Lihavuus on merkittävin tyypin 2 diabeteksen riskitekijä, ja sen haitat näkyvät myös terveellisiä elintapoja noudattavilla. Lihavuus jättää varjoonsa myös perinnöllisen diabetesalttiuden, tuore tutkimus osoittaa.Tulokset julkaistiin Diabetologia-lehdessä, ja niiden perusteella sekä lihavuus että huonot elämäntavat kummatkin altistavat tyypin 2 diabetekselle riippumatta mahdollisesta geneettisestä sairastumisriskistä. Lihavuuteen liittyvä diabetesriski on kuitenkin selvästi suurempi.Jopa henkilöillä, jotka muuten elävät terveellisesti ja joiden perinnöllinen diabetesalttius on vähäinen, lihavuus liittyi yli kahdeksankertaiseen sairastumisriskiin. Tämä havaittiin verrattuna normaalipainoisiin, joiden elintavat olivat samat ja geneettinen riski pieni. Kaikkein suurimmassa sairastumisvaarassa olivat kuitenkin henkilöt, joilla kaikki riskitekijät kasautuivat. Tulokset vahvistavat näyttöä lihavuuden diabetesvaikutuksista ja osoittavat laihduttamisen ja terveellisten elintapojen olevan parhaat keinot diabeteksen välttämiseen. Tutkimukseen osallistui 4 700 potilasta, jotka sairastuivat tyypin 2 diabetekseen 15-vuotisen seurannan aikana, sekä 5 400 tervettä verrokkia. Osallistujista 22 prosenttia oli lihavia, 43 prosenttia ylipainoisia ja loput normaalipainoisia. Elintavat (liikunta, ruokavalio, tupakointi, alkoholi) olivat terveelliset 40 prosentilla ja epäterveelliset 25 prosentilla. Noin 500 000 suomalaista sairastaa diabetesta, ja heistä valtaosalla on tyypin 2 diabetes. Lihavia aikuisista suomalaista on noin neljännes. Normaalipainon ylittää kuitenkin kaksi kolmannesta miehistä ja puolet naisista.Uutispalvelu Duodecim(Diabetologia 2020;DOI:10.1007/s00125-020-05140-5)https://doi.org/10.1007/s00125-020-05140-5

(000.000) 2020 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun syö jatkuvasti runsaasti hiilihydraatteja, niin verensokeri ja veren insuliinitaso ovat koko ajan menossa ylös ja alas, jolloin tuloksena sekä lihominen että insuliiniresistenssi jossain vaiheessa. Genetiikka ehkä ennustaa ainakin osittain miten pitkään elimistö kestää tuota verensokerin ja veren insuliinitason jatkuvaa vuoristorataa mutta raja tulee jossain vaiheessa kaikilla vastaan.
Näin korona-aikana on vielä sekin ikävä puoli, että kohonnut verensokeri heikentää nopeasti immuunijärjestelmää ja lisää viruksen tartunnan todennäköisyyttä. Lisäksi tartunnan jälkeen kohonnut verensokeri vielä lisää sytokiinimyrskyn riskiä.

Pekka Lönnroth

Sisältö jatkuu mainoksen alla