Minulla on oikean polvitaipeen alapuolella säärilihaksessa suurentuneita verisuonia (suonikohjun alkuja?) jotka pakottavat. Teen istumatyötä ja yritän välillä nostaa jalkoja ylös. Olen laittanut Hirudoid-voidetta, ja se helpottaa hetkeksi mutta sitten tuntuu kuin särky siirtyisi ylemmäs reiteen. Olen 60-vuotias nainen, liikkuvaa tyyppiä ja perusterve. Onko joitain keinoja siirtää suonikohjujen syntyä tai ainakin helpottaa pakotusta jalassa?

Laajentuneet verisuonet voivat olla merkkinä siitä, että ainakin pintalaskimot voivat huonosti. Varsinaiset suonikohjut ovat tätä laajempi ongelma, ja jalkojen laskimoihin liittyvä vajaatoiminta voi vaivata, vaikkei selviä laajentuneita laskimoita olisi näkyvissä.
Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa verta jaloista pois kuljettavat laskimot eivät suoriudu tehtävästään kunnolla.

Tämä taas johtuu laskimoiden seinämissä tapahtuvista muutoksista ja laskimoissa olevien läppien rappiosta. Normaalisti toimivat laskimoläpät estävät verta valumasta laskimossa alaspäin, kun ihminen seisoo. Myös jalkojen lihastoiminta pumppaa verta takaisin sydämeen päin. Kun läpät rappeutuvat, ne alkavat falskata, minkä seurauksena laskimoveri ei poistu jaloista normaalisti. Tällöin jalat turpoavat etenkin seistessä.

Kun veri ikään kuin hölskyy jalkojen laskimoissa, nämä voivat myös laajentua. Laajentuneita laskimoita voi olla ihon alla näkyvinä suonikohjuina tai sisemmällä, jolloin niitä ei näe. Jalkojen turvotus ja turvotukseen usein liittyvä särky helpottaa yleensä öisin ja makuuasennossa. Laskimoiden vajaatoiminnan kehittyminen on paljolti laskimoiden rakenteesta ja siten perintötekijöistä määräytyvää, joskin ylipaino edesauttaa kehitystä.

Laajentuneisiin ja vajaatoimintaisiin laskimoihin ei auta Hirudoidin tyyppinen voide, siinä kun ei ole mitään ainesta, joka poistaisi kipua tai turvotusta. Perushoitona käytetään lääkinnällistä hoitosukkaa, joka oireiden määrän mukaan mitoitetaan joko lievästi tai vähän enemmän säärtä puristavaksi. Tällöin säärten lihakset pystyvät liikkuessa pumppaamaan laskimoverta paremmin pois jaloista ja ihonalaiset laskimot painuvat kasaan eivätkä päästä verta virtaamaan takaisin. Leikkaus- tai muut kajoavat hoidot tulevat suonikohjujen hoidossa mukaan kuvaan vasta, jos hoitosukista huolimatta oireet haittaavat tai pahenevat, tai jos sukkia ei pysty käyttämään esimerkiksi töidensä vuoksi.

Kun suonikohjujen kehittyminen on paljon kiinni perintötekijöistä, kysyjän tapauksessa ei hoitosukkien käytön lisäksi jää  paljoakaan tehtäväksi kohjujen ehkäisemisessä. Kannattaisi kuitenkin käydä lääkärin kanssa keskustelemassa, onko särkyyn mahdollisesti muu syy kuin laskimovaivat.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.