Tulevaisuudessa migreenipotilaat voivat todennäköisesti vähentää migreenikohtauksiaan kerran kuussa otettavilla pistoksilla, osoittavat kaksi New England Journal of Medicinen julkaisemaa tutkimusta. Nämä pitkään odotetut estolääkkeet ovat vihdoin kehitystyönsä loppuvaiheissa, ja jos niiden teho ja turvallisuus varmistuvat lisätutkimuksissa, lääkkeet voivat tarkoittaa merkittävää parannusaskelta migreenin hoidossa.
Nyt tutkitut lääkkeet ovat biologisia vasta-aineita, jotka estävät tietyn migreenissä osallisena olevan kipuvälittäjäaineen (kalsitoniinigeeniin liittyvä peptidi eli CGRP) toimintaa. Lääkkeet annettiin ihon alle kerran kuussa ja vaikutuksia verrattiin lumevalmistetta saaneisiin verrokkiryhmiin.Tulosten perusteella lääkkeet toimivat sekä jaksoittaiseen että krooniseen migreeniin. Vaikutus hieman vaihteli riippuen lääkkeestä ja annoskoosta, mutta ne vähensivät migreenipäiviä selvästi enemmän kuin lumevalmiste. Noin 40–50 prosentilla potilaista pistokset vähensivät migreenipäivät puoleen entisestä, mitä voi pitää merkittävänä vaikutuksena. Lumeryhmissäkin 20–25 prosenttia koki samanlaisen parannuksen, mutta lääkkeet tehosivat siis noin kaksi kertaa useammalla.Havainnot ovat lupaavia, mutta ne pitää silti varmistaa lisätutkimuksissa. Vaikka pistokset olivat nyt turvallisia, vielä ei tiedetä onko näin myös vuosia kestävässä käytössä. On myös mahdollista, että vasta-ainehoitojen teho heikkenee ajan myötä. Biologiset lääkkeet ovat myös kalliita, joten niiden matka kaikkien migreenipotilaiden saataville on vielä pitkä.
Ensimmäisessä tutkimuksessa 955 jaksoittaista migreeniä sairastavaa potilasta sai erenumabi-nimistä lääkettä pistoksena 70 mg:n tai 140 mg:n annoksina kerran kuukaudessa puolen vuoden ajan. Heitä verrattiin lumevalmistetta saaneisiin. Toisessa tutkimuksessa käytettiin fremanetsumabia. Tässä tutkimuksessa lääkeryhmäläiset saivat aluksi 675 mg:n pistoksen, ja sen jälkeen neljän viikon välein joko 225 mg:n pistoksen tai lumevalmistetta. Lisäksi osa potilaista sai pelkkää lumevalmistetta koko 12-viikkoisen tutkimuksen ajan. Tutkimukseen osallistui 1 130 kroonista migreeniä potevaa.Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.Uutispalvelu Duodecim (NEJM 2017;377:2113–2122) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1709038#t=abstract (NEJM 2017;377:2123–2132) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1705848#t=abstract

(2017128) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kertyneet liikakilot saattavat tuoreen tutkimuksen perusteella vaikuttaa haitallisesti lapsen hengitykseen. Tulosten perusteella varsinkin pitkään jatkuva lihavuus on yhteydessä hengitysteiden ahtautumiseen.

Ylipaino ja lihavuus lisäsivät hengitysteiden ahtautumisen todennäköisyyttä, ja lihavien poikien hengitystiet myös ahtautuivat tyttöjen hengitysteitä enemmän seurannan aikana, tulokset osoittivat. Liikakilot eivät kuitenkaan vaikuttaneet haitallisesti keuhkotilavuuteen. Lihavien keuhkotilavuus oli jopa suurempi kuin normaalipainoisten.

Tutkimuksessa ei selvitetty onko nyt havaituilla muutoksilla käytännössä millainen vaikutus esimerkiksi lasten astmariskiin, mutta aiempien tutkimusten valossa vaikutuksia saattaa olla. Lihavien astmapotilaiden on muun muassa havaittu tarvitsevan useammin sairaalahoitoa astmansa takia. Astmaa sairastavien lasten on puolestaan huomattu olevan muita alttiimpia lihomaan.

Tutkimus julkaistiin Thorax-lehdessä, ja siinä 2 900 lapsen ja nuoren keuhkotoiminta tutkittiin heidän ollessaan 8–16-vuotiaita.Uutispalvelu Duodecim(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-210716)http://doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-210716

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavat saattavat kärsiä liian suuresta veren kaliumpitoisuudesta useammin kuin on ajateltu. Monilla tilanne myös uusiutuu ja tämä näkyy myös potilaiden ennusteessa. Kaliumin runsaus eli hyperkalemia voi aiheuttaa mm. rytmihäiriöitä ja pahimmillaan kuoleman, jos tilannetta ei korjata.Tiedot käyvät ilmi tanskalaistutkimuksesta, jossa 32 000 sydämen vajaatoimintaa potevaa seurattiin runsaan kahden vuoden ajan.Seurannan aikana peräti 40 prosentilla potilaista todettiin hyperkalemia ja heistä merkittävällä osalla tilanne jatkui ja havaittiin uudelleen jopa neljästi.Hyperkalemia oli yleistä varsinkin potilailla, jotka potivat kroonista munuaistautia tai diabetesta tai joita hoidettiin spironolaktoni-verenpainelääkkeillä.Potilaiden korkeat kaliumtasot todennäköisesti vaikuttivat myös heidän ennusteeseensa, sillä hyperkalemia liittyi selvästi suurentuneeseen riskiin joutua sairaalahoitoon. Myös riski menehtyä seurannan aikana oli heillä suurempi kuin potilailla, joiden kaliumtasot olivat normaalit.Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on viime vuosina saatu uusia lääkeryhmiä, jotka voivat vaikuttaa potilaiden kaliumtasoihin, joten nyt julkaistut tulokset ovat hyvin ajankohtaisia. Kaliumtasojen nousu on tiedetty ongelmaksi tätäkin ennen ja tulokset korostavat kaliumtasojen seurannan tärkeyttä varsinkin tietyissä potilasryhmissä.Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008912)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008912

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.