Suuri osa potilaista palaa työelämään sydänkohtauksen jälkeen, mutta tuoreiden tulosten valossa merkittävä osa heistä lopettaa työskentelyn vuoden sisällä paluusta. Tanskalaistutkijoiden tulokset perustuvat 39 000:n vuosina 1997–2012 ensimmäisen sydänkohtauksensa saaneen 30–65-vuotiaan rekisteritietoihin.Potilaista 22 000 oli työelämässä ennen sairastumista ja heistä 90 prosenttia myös palasi töihin vuoden sisällä sairastumisesta. Kun tutkijat kuitenkin jatkoivat seurantaa, rekisterit osoittivat joka neljännen lopettaneen työssään vuoden sisällä ja siirtyneen sosiaalietuuksien piiriin. Tämä on kolme kertaa enemmän kuin terveillä.Työelämästä jääneet olivat usein yli 60-vuotiaita, mutta yllättäen heitä oli paljon myös 30–39-vuotiaissa. Myös masennus, sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriöt olivat yleisempiä työssään lopettaneilla. Rekisterit eivät paljastaneet jättivätkö potilaat työnsä vapaaehtoisesti vai pakon edessä.
Merkittävä selittävä tekijä oli myös potilaiden taloudellinen ja sosiaalinen asema. Mitä koulutetumpi ja hyvätuloisempi henkilö oli, sitä todennäköisemmin hän pystyi jatkamaan työelämässä, tulokset osoittivat.

Tulokset eivät välttämättä yleisty suoraan Suomeen, mutta todennäköisesti erot eivät ole suuren suuria. Myös meillä työikäisistä sydänkohtauspotilaista valtaosa palaa työelämään sairausloman jälkeen. Pienen infarktin jälkeen monille riittää vain kahden viikon sairauspoissaolo. Fyysisesti raskas työ tai vuorotyö voi kuitenkin vaatia helpotettuja työjärjestelyjä työhön palaamisen yhteydessä.Tulokset julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Heart Association 2017;6:e006486)http://jaha.ahajournals.org/content/6/10/e006486

(2017105) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.