MS-tautia sairastavat menehtyvät keskimäärin seitsemän vuotta nuorempina kuin muu väestö, tuore norjalaistutkimus osoittaa. Tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, että tilanne on vuosien varrella parantunut. Norjalaisten tulokset perustuvat 1 400 MS-tautiin vuosina 1953–2012 sairastuneen rekisteritietoihin.
Rekisterien perusteella MS-potilaiden eliniänodote oli keskimäärin 75 vuotta, kun norjalaisväestössä se on keskimäärin 82. Aaltomaisesti etenevää MS-tautia sairastavat elivät pitempään kuin harvinaisempaa, ensisijaisesti etenevää tautimuotoa sairastavat. Yli puolet kuolemista liittyi suoraan MS-tautiin.
Kun tutkijat huomioivat analyysissaan potilaiden sairastumisajankohdan, kuolleisuusvaikutukset havaittiin suurimmiksi 1950–1970-luvuilla sairastuneilla. Ilmiö kuitenkin heikkeni vähitellen ja vuoden 1997 jälkeen sairastuneiden kuolleisuus oli jo samalla tasolla kuin muun väestön. Sama kehitys havaittiin myös samassa lehdessä julkaistussa tanskalaistutkimuksessa, jossa niin ikään hyödynnettiin rekisteritietoja.
Tulokset viittaavat siihen, että MS-tautiin liittyvä lisäkuolleisuus ei välttämättä koske lähivuosina sairastuneita, mutta havaintoa kannattaa tulkita varoen potilasryhmän nuoruuden vuoksi. Todellinen kuva heidän tilanteestaan saadaan vasta pitemmässä seurannassa.
Tutkimukset julkaistiin Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry -lehdessä.
MS-tautia eli multippeliskleroosia sairastaa noin 7 000 suomalaista. Tautia sairastavan keskushermostossa tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat mm. halvauksia raajoissa, tuntoaistin, puheen ja näön häiriintymistä sekä kävelyvaikeuksia, uupumusta ja pahoinvointia. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry 2017;88:621 – 625)https://dx.doi.org/10.1136/jnnp-2016-315238 (Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry 2017;DOI:10.1136/jnnp-2017-315907)http://jnnp.bmj.com/content/88/8/626

(2017810) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kertyneet liikakilot saattavat tuoreen tutkimuksen perusteella vaikuttaa haitallisesti lapsen hengitykseen. Tulosten perusteella varsinkin pitkään jatkuva lihavuus on yhteydessä hengitysteiden ahtautumiseen.

Ylipaino ja lihavuus lisäsivät hengitysteiden ahtautumisen todennäköisyyttä, ja lihavien poikien hengitystiet myös ahtautuivat tyttöjen hengitysteitä enemmän seurannan aikana, tulokset osoittivat. Liikakilot eivät kuitenkaan vaikuttaneet haitallisesti keuhkotilavuuteen. Lihavien keuhkotilavuus oli jopa suurempi kuin normaalipainoisten.

Tutkimuksessa ei selvitetty onko nyt havaituilla muutoksilla käytännössä millainen vaikutus esimerkiksi lasten astmariskiin, mutta aiempien tutkimusten valossa vaikutuksia saattaa olla. Lihavien astmapotilaiden on muun muassa havaittu tarvitsevan useammin sairaalahoitoa astmansa takia. Astmaa sairastavien lasten on puolestaan huomattu olevan muita alttiimpia lihomaan.

Tutkimus julkaistiin Thorax-lehdessä, ja siinä 2 900 lapsen ja nuoren keuhkotoiminta tutkittiin heidän ollessaan 8–16-vuotiaita.Uutispalvelu Duodecim(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-210716)http://doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-210716

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavat saattavat kärsiä liian suuresta veren kaliumpitoisuudesta useammin kuin on ajateltu. Monilla tilanne myös uusiutuu ja tämä näkyy myös potilaiden ennusteessa. Kaliumin runsaus eli hyperkalemia voi aiheuttaa mm. rytmihäiriöitä ja pahimmillaan kuoleman, jos tilannetta ei korjata.Tiedot käyvät ilmi tanskalaistutkimuksesta, jossa 32 000 sydämen vajaatoimintaa potevaa seurattiin runsaan kahden vuoden ajan.Seurannan aikana peräti 40 prosentilla potilaista todettiin hyperkalemia ja heistä merkittävällä osalla tilanne jatkui ja havaittiin uudelleen jopa neljästi.Hyperkalemia oli yleistä varsinkin potilailla, jotka potivat kroonista munuaistautia tai diabetesta tai joita hoidettiin spironolaktoni-verenpainelääkkeillä.Potilaiden korkeat kaliumtasot todennäköisesti vaikuttivat myös heidän ennusteeseensa, sillä hyperkalemia liittyi selvästi suurentuneeseen riskiin joutua sairaalahoitoon. Myös riski menehtyä seurannan aikana oli heillä suurempi kuin potilailla, joiden kaliumtasot olivat normaalit.Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on viime vuosina saatu uusia lääkeryhmiä, jotka voivat vaikuttaa potilaiden kaliumtasoihin, joten nyt julkaistut tulokset ovat hyvin ajankohtaisia. Kaliumtasojen nousu on tiedetty ongelmaksi tätäkin ennen ja tulokset korostavat kaliumtasojen seurannan tärkeyttä varsinkin tietyissä potilasryhmissä.Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008912)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008912

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.