Beetasalpaajalääkitys kuuluu useimmiten sydänkohtauspotilaiden hoitoihin, mutta hyvin iäkkäillä potilailla niiden on pelätty aiheuttavan myös haittavaikutuksia. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan näin käy lähinnä vain iäkkäille potilaille, joiden toimintakyky ja kognitio ovat jo heikentyneet. Suurin osa iäkkäistä potilaista saakin beetasalpaajista selvän hyödyn.
Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat lähes 16 000 hoitokodissa asuvan potilaan terveystietoihin, ja niiden mukaan sydänkohtauksen eli sydäninfarktin sairastaneiden kahdeksankymppisten riski menehtyä sairastumista seuraavien kolmen kuukauden aikana on noin neljänneksen pienempi, jos heillä aloitetaan beetasalpaajalääkitys sairastumisen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että beetasalpaajat pelastavat yhden potilaan jokaista 26 lääkittyä kohden.
Lääkitykset eivät olleet täysin vailla haittavaikutuksia, sillä monien potilaiden toimintakyky heikentyi beetasalpaajalääkityksen myötä. Erityisesti tämä havaittiin potilailla, joilla oli jo kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää ja fyysisen toimintakyvyn vaikeuksia.
Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena beetasalpaajalääkityksen haitoista iäkkäille heikkokuntoisille ja sairaille potilaille, mutta myös selvänä osoituksena lääkityksen hyödyistä. Koska beetasalpaajat pidentävät myös iäkkäiden potilaiden elinikää, niiden käyttöä ei pidä automaattisesti rajoittaa vain potilaan iän vuoksi.
Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine 2016;DOI:10.1001/jamainternmed.2016.7701)
http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.7701
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
