväsi teot muille hänen sukupuolensa edustajille? Se ei olisi harvinaista, valitettavasti sitä tapahtuu paljon.

Miehet ja naiset suhtautuvat toisiinsa omien kokemustensa pohjalta, ja jos joskus on tullut petetyksi tai muuten loukatuksi, voi olla vaikea enää luottaa tai päästää ketään lähelleen. Tällöin on vaarana yleistäminen: kuvittelee kaikkien muidenkin olevan samanlaisia ja toimivan samoin. Uuden suhteen luominen on silloin hankalaa.

Kuin tv-sarjaa?

Mietin paitsi sinun tilannettasi myös nykyisiä seurustelutapoja yleensä. Lehtien juorupalstoilta ja saamme lukea tunnettujen henkilöiden seurustelusuhteiden käänteistä, samoin televisiosarjat tarjoavat varsinkin nuorille mallin siitä, millä tavalla toisten kanssa ”pelataan”. TV-sarjat ovat fiktiota, mutta lehtijutut kertovat oikeista, tuntevista ihmistä.
Kun joku jättää tai pettää, se sattuu johonkin, yleensä kaikkiin osapuoliin. Kukin hoitaa haavansa tavallaan, mutta tätä jälkihoitoa ja ihmissuhdetaitoja opetetaan tuskin missään. Ellei toimivia ihmissuhdetaitoja opi kotona eikä koulussa, oppi jää viihdeteollisuuden varaan.

Kerrot alkaneesi käyttää miehiä hyväksesi, millä ilmeisesti tarkoitat, että käytät heitä tarpeittesi tyydyttämiseen. Sen takana, että haluaa olla toisen ihmisen kanssa, on toki monenlaisia tarpeita, seksuaalisten lisäksi myös monia tunneperäisiä. Parhaassa tapauksessa kumppani on myös paras ystävä, jonka kanssa haluaa jakaa omat ajatuksensa ja myös koko elämänsä. Mihin sinä loppujen lopuksi käytät miehiä? Haetko suhteesta vain seksuaalista nautintoa vai jotain muuta?
Mitä saat pikasuhteista?

Yliseksuaalisena aikana saattaa unohtua, että ihminen kaipaa myös esimerkiksi läheisyyttä ja turvallisuutta. Lyhyet suhteet saattavatkin jättää jälkeensä vain tyhjän ja pahan olon, sillä harvalle riittää pelkkä seksi. Monet vilkastakin seksielämää viettävät kärsivät yksinäisyydestä ja kaipaavat rinnalleen ihmistä jonka kanssa voi jakaa paitsi nautinnon myös kaiken muun.

Vaikuttaa siltä, että sinäkään et saa näistä suhteista sitä, mitä oikeastaan haluat ja tarvitset. Toki ihmissuhdekokeilut kuuluvatkin nuoruuteen, ja harva enää elää ensimmäisen poika- tai tyttöystävänsä kanssa koko elämäänsä. Nuoruuden seurustelusuhteessa on mahdollista opetella niitä monia taitoja, joita pitemmässä parisuhteessa tarvitaan, muun muassa kykyä ottaa omien lisäksi huomioon toisenkin tarpeet.

Myös vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja tarvitaan niin arkipäivän asioissa kuin ristiriitatilanteissakin. Kestävä ja onnellinen suhde ei ole itsestään selvyys, vaan kummankin on oltava valmis tekemään työtä sen eteen. Keskeisiä asioita ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos toiseen ei luota, on vaikea rakentaa mitään pysyvää. Mutta haluatko sinä edes vielä pysyvämpää ihmissuhdetta?

Kirjeestäsi saa vaikutelman, ettet vielä ole valmis sitoutumaan ja mielestäni sinun kannattaakin pitää taukoa seurustelussa, kunnes saat omat asiasi järjestykseen. Jatkamalla nykyiseen tapaasi loukkaat toisia ja haavoitat ennen kaikkea itseäsi.

On hienoa, että jo näin nuorena mietit näitä asioita ja uskallat tarkastella myös omia toimintatapojasi. Kiellät kärsiväsi syyllisyydestä, mutta kirjeestäsi kuvastuu paitsi ahdistus ja paha olosi myös jotain muuta. Koska kärsit tilanteestasi ja toivot sen muuttuvan, et suinkaan ole paatunut oman toimintasi suhteen. Ehkä vain torjut syyllisyyden niin, ettei se pääse tietoisuuteesi vaivaamaan mieltäsi. Ainakin se, mitä olet tehnyt ystävällesi, näyttää painavan mieltäsi ja koet sen olleen väärin häntä kohtaan. Sanot tehneesi sen tahallasi, mutta miksi niin teit? Halusitko ehkä testata häntä? Oliko hän sinua kohtaan niin hyvä ja ymmärtäväinen, ettet kestänyt sitä, ja halusit tuhota suhteenne? Olitte ennen seurustelun aloittamista hyviä ystäviä, seurustelusuhde jäi lyhyeksi, mutta miten kävi ystävyyden?

Paha olo taustalla

Kirjoitat, että purat pahan olosi poikaystäviin, vaikka he eivät olisi sitä aiheuttaneet. Mitä tuo ”paha olo” on ja mitä kaikkea sen taustalla mahtaa olla? Muutenkin käyttäytymisesi on muuttunut, enää et välitä olla ystäviesi kanssa. Sinulla on outoja ajatuksia ja saat raivokohtauksia. En tiedä mitä nuo oudot ajatukset ovat, mutta mietin, kuinka masentunut mahdat olla. Masennuksen oireisiin saattaa kuulua myös ärtyneisyys, ei vain mielialan lasku. Kenelle huudat ja raivoat? Vain poikaystäville, vai myös muille? Asutko vielä kotona, ja saavatko vanhempasi osansa näistä kohtauksista? Kerrotko heille asioistasi ja mahtavatko he edes aavistaa, missä olet menossa? Toisaalta elät itsenäistymisvaihetta, jolloin sinun tuleekin ottaa etäisyyttä vanhempiisi, eikä heille avautuminen välttämättä ole helppoa.

Syömishäiriö uhkaa

Enemmän kuin ihmissuhteesi minua huolestuttaa hyvinvointisi. Olet selvästi ahdistunut, mutta älä pura sitä oksentamiseen, sillä se vain pahentaa tilannettasi ja voi johtaa vakavaan kierteeseen. Ennen kuin sinulle kehittyy varsinainen syömishäiriö, sinun on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, millaisia riskejä tähän varsinkin nuorten naisten yleistyvään sairauteen liittyy ja kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Mitä pitemmälle häiriö kehittyy, sen vaikeampi sitä on hallita, ja siksi sinun kannattaa lopettaa heti alkuvaiheessa.

Painosi on normaali, kuten itsekin tiedät, joten siitä sinun ei tarvitse huolehtia eikä siis laihduttaa. Monet syömishäiriöiset kärsivät tunne-elämän ongelmista, samoin impulsiivinen käyttäytyminen on yleistä. Masennus puolestaan voi altistaa lohtusyömiselle. Et kerro ahmivasi, vaan ainoastaan oksentavasi rasvaisten ruokien jälkeen. Syöminen voi joskus myös ehdollistua murehtimisen, ahdistuneisuuden tai pelkotilojen hallintakeinoksi. Sinulle oksentaminen on yritys helpottaa ahdistusta ja pahaa oloa. Mitä oikeastaan yrität saada itsestäsi ulos oksentamalla?

Hahmota ahdistus paperille

Seuraavan kerran kun haluaisit työntää sormet kurkkuun ja oksentaa, otakin kynä käteen ja yritä saada kirjoittamalla ulos se, mikä mieltäsi painaa. Kirjoittaminen voi auttaa selkiyttämään ajatuksiasi, jotka nyt tuntuvat olevan sekaisin. Ahdistusta helpottaa jo se, kun saa asiat ulos itsestään, eivätkä ne enää vello mielessä sekavana vyyhtinä. Kun ajatukset saa paperille, niihin saa myös etäisyyttä.

Älä välitä siitä miten kirjoitat, tekstin ei tarvitse olla kieliopillisesti oikein tai tyylillisesti hienoa, anna vain sanojen virrata vapaasti paperille. Kirjoittaminen voi auttaa sinua myös erittelemään omia kokemuksiasi, tekojasi ja niiden seurauksia niin, että ehkä huomaat mistä tämä kaikki alkoi ja mitä siihen liittyy. Sinun on hyvä myös opetella tunnistamaan eri tunteita ja sitä, mihin ne liittyvät, niin ettei kaikki ole vain epämääräistä pahaa oloa. Kun tunnet paremmin itsesi ja omat tunteesi, voit paremmin hallita myös käyttäytymistäsi, niin ettet tee liian usein sellaista, mikä kaduttaa.

Puhu jollekulle

Sanot, ettet voi kertoa näistä asioista ystävillesi. Entä tunnetko vaikkapa jonkun kypsän naisen, jonka kanssa keskustelu voisi auttaa sinua ihmissuhdekiemuroissa?

Jolle kulle, mieluummin ammatti-ihmiselle, sinun täytyy niistä kuitenkin puhua. Apua voit hakea esimerkiksi terveyskeskuspsykologilta tai nuorten mielenterveysneuvolasta. Isommilla paikkakunnilla toimii myös yksityisiä terapeutteja. Missään nimessä sinun ei pidä jäädä yksin miettimään, vaan hakea apua. Vaikka kaikki ongelmat eivät aina ratkeakaan ensimmäisellä kerralla, ahdistus helpottaa, kun saa puhua jollekin. Ensimmäinen yhteydenotto ammattiauttajaan on aina vaikein, mutta se kannattaa tehdä.

Lisää tietoa saat esim Syömishäiriöliitosta.

Psykologi Teija Jokipii


Lue myös:
Lasten ja nuorten syömishäiriöt

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.